BY ENNI MÖRK

Olin ihan unohtanut, että mun piti laittaa tänne kuvia niistä kahdesta koirasta, jotka toin Suomeen lentokummina. Koirat matkustivat Suomeen Kodittomat Espanjan Koirat ry:n kautta. Vaaleampi koira, Nula , oli noin kolmevuotias narttu ja keskimmäisenä kuvassa näkyvä Pupi oli noin vuoden ikäinen uros. Ilmeisesti Pupissa oli vähän pinseriä, sillä se muistutti väritykseltään aika paljon oikealla pälyilevää Thoria . Koirakummius tarkoitti sitä, että jos sattuu matkustamaan Malagasta Suomeen , on mahdollista tuoda näitä kodittomia koiria Suomeen. Meillä oli ennestään varattu meidän  Cocolle ja Thorille lentopaikat, mutta koska Coco ei ikinä lähtenytkään reissuun mukaan, paluumatkalle oli jäänyt vapaa koirapaikka. Nämä kaksi koiraa matkustivat Suomeen samassa isossa kuljetusboksissa. Mun tehtävänä oli hoitaa lähtöselvitys ja saattaa koirat erikoismatkatavarahihnalle yhdistyksen työntekijän kanssa. Koneessa huolehdin Pupin ja Nulan passeista, jotka sitten luovutin Helsinki-V

Mua niin harmittaa, sillä olisin halunnut panostaa tähän Barranco Blanco -postaukseen enemmänkin, mutta aika loppui taas kesken. Nyt kun kesätyöt ovat alkaneet, ja työn ohella pitäisi vielä hoitaa kunnialla salipäivät ja matkustukseen käytetyt ajat, postausten tekeminen on välillä aika haastavaa. Lyhyestä virsi kaunis. Menomatka sinne näyttää jotakuinkin tältä. Haasteita aiheutti mm. keskipäivän aurinko, sillä ihan jokainen kuva oli lopulta ylivalottunut, alivalottunut tai muuten vaan mössöä! Silti, tällä kertaa itse laguunissa ei ollut ketään muita polskimassa, joten saimme olla paikalla ihan kahdestaan. Vähän meitä kyllä mietitytti mennä paikan päälle, sillä viimeisten tietojen mukaan Barranco Blanco koki kovan kohtalon viimevuotisissa metsäpaloissa. Jostain kumman syystä itse laguuni ja sinne vievä reitti olivat täysin koskemattomia, mutta vain sadan metrin päässä kaikki puut olivat aivan mustina tuhkasta. Kuivia rinteitä peitti heinä ja kukat, mutta mustun

Joo siis hei, jos joku kaipaa pientä päivetystä kasvoilleen, niin mulla on aika hyvä vinkki! Testasinpa tuossa viikonloppuna apteekista mukaan nappaamaani Vichy Idealia BB-voidetta ja voi luoja. Ihan tosissaanko luulivat, että me suomalaiset olemme näin kauniin kullanruskeahipiäisiä, tai että edes haluaisimme olla?! Miksi tätä edes myydään täällä?! Ps. Mun mielestä on vähän huolestuttavaa, että kyseinen sävy oli "vain" medium. JÄRKYTTÄVÄÄ! Hyvä asia on tietysti se, että hampaat näyttävät hohtavan. Vertailun vuoksi alla olevassa kuvassa on käytetty Maybellinen Dream Fresh BB-voidetta , joka on sävyltään paljon vaaleampi ja tuoksuu hyvin paljon miedommalta. Mulla on tosin nyt hieman päivettynyt iho, eli ei tämäkään ihan hirvittävän valeaa ole. Voiteen plussa on ehdottomasti se, että tämä tekee ihosta mattapintaisen. Peittävyyteen toivoisin tosin rutkasti tehoa! t. Enni

Phuh, mulla alkoi tänään työt! Miten ihmeessä revin aikaa postauksiinkin, kun vasta pari tuntia sitten pääsin kotiin ja heti sen jälkeen piti suunnitella jo nettisivuja? :D No, ainakin voin yrittää. Postauksia olisi lähiaikoina tulossa ainakin mm. niistä Espanjan koirista, päivästä Helsingissä, Espanjan Barranco Blancosta, ja onhan noita muutamia asukuviakin tullut otettua. Muokkasin nyt läjän kuvia, vaikka todennäköisesti käy niin, että unohdankin lisätä ne kaikki tänne (näin käy yleensä aina, kun muokkaan paljon kuvia eri päiviltä). Vaan miten paljon voi haluta takaisin tuonne? Mun kuvista kiitos bf:lle. No, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Komppaan taas eilistä postausta: Aasialainen ruoka on parasta, eikö niin? t. Enni

Ihan ensiksi kiitokset teille kaikille ihanista kommenteistanne, joita tuli paljon Siskon YO-kuva-postaukseen . Olette kaikki ihania, kommenteistanne tuli todella hyvä mieli!  Palataan kuitenkin vielä vähän lomakuviin. S:n valmistujaispäivänä kävimme syömässä aasialaista ruokaa Makati Teppanyaki -ravintolassa, jossa pääruoka valmistetaan vasta itse pöydässä. Ruoka oli ihanaa ja kuuleman mukaan S nautti siellä myös elämänsä parhaat sushit. Päädyin valitsemaan listasta nuudelia, kasviksia ja ankkaa, ja itse ruoka valmistettiin siis suoraan silmieni edessä. Melkein koko muu seurue otti kokonaisen menun (mukaan lukien alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka), mutta mulle riitti oikein hyvin myös tuo yksi annos. Suomessa sitten odotti tällainen pikkunen Cooce. Kielopuska on sille viidakko.   Kyllä muuten laittaa mietityttämään tuo ehdotus blogimainostuksen säännöistä  ( täällä aiempi postaus ). Näin kun tarkemmin ajattelee, niin nehän ovat todellakin aika t

Kuten muutama päivä sitten lupasin, tässä näitä kuvia nyt olisi. Mun oma suosikki tulee viimeisenä ja mukana on myös pari fiiliskuvaa. Sumensin S:n kasvot hänen omasta pyynnöstään. Kasvojen kanssa nämä kuvat olisivat kyllä näyttäneet upeammilta, koska mulla on niin nätti sisko! Halusimme ottaa myös hieman erikoisempia kuvia kuin niitä ainaisia rantakuvia. Niitä nimittäin löytyy jo ennestään, esim. saman henkilön rippikuvista. Niinpä lähtökohtana oli urbaani katumaisema kukkivine puineen. Ja tuo mekko, voinko huokaista ääneen? MIELETÖN. Löysimme (köh köh minä löysin) sen keväällä  Marbellan La Cañada -ostoskeskuksen Top Shopista, taisi olla toiseksi viimeinen kappale. Hinta oli 70 euroa, mutta saimme tingattua sen sisävuoren tikkauksen purkautumisen takia vähän alemmas. Tosin kuten näkyy, mekko on ehjä. Niin ja mulla oli kriteerit, valkoinen ja pitsinen. Taisin onnistua? ;) Mutta palatakseni kuviin, mitä pidätte? Mikä olisi mielestänne hy