BY ENNI MÖRK

Täällä mä salin jälkeen mussuttelen viimeisiä kuivalihan palasia, jotka roudasin Suomeen Japanista. On muuten hyvää! Reissun jälkeen ruokavalio on ollut vähintäänkin yhtä epäsäännöllinen, koska en ole ehtinyt edes pitää lounastaukoa töissä.  Hurlumhei oli kuitenkin tiedossa, sillä niin voi olettaa tapahtuvan, kun lähtee parin viikon työmatkalle kesken muiden töiden. Onneksi huomenna on opetukseton päivä ja ohjelmaan kuuluu ainoastaan iltapäivän opekokous. Aika menee taas aivan älyttömän nopeasti. 7-Elevenissä myytiin kravaatteja ja kauluspaitoja Matcha milk Viimeisenä päivänä Tokiossa suuntasin toisen opettajan kanssa Tokyo Stationille , eli Tokion rautatieasemalle, jonka ympäristöstä kävimme etsimässä Iittalan myymälää. Kun tunnin ajan pyörii Tokion aseman ympärillä, tajuaa viimeistään, miten iso paikka Tokio itse asiassa on. Toiselta puolelta asemaa löytyivät kaikki maailman kaupat, mitä vain toivoa voi, kun taas aseman toinen puoli johti Toki

Mitenhän voisin kiteyttää Japanin, tai ainakin Tokion yhteen lyhyeen lauseeseen? Ensimmäisenä mieleen tulee, että täällä on periaatteessa kaikkea, mitä voi olla, paitsi Seppälä . Löysin mm. kaksi Iittalan ja Marimekon myymälääkin. Lyhyen kolmen päivän vapaiden aikana askelmittarin lukema on kohonnut noin 55 000 askeleeseen ja liian moneen kilometriin. Ilmankos sitä näkee kaikenlaista, kun pyörii kaupungilla 10 tuntia putkeen per päivä. Sen lisäksi täällä on ollut todella kuumia päiviä, siis lähemmäs +30 astetta. Ihan hyvä, etten pakannut mukaan yhtään kesämekkoa... Olen törmännyt ties kuinka moneen eri luksusliikkeeseen ja saman merkin liikkeitä tuppaa olemaan jopa aika lähelläkin toisiaan. Olen myös bongannut kolme Tiffany & Co.:ta ja ehkä siitä ja Ellie Gouldingin uudeen sinkun kannesta johtuen alan käydä kuumana sinertävään sävyyn. Ehkä eniten innoissani olin siitä, että kävelin erään RagTag-liikkeen ohi, sillä RagTag ja Harajuku olivat mun to do -listall

Tokyo Game Show 2015 -messujen päivä 2/2 oli osaltani vähän rauhallisempi, vaikka päivän aikana tulikin käveltyä paljon. En tiedä, kärsinkö vasta nyt aikaerorasituksesta, mutta heräilen yöllä ihmeellisiin aikoihin, tai sitten en saa enää aamulla kuuden aikoihin herättyäni uudestaan unta. Niinpä tänään on menty reiluilla viiden tunnin yöunilla. Tänään messuilla kiertelin enää harvakseltaan ja loppupäivän kulutin kokonaan Sense Of Wonder Night 2015 -awardsien upeita indiepelien demoja katsellen. Mukana oli mielenkiintoinen, amerikkalaista tuotantoa oleva peli nimeltä Mushroom 11 , sekä viihdyttävän näköinen ruotsalaisen TeamCrew:in suunnittelema peli nimeltä Frog Climbers . Japanilaiset olivat taas menneet kehittelemään jotain ihan omaa, sillä he olivat hoksanneet sosiaalisen median ilmiön, jonka avulla kuka tahansa osaa small talkia , mutta kasvokkain kohdatessa ihmisistä tuleekin tuppisuita. Niinpä heillä oli peli nimeltä Kineo & Usuko , jota pelataan kahdestaan

Iltaterveisiä Japanista! Pitäisi taas olla jo nukkumassa, mut noh... Olin tänään Tokyo Game Show 2015 -messuilla ja jestas, että siellä osasi olla porukkaa, mutta kaikki toimi silti hyvin. Paikka oli kuitenkin sen verran iso, että ihmismassa pääsi levittäytymään alueelle hyvin. Viikonlopulle on kuitenkin odotettavissa paljon enemmän kävijöitä, nyt kyseessä oli vasta bisnespäivät. Yhteensä tapahtumalle odotetaan tietääkseni 200 000 kävijää.  Olen jutellut tänään varmaan kymmenen eri oppilaitoksen edustajan kanssa ja jakanut käyntikorttejani niin monta kappaletta, että ne itse asiassa loppuvat ihan juuri. Otin vielä ihan hirvittävän pinon käyntikortteja mukaan Suomesta! Täällä käyntikorttien vaihto on tietynlainen kohteliaisuuden ele, joka toteutetaan aina uuden ihmisen sattuessa tielle.  En ehkä uskalla osallistua messuille enää lauantaina, sillä kuulemma pelkkä liikkuminenkin saattaa muuttua mahdottomaksi ja porukka kulkee yhtenä massana. En voi muutenkaan usko

Mistähän aloittaisin? Viides päivä Japanissa alkaa olla kohta ohi ja paljon on ehditty kokea tuona aikana. Sitä ennen jännitystä aiheutti Luftansan lakko, joka ajoittui juuri lentopäivällemme. Onneksi lentomme ei kuulunut peruttujen lentojen joukkoon, koska muuten reissuun olisi tullut vähän isompikin mutka, kuten miten päästä paikalle... Olen reissussa kahden muun melko samanikäisen media-alan opettajan kanssa. Minusta onkin aika hauskaa, että sattumalta matkalle on lähtenyt kohtalaisen nuori porukka, sillä esimerkiksi työpaikallani samanikäisiä tai vielä nuorempia opettajia taitaa olla vain muutamia. Työpaikkani on kuitenkin niin suuri oppilaitos, etten ole edes ihan varma muiden paikkakuntien opettajien keski-iästä, mutta sen perusteella mitä olen nähnyt, opettajien keski-ikä on omaa ikääni korkeampi. Täällä kuitenkin meidät on otettu erinomaisesti vastaan. Hyvin suunniteltu aikataulu on varmaan japanilaisille itsestäänselvyys. En olisi kuite

Pääsin pitkästä aikaa tuulettamaan päätäni, sillä suuntasin Gant Storeen  Helsinkiin juhlimaan mitäpäs muitakaan kuin kauluspaitoja. Sattuipa vielä sopivasti, sillä mulla oli ajatuksena hankkia reissulle yksi edustava kauluspaita, sillä tulin siihen tulokseen, että Tokiossa siisti pukeutuminen voisi olla kaikista parhain vaihtoehto. Tosin kuinka kuuma asu se sitten onkaan +25 asteen kosteudessa ja vesisateessa, jää nähtäväksi. Illan teemana oli: " THEY CHANGED THE WORLD. NOT THE SHIRT ."  Hyvä paita on ja pysyy. Koska äitylikin sattui olemaan Suomessa vielä reilun viikon, ajattelin viettää hänen kanssaan laatuaikaa ja pyytää hänet mukaan tapahtumaan. Yllättävän moni blogitutuistani oli samoilla linjoilla, eli äiskä oli monien avec. Mikä on tarina Gantin taustalla? Tapahtumaketju alkaa vuodesta 1914, jolloin ukrainalainen Bernard Gantmacher lähti siirtolaisena Amerikkaan. Hieman myöhemmin hän tapasi tulevan vaimonsa siellä. Niinpä pariskunta elätti p