Siirry pääsisältöön

2018 oli elämäni paras vuosi


2018 toi mukanaan suunnattomasti rakkautta

Vuosi 2018 oli varmasti yksi minua eniten mullistaneista vuosista. Olen kasvanut paljon henkisesti, sillä olen saanut kokea äidiksi tulemisen ilot ja surut. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että saamme perheenä olla älyttömän kiitollisia kaikesta tapahtuneesta, sillä tällaiset asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Olen niin onnekas, etten välillä voi edes uskoa mitä kaikkea on tapahtunut. Olen saanut perheen, jonka myötä taas yksi haaveistani on toteutunut.

Samalla olen saanut muistutuksen siitä, miten hankalaa Suomessa on työllistyä, vaikka töitä onneksi on tarjolla. Pätkätöissä on harmillisesti se ikävä puoli, että ne aina loppuvat jossain vaiheessa. Toisaalta työttömyys on tuonut myös paljon iloa arkeen ja töitä ehtii kyllä tekemään tulevaisuudessa. 

Työttömyyden ansiosta minun ei ole tarvinnut miettiä vanhempainvapaata vain tietynkestoisena ajanjaksona. Vaikka vapaa siis pian loppuukin, jatkuu vauvan ja minun arki toistaiseksi hyvin aika samanlaisena. Ainoastaan kuvaan astuu työnhaku.

Alkukevät kului ristiriitaisissa tunnelmissa. Vaikka toisaalta nautin raskausajasta, olivat viimeiset kuukaudet henkisesti todella raskaita jatkuvan kipuilun takia. Raskausajan oireilu veti mielen välillä todella matalaksi. Onneksi kuitenkin pystyin tekemään päivittäin pieniä mukavia asioita, kuten vaikkapa syömään hyvää ruokaa, tai katsomaan leffoja Netflixistä. Kun äitiysloma virallisesti alkoi, pääsin myös vihdoin eroon alkukevään velloneesta syyllisyydestä, jonka pitkä sairasloma minulle aiheutti.

Viime alkukevään ajan pelkäsin toisinaan myös liikkua ulkona päivisin, sillä ollessani sairaslomalla mietin jatkuvasti, että jos joku työkaveri näkisi minut, saattaisi hän pohtia miksen pystyisi olemaan töissä. Samassa kaupungissa monien opiskelijoiden kanssa myöskin asuvana törmäsin heihin päivittäin. Toisaalta eihän kukaan muu voinut tuntea samaa mitä tunsin, tai tietää, että välillä oli vaikeita päiviä ja välillä taas parempia päiviä...

Kun saimme pienen tytön...

Viime vuosi oli pitkästä aikaa erilainen vuosi. Vauvan kanssa touhuaminen on ollut arjessa parasta ja samalla myös todella rankkaa. Uuden opettelu ja tiettyjen asioiden hyväksyminen on vienyt aikaa ja vaatinut hermoja. 

Ihan yksinkertaisetkin asiat ovat osoittautuneet haasteiksi. Otetaan esimerkiksi käveleminen: Vauvan kanssa saa kävellä ja seisoa PAL-JON. Vauvan kanniskelu käy työstä! Samaten ainaisen sotkun sietäminen on vaatinut totuttelua.

Minun on myönnettävä, etten ikinä olisi voinut kuvitella, että lapsi muuttaa arkea niin paljon. Vaikka tästä toki puhuttiin paljon raskausaikana, en silti osannut valmistautua siihen. Ei kai kukaan osaa… Minusta on kuitenkin ollut ihanaa seurata oman lapsen kehitystä ja tällä hetkellä tuntuu, että on hienoa, että vauva kasvaa ja oppii uusia asioita päivä päivältä, sillä nämä kaikki asiat helpottavat arkea. Siinä samalla tulee kuitenkin huomanneeksi, että aika oikeasti kuluu älyttömän nopeasti.

Vaikka arkeni tällä hetkellä on pääosin vauvaa ja hyvä niin, ehti myös työttömyys ja opintojen aloittaminen aiheuttaa hieman päänvaivaa. Nämä kaksi asiaa harmittivat minua alkuun todella paljon, sillä en olisi halunnut käyttää energiaa tällaisten asioiden miettimiseen tässä elämäntilanteessa.

Kun kesällä sain kuulla, että minut valittiin opiskelemaan ylempään AMK-tutkintoon medianomiksi, otin paikan tietysti ilolla vastaan. Kun kuitenkin selvisi, ettei minulla olisi enää töitä, opiskelun aloittaminen hankaloitui niin paljon, että päädyin lykkäämään opintoja

Kuten sanottu, en halunnut käyttää yhtään enempää aikaa sellaisten asioiden pohtimiseen, joihin en voinut vaikuttaa, sillä tärkeintä oli keskittyä vauva-arkeen ja vauvan hyvinvointiin. Olen edelleen sitä mieltä, että opintojen lykkääminen oli oikea päätös. Jos saan töitä tulevaisuudessa, voin pohtia opintojen aloittamista uudestaan. 

Vuoteen 2018 mahtui siis todella paljon uusia kokemuksia ja tunteita. Raskaus, synnytys, vauva-arki, aikainen imetyksen lopettaminen, kipuilu, työttömyys, opiskelupaikan saaminen, ystävien kanssa jaetut naurut, perheen parissa oleminen, matkustaminen… 

Vuonna 2018 olin onnellisempi kuin koskaan, vaikka se ei ehkä aina ulkopuolisille näyttänyt (tai kuulostanut) siltä. Opin kuitenkin kokemaan aivan uudenlaista rakkautta omaa lasta kohtaan. En edes tiennyt, että jotakin voi rakastaa niin paljon. Oma lapsen saamisen on kokemuksena niin uskomaton asia, että sitä on vaikeaa selittää. Lapsen ja perheen saaminen on parasta, mitä elämässäni on tapahtunut.

Viimeisen vuoden aikana olen pyrkinyt olemaan ystävieni tukena ja yrittänyt parhaani mukaan nähdä heitä, vaikka elämä onkin muuttunut kiireisemmäksi. Olen myös puhunut omasta olostani muille, sillä kokemani arki on myös lapseni lapsuutta. 

Huomaan jo nyt, kuinka lapseni tutkii ilmeitäni tarkkaavaisesti, kuuntelee puhetta ja tulkitsee äänensävyjä. Niinpä niinäkin hetkinä, kun olen kipeä, olen mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt antamaan lapselleni näistäkin hetkistä positiivisen kuvan. Välillä (tai useinkin) tämä on tietysti ollut mahdotonta ja kulissi on päässyt rakoilemaan. Näitä hetkiä hieman kadun, mutta toisaalta ne myös kuuluvat elämään. Samalla myös toivon muilta ihmisiltä ymmärrystä, sillä ei pahaa oloa saa pois taikomalla, vaikka kuinka haluaisi.

Itsensä syyllistäminen tässä(kään) asiassa ei sitä paitsi auta mitään. Eihän kukaan varmaan tahallaan tällaista oloa itselleen aiheuta.


Tukiverkoston tärkeys

Olen niin iloinen, että minulla on auttavainen tukiverkosto ympärillä. Ei ole ollut hetkeäkään, etteikö olisi saatu apua, kun sitä on tarvittu. Haluaisinkin muistuttaa kaikkia muita henkilöitä, joilla on jaksamisen kanssa ongelmia syystä tai toisesta, että apua saa aina ja sitä kannattaa uskaltaa pyytää.

Kukaan ei tässä maassa jää yksin, jos uskaltaa avata suunsa neuvolassa. Avun pyytämisessä ei ole mitään pahaa. Jos tuntuu, ettei oma ylpeys anna periksi, niin kannattaa muistaa, että tässä asiassa lapsi menee etusijalle. On lapsen etu, että äiti ja isä voivat hyvin. 

Kun saa ladata omia akkuja, on myös enemmän virtaa olla lapsen kanssa. Jos taas omat voimavarat ovat aivan loppu, niin ei silloin myöskään ole mitään annettavaa muille. Se on näin yksinkertaista.

Vuosi 2018 oli siis kaikesta huolimatta paras kokemistani vuosista. Olen opetellut kokonaan uudenlaisen arjen rutiineineen ja kikkoineen ja olen yrittänyt parhaani mukaan nauttia tästä ajasta, sillä tämä todella on elämän parasta aikaa. 

Nyt kun minulla ei ole töitä, olen voinut ottaa vanhempainvapaan loppuajan rennolla asenteella. Minulla on enää alle kuukausi jäljellä vapaata vauvan kanssa, mutta tästä ajasta nautitaankin nyt täysillä. Aionkin ottaa tästä ajasta irti niin paljon kuin suinkin pystyn ja touhuta vauvan kanssa niin paljon kuin se on mahdollista. Muistoksi vuodesta 2018 jää lukuisia valokuvia ja videoita.

Vuosi ei ole ollut helppo, mutta siihen on mahtunut mukaan niin paljon onnellisia hetkiä lapsen syntymästä nimiäisiin, että nyt kokonaisuutta ajatellessa en edes muista huonoja hetkiä. Kivut ja hermoilut ovat ohimeneviä asioita, jotka tietysti haluaisin elämästäni kokonaan pois, mutta koska en voi niihin tällä hetkellä vaikuttaa, on niiden kanssa opittava elämään. Onneksi siis aika kultaa muistot ja huonot päivät unohtuvat.

Jos nyt muistelen vuotta taaksepäin, ovat mielessäni vain parhaat muistot: vauvan nauru, ne tuhannet vauvalle annetut suukot ja aivan valtava määrä rakkautta, jonka saa jakaa perheen ja ystävien kesken.

Kuten joku viisas sanoi: "Time is precious, waste it wisely". Tämä yhdistettynä "you only live onceen" kiteyttää aika hyvin kaiken olennaisen.

Joten vielä kerran, hyvää uutta vuotta 2019 kaikille!

Ps. Tämän postauksen kirjoittaminen sai minut muistelemaan synnytystä. Kiinnostaisiko teitä kuulla synnytyskertomukseni?

t. Enni

Kommentit

  1. ��✨hyvä Enni oot rohkea ja aito.

    VastaaPoista
  2. Hyvää uuttavuotta <3 oli mielenkiintoista lukea sun viimevuoden kuulumiset, paljon voimia vauva arkeen ja jaksamista :)! ps. tee ihmeessä synnytyskertomus postaus, nekin on aina mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia! ❤️ Ilman muuta täytynee siis sellainenkin toteuttaa! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Totta turiset kuomaseni.

Suositut tekstit

KAKKUA AAMUPALAKSI? SARJASSAMME ÄITIVINKIT: VAUVALLE JA AIKUISILLE SOPIVA, HERKULLINEN JA NÄYTTÄVÄ SMOOTHIEKAKKU

Sarjassamme äitivinkit: Vauvan herkullinen kakku Mitä kakkua voi syödä hyvällä omalla tunnolla vaikkapa aamupalaksi? Haluatko tarjota juhlissa koko perheelle sopivan kakun?  Tämän loistavan vinkin sain eräillä vauvakutsuilla muutama kuukausi sitten. Kyseisille kutsuille sai jokainen halutessaan tehdä syötävää nyyttikestimeiningillä. Kutsuilla olikin tarjolla raikkaan näköinen kakku meille ja lapsukaisillemme. Kyseistä kakkua pystyi syömään alle vuoden ikäinen lapsikin. Mikä on siis tämä mystinen kakku, joka sopii erinomaisesti tarjottavaksi vauvalle, taaperolle, äidille, isälle ja vaikka koko suvulle? Se on kuvan smoothiekakku ! "Tein tyttäreni syntymäpäiville smoothiekakun  keksi-voiseokseen, mutta alkuperäisen ohjeen mukaan  pohjan voi tehdä myös keksi-hedelmäsose-pohjaan tai apinaevääseen" Smoothiekakun resepti on helposti sovellettavissa Toki kyseisen smoothiekakku tulee tehdä vauvaystävällisempänä, jos seurueessa on alle vuoden ikäisiä nape

HIUSTENPIDENNYSTEN VÄRJÄÄMINEN KOTONA

M ulla tulee tästä postauksesta todella nostalgiset fiilikset, tämä on vähän sitä vanhempaa "Ennin kengissä" -matskua. Vastaavan postauksen toteutin vuonna 2012 tismalleen samana päivänä 11.4 ja ihan sattumalta tänäänkin päädyin samojen puuhien pariin! Aiheena on siis hiustenpidennysten värjääminen . TAUSTAA Olen aina tykännyt laittaa ja kasvattaa hiuksiani. Itse asiassa kampaajankin ammattikin on aina kiinnostanut, mutta olen niin herkkä kaikille hajusteille ja tököteille, ettei ammatti sopisi minulle. Kuitenkin tykkään värkätä hiusten kanssa (kokeilla esim. pinkkiä, kun siltä tuntuu ) ja aika usein myös pelleillä kaapista löytyvien hiustenpidennysten kanssa. Mulla on ollut vuosien ajan vaikka millaisia kokemuksia kotitekoisista hiustenpidennyksistä ja niistä on saatu kehuja ihan kampaajiltakin. Minulla on myös ollut tapana hamstrata alennuksista hiusvärejä omien hiusten värjäämistä varten, tai sitten juuri tällaisia pieniä projekteja varten.  Olin my

10 KUUKAUTTA SMILE-LASERLEIKKAUKSEN JÄLKEEN

Kohta on kulunut vuosi Smile-laserleikkauksesta , joten ajattelin kerrata kokemuksia leikkauksen jälkeisestä ajasta ja elämästä. Edellisen kerran kertasin kuulumisia vain kuukausi laserleikkauksen jälkeen, tuon postauksen voitte lukea täältä . Tänään oli oikeastaan hyvä päivä kirjoittaa tämä postaus, sillä kulunut aika on saanut unohtamaan osan negatiivisista kokemuksista. Toipuminen ei ole ollut ihan helppoa, mutta onneksi toipumisvaiheen oireet eivät ole olleet niin pahoja. Tänään aamulla mun näkö oli nimittäin aika sumea toisessa silmässä, mutta se saattoi johtua siitä, että silmät olivat muutenkin hieman turvoksissa.  Ajoittaisia näön sumeutumisia on ollut havaittavissa nyt pitkin vuotta, mutta olen laittanut ne edelleen leikkauksen piikkiin. Sen sijaan yleislääkäri, jonka vastaanotolla kävin viime viikolla, oli kovin kiinnostunut näköhäiriöistäni. Katsotaan siis liittyykö niihin jotain muutakin, vai onko tämä edelleen toipumisesta johtuvaa. Sumeutta on siis havaittavissa

Atooppinen ihottuma ja turvonneet silmäluomet

Alan hiljalleen kyllästyä atooppiseen ekseemaan, joka on vaivannut minua aikalailla koko ikäni ajan. Olen onneksi säästynyt pahimmalta ihottumalta, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan herkistyväni mm. kosmetiikalle. Vuonna 2014 herkistyin ripsipidennyksille niin paljon, että silmäluomeni olivat turvoksissa useita päiviä ripsien laiton jälkeen. Jo vuosia olen luottanut perusvoiteisiin ja unohtanut hajustetut vartalovoiteet kokonaan. Hajuvettäkin suihkutan nykyisin lähinnä vaatteille. Erityisesti käsien iho on välillä näyttänyt melkoisen hurjalta, varsinkin talvisin. Onneksi ihotautilääkäri määräsi pari vuotta sitten Protopicia , joka on toiminut loistavasti! Käytän sitä nykyisin ennaltaehkäisevästi. Nyt viime aikoina, tai oikeastaan jo kesästä lähtien, olen huomannut, että silmäluomeni ovat alkaneet reagoida silmämeikkiin. Olen huomannut, että pahiten luomia ärsyttää eyeliner . En enää arkisin laita lähes ollenkaan meikkiä silmiin, etteivät luomet turpoaisi päivän

Näköalapaikalla härällä Fuengirolassa

Ikävä Espanjaan on taas kova, vaikka kotiuduin sieltä vasta neljä päivää sitten. Onneksi loma jatkuu vielä, ja täällä on näin hyvät ilmat. Tarkalleen ottaen mulla on lomaa jäljellä vielä noin viisi ihanaa viikkoa ja sitten alkaakin melkoinen suunnittelu liittyen uudentyyliseen soluopetukseen.  Fuengirolan härällä oli taas pakko käydä, sillä siitä on muodostunut eräänlainen perinne. Maisemat ovat upeat ja ilta-aurinko takaa nätit kuvat. Suosittelen käymään siellä, härkä löytyy Los Pacosin ja Torreblancan välistä.  Tässä linkki polulle , joka vie suoraan härälle. Ps. Mulla on vissiin tänään polttarit, mies vietiin jo omiinsa. t. Enni Lue myös aiemmat Espanja-aiheiset postaukset reissusta: Pom pomit ja lomapäiväkirja Juhannus Espanjassa - Pieni baari Mijasissa Nike Free Factory Store (Malaga) Massimo Dutti Dyyneillä - Playa de Bolonia