BY ENNI MÖRK

Tänään kaupassa pyöriessäni ja ruokaa miettiessä törmäsin sattumalta pakastealtaiden luona Pirkan Borschkeittopussiin. Innostuin aika paljon nähdessäni sen, sillä borschkeitto on lempiruokaani. Ainut vaan, että en ole ikinä opetellut tekemään sitä alusta asti, vaan olen käyttänyt valmista kuivattua punajuuri-vihannessekoitetta ja tehnyt siitä keiton liha/kasvisliemeen. En muista juuri sen pussin nimeä, joita joskus sattumalta löydän esim. Prismasta, mutta tämä Wegebonin Borssikeittopussi on aika lähellä sitä. No mulla oli nyt aika kovat odotukset tätä keittoa kohtaan, mutta masennuin jo hieman tajutessani siinä olevan nakkeja... Mun mielestä paras borssikeitto tulee tehdä ilman lihaa. Eikä se lopulta ihan vetänyt vertoja sille keitopussille, jota joskus harvoin kaupasta löydän. Ostaisin niitä pusseja useamminkin, mutta tällä hetkellä en tiedä yhtääkään kauppaa, joka niitä nyt myisi. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin se, että oma lempituote loppuu kaupasta tai poistuu kokonaan

Sain lukijatoiveen toteuttaa tällaisen asukollaasin. Olen muuten jo aiemmin tehnyt hieman vastaavanlaisen tutoriaalin, joten kannattanee katsoa se myös . Siellä on osa ohjeista selitetty ehkä hieman yksityiskohtaisemmin. En jaksanut etsiä ihan kaikkia asusteita kuviin, koska kyseessä oli tutoriaali. Toivottavasti kuitenkin opitte tästä jotain! :) Asukollaasi Photoshopilla: 1. Avataan kuvat Photoshoppiin ja luodaan yksi tyhjä pohja tehtävälle kollaasille. File -> New / Tiedosto -> Uusi. 2. Rajataan kuva haluamalla tavalla käyttämällä alla näkyvää  Crop-työkalua . Siirretään kuva drag & droppaamalla se tyhjälle pohjalle rajaamisen jälkeen Move-työkalulla . 3. Lassotaan kuvat käyttäen Polygonal lassoa , jolla jäljestä tulee kulmikasta. Lassotessa ei kannata ottaa turhan tarkasti tuotetta irti, sillä tarkoituksena on jättää tuotteeseen valkoiset ja kulmikkaat reunat. 4. Kuten alla näkyy, drag & dropataan tuotekuva samalla tavalla toiselle pohjalle käyttäen taa

Uusi väri on niin tumma! Hassua, kun ei tunnista itseään peilistä. Mutta kyllä se vaalenee. Kävin tänään hakemassa apteekista ensi-avuksi uutta itseruskettavaa. Myyjä suositteli herkästi allergisoivalle iholle Avène-merkkistä voidetta. Sanoi sen olevan aivan eri tasoa muihin markettituotteisiin verrattuna. No hintaero ei ollut niin radikaali, etteikö siihen olisi voinut panostaa. Viime kerralla ostamani Nivean itseruskettava geeli, jonka hinta taisi olla reilun vitosen vähemmän kuin tämä, jouti lähes suoraan roskakoriin. Tuloksena oli voimakkaasti curryntuoksuinen asunto ja ihottumaa kaulassa. Ei hyvä... Joten odotukset olivat aika korkealla testatessani tätä Avènen voidetta. Näin muutaman tunnin vaikutusajan jälkeen huomaan juuri ja juuri rusketustuotteille ominaista hajua kasvoillani, mutta muuten tätä ei huomaa ollenkaan. Voide myös levittyi todella helposti, joten tämä lunasti kyllä odotukseni saman tien. Onko teillä kokemuksia Avènesta? t. Enni

Muistelin Espanjaa taas kuvia selaamalla. Voisko oikeasti olla yhtään masentavampi syysilma juuri nyt Suomessa? Koska reissukuvat piristivät, niin ajattelin kirjoittaa tänne postauksen suomalaisten suosimista kohteista Aurinkorannikolla. Jos joku haaveilee reissua Espanjan Torremolinokseen , niin hyvä valinta. Vain reilun neljän tunnin lennon jälkeen pääsee ihan toisenlaiseen ilmastoon ja ympäristöön. Ruoka on ihanaa, samaten aurinko ja lämpö. Ja ne maisemat ja meri… Torremolinos ja sen naapurikaupungit tulevat aina pysymään mun suosikkeina. Mitä siellä voi sitten tehdä? Jos majoittuu Torremolinokseen rannan läheisyyteen, niin on aika ilmiselvää, että aikaa tulee vietettyä rannalla. Torremolinos sopii mielestäni sellaiselle ihmiselle, joka haluaa shoppailla ja viettää aikaa nautiskellen ja rentoutuen auringon ja hyvän ruoan keskellä. Toki sieltä löytyy myös yökerhoja! Oman kokemuksen perusteella voin suositella kävelyä Calle San Miguel –ostoskadulla, joka itse

Mulle syksy tuo tullessaan aina idean muutoksesta. Tässä tapauksessa se koskee taas hiuksia. Mulla on tapana vaihtaa syksyllä hiusten sävyä hieman tummempaan. (Tosin viime vuonna sävyero ei ollut ihan niin radikaali kuin joskus aiemmin.) Tänään se sitten taas iski. Tummat hiukset houkuttelevat, mutta niiden ylläpito omissa hiuksissani tulee aika kalliiksi. Jotain silti haluaisin tehdä, edes asteen tai pari tummempaan suuntaa. Sitten jysähti. Olin jo pitkään ihastellut liukuvärjättyjä hiuksia, mutta nyt tajusin, että mulle sellaiset! Nyt sitten vaan pitäisi päättää värit. Näissä kaikissa (paitsi alla olevassa) on todella tumma tyvi. En ihan niin mustaa siitä itse haluaisi. Ja sitten taas toisaalta tuossa allaolevassa kuvassa Whitney Portin hiusväri on hieman liian vaalea siihen nähden, mitä haluaisin. Oikeastaan tuon viimeisen kuvan hiukset voisin ottaa vaikka heti. Tiedän silti, ettei noin tumma tyvi ole se paras vaihtoehto mulle. Täytyy varmaan alkaa miettiä kampaaja-

Käytän ihan liian vähän mun lempparikenkiäni. Siksi olen ajatellut laittaa ne osaksi sisustusta. Olen miettinyt tikashyllyjen hankintaa, mutten ole löytänyt vielä sitä oikeaa. Sellainen puinen, johon saisi kengät nätsiti esille, olisi ihan täydellinen. Ikeassa olisi myynnissä samantyylinen hylly, mutta en ole ihan varma siitä. Eikä se ole puinen. Jään nyt kuitenkin katselemaan vielä. Onko kellään muuten tietoa, mistä sellaisen voisi löytää suhteellisen edullisesti? t. Enni Hyllyn kuva: Ikea

Sain toiveen lukijaltani tehdä postauksen digitaalisista järjestelmäkameroista. Eli mikä digijärkkäri olisi paras kamera aloittelijalle? Sikäli olen huono vastaamaan tähän, sillä olen suurimmilta osin kuvannut vain Canonin digitaalisilla järjestelmäkameroilla. Minulla on kuitenkin hieman kokemusta Olympuksesta ja Nikonista, mutten ole yhtään perehtynyt heidän tarjoamiin uusiin malleihin aloittelijoille. HUOM!  Postaus on huh jo yli kymmenen vuotta vanha. Edelleen liputan Canonia. Itse kuvaan nykyään Canon EOS 6D Mark II:lla, ja töissä opetan valokuvaamista 2000D-rungoista aina 70D sekä 90D-runkoihin. Peilittömät järjestelmäkamerat ovat nykyisin myös hyvä vaihtoehto aloittelijoille. Erityisesti Sonylla on hyviä runkoja, ei välttämättä ihan halvimmista päästä. Kuvasin monta vuotta Canon EOS 400D:llä . Sittemmin uusia malleja on ilmestynyt myyntiin tiuhaan tahtiin. Nyt ollaan menossa satasarjassa 600D:ssä ja markkinoille on myös tullut EOS 1000D:n jälkeen jo uudempi malli EOS   1100D

Olen ihastunut. Eikun häkeltynyt. Mun uusi kamera on ihan täydellinen. Kuvailin sitä vähän väärin sanoessani sitä kauniiksi, koska se ei todellakaan ole mikään kaunokainen. Sehän on, yhtään vähättelemättä, suorastaan komeuden perikuva! Niin maskuliininen vehje kun vaan voi olla. Ja nyt se on mun, mun mun <3. 400D näyttää niin pieneltä ja sirolta tähän jytkyyn verrattuna. Pikkusiskolla on nyt nimittäin isoveli. Täytyy alkaa treenaamaan ihan oikeasti omia lihaksia, että jaksaa kuvata monta tuntia ilman olkapään pahempaa väsymistä. ;D Painoa on kuitenkin yli puolet enemmän kuin pikkusiskossaan. Nämä pienet kuvat eivät nyt varmaankaan välitä teille sitä tunnelmaa, mikä ilo niitä oli kuvata. Ja tietenkin kuvat nyt käsittävät lähinnä kasveja ja ötököitä, koska mitään mielenkiintoista pihaltamme ei tällä hetkellä löydy. Kahdeksan kuvan sarja on kyllä kieltämättä aika loistava ominaisuus ja sitä tuli testattuakin joissain kuvissa. Älytön vauhti! Ja ehh.. pitää kyllä hankkia