SYNNYTYSTAVAN VALINTA JA RASKAUSKUULUMISIA VIIKOLTA 33

Kasasin taas "Mökästudion" pikkuhuoneeseen, jotta sain ikuistettua vielä muutamat (sadat) mahakuvat ennen pikkumökän saapumista. Ikinä ei voi nimittäin tietää, milloin tulee lähtö sairaalaan. Tämän olen oppinut mm. Janeten synnytyskertomuksesta..!

Miten raskaus on sujunut?

Päällisin puolin kaikki on (kai) sujunut ihan hyvin, vaikka kuljetaankin nimityksellä riskiraskaus ja olen ollut käytännössä tammikuun alusta lähtien sairaslomalla. Onneksi tässä tapauksessa se on mamma, joka kipuilee, eikä vauva. Kivut alkoivat joululomalla, ja siitä lähtien ne ovat olleet mukana viikoittain, ellei melkein päivittäinkin.

Pari kertaa on tullut sellainen olo, että soitan ihan just Hyvinkäälle ja pyydän apua, sillä niin pahoja mahakipuja on tullut koettua matkan varrella. Viimeisimmästä, todella rajusta kipukohtauksestakin on vain neljä päivää aikaa. 

Kivut eivät tietääkseni ole supistuksia (tai mistä minä vielä tiedän), vaan yleisiä mahakipuja, joita raskaus ja kasvava maha aiheuttavat. Olen nuorempana joutunut käymään läpi ison mahaan kohdistuneen leikkauksen, joten näin raskauden alla vanhat arvet (tai kiinnikkeet) varmaan vatsassa kipuilevat.

Kipujen kovuus on välillä aivan jäätävää, suorastaan lamauttavaa, eikä viime sunnuntain tavallinen gramman Panadol-annokseni (joita menee melkein joka toinen päivä) edes riittänyt viemään kipuja pois. 

Lähes kolmen tuskaisen tunnin ajan yritin selviytyä kipujeni kanssa, kunnes päätin ottaa vielä lääkärin määräämää vahvaa kipulääkettä. Onneksi sen avulla kivut lopulta häipyivät puolen tunnin kuluttua. Siinä vaiheessa kello lähestyikin jo puolta yötä ja telkkarista tullut Nälkäpelikin oli jo melkein loppunut, byhyy.

Niinpä olen ottanut rauhallisesti viimeiset pari kuukautta ja lähinnä lepäillyt kotona. Välillä on kuitenkin pakko päästä ulos, ja tällöin olen tehnyt sitä, mitä kunto on silloinkin sallinut. Onneksi autolla ajaminen vielä onnistuu, vaikka kävely ja jalkeilla oleminen onkin jo aika tukalaa. Liikunnankin olen saanut unohtaa jo kauan sitten...

Pahinta on se, ettei koskaan tiedä, milloin mahakipu iskee. Ja kun kipu alkaa, pitää olla valmiina nappaamaan särkylääkkeet juuri oikeaan aikaan, ettei tilanne eskaloidu samaan kuin viime sunnuntaina. 

Synnytystavan valinta

Olen sellaisessa tilanteessa, että pohdin vielä minulle sopivaa synnytystapaa. Olen kahden vaiheilla, valitsenko synnytystavaksi suunnitellun sektion vai mennäänkö luonnon suunnittelemalla tavalla. Olisi toisaalta hauskaa (tai no hauskaa ja hauskaa) päästä testaamaan, kuinka paljon synnytyskivut eroavat näistä kokemistani tuskaisista vatsakivuista. 

Valinta on kuitenkin vaikea, sillä molemmissa tavoissa on, tilanteeni huomioon ottaen, omat riskinsä. On ihan kamalaa joutua tekemään tällainen päätös! Toisaalta on myös mahdollista, että lopullinen päätös jääkin tekemättä, sillä mitä vain voi vielä sattua...

Tässä on tullut ravattua neuvoloissa, sairaaloissa ja vaikka minkälaisissa kontrolleissa. Kaikki kuitenkin on ihan kunnossa, vaikka kasvuseulassa pitikin käydä. Vauva oli kuulemma vähän sirohko, mutta näin tulevan äidin näkökulmasta asia kuulostaa ihan hyvältä. :D

Nyt elellään siis raskausviikkoa 33 ja mahassa tuntuu säännöllistä liikehdintää. Välillä sitä ei toisin itsekään ihan käsitä, että mikä siellä mahassa oikein potkii. Sain muutenkin aika pitkään odotella näitä potkuja. Sydänäänet kuuluivat myös alkuun todella huonosti, vaikka kaikki olikin kunnossa. Nyt äänet kuuluvat jo niin selkeästi vatsan läpi, että puoliso pystyy niitä kuuntelemaan korvallaan. 

Kipujen takia olen nyt siirtynyt nyt lopullisesti sairaslomalle, kunnes virallinen äitiysloma alkaa 16.3. Itse olin tietysti optimisti ja palasin töihin vielä pari viikkoa sitten vain saadakseni huutia neuvolasta, että en todellakaan olisi saanut palata töihin. Oli toisaalta huojentavaa kuulla ammattilaisen mielipide tilanteesta ja siitä, etten ole työkuntoinen. 

Muutoin kaikki on oikein hyvällä mallilla ja sairaalakassikin on jo lähes pakattu. Vauvalle on hankittu jo Mooseskori-kehto nukkumista varten. Samaten viime viikonloppuna kävimme ostamassa turvakaukalon ja myyjä sai myytyä meille Maxi-Cosin Pebble Plus -turvakaukalon 2way Fix -jalustan kera. 

Bugaboon rattaiden kanssa tuli vähän hämminkiä (johon palaan heti, kun saan rattaat itselleni), mutta pääasia on, että ne on tilattu ja niiden pitäisi olla pian matkalla.

Mitään lastenhuonetta en ole vielä edes alkanut järjestellä, sillä alkuun vauva nukkuu samassa makuuhuoneessa meidän vanhempien kanssa. Hoitopöydän virkaa saa ajaa kylpyhuoneen taso ja Ikean ilmalla täytettävä hoitoalusta.

Nämä hoitotarvikkeet olen myös jo hommannut!

Nyt vaan peukut pystyyn, että loppuraskaus sujuisi vähintään yhtä mallikkaasti kuin tähänkin asti. Jos kovasti oireet pahenevat, on vaarana, että musta tulee herkkuja 24/7 mättävä sohvaperuna.

Noh, ei enää kauaa. :)

t. Enni

Lue myös aiemmat raskauteen liittyvät tekstit:

1. Ovatko Bugaboon yhdistelmävaunut kannattava hankinta?
2. Miten pärjätä mahdollisimman vähillä vaatehankinnoilla raskausaikana?
3. Vauvamaha