MIKSI PÄÄDYIN LYKKÄÄMÄÄN OPINTOJA?

Minun piti aloittaa medianomin ylemmän amk-tutkinnon monimuotoiset opinnot elokuussa, mutta sen sijaan päädyinkin lykkäämään aloitusta vuodella. Miksi? Opintojen aloitus muodostui henkisesti erittäin väsyttäväksi taakaksi, enkä ollut osannut varautua tällaiseen.

Hassua, että vielä vähän aikaa sitten hehkutin opintojen aloittamista ja sitä, että varmasti teen tutkinnon loppuun. Kyllä minulla edelleen on vahva usko opintoihin, mutta työkkärin kanssa tapahtuneet asiat ovat kyllä laskeneet innostustani aika paljon. Ajatuksiani avasin jo täällä aiemmin.

Opintojen aloittamisesta muodostui paljon enemmän päänvaivaa kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Tai aiempien vuosien kokemuksella olisihan se pitänyt arvata... Keväällä hain kouluun mentaliteetilla: "Katsotaan pääsenkö sisään". Vaan enpä tiennyt, millaisiin byrokraattisiin rattaisiin olin taas istahtamassa kyytiin.

Tämä vielä niille tiedoksi, jotka eivät ole aiemmin blogiani seuranneet. Jäin siis kesällä työttömäksi ollessani jo äitiyslomalla. Oletin, että työkkäriin kannattaa ilmoittaa heti työttömyyden ensimmäisenä päivänä, että olen jäänyt työttömäksi ja aloitan sivutoimiset opinnot seuraavan kuun aikana. Koska olen kuitenkin äitiyslomalla, ei työnhakua periaatteessa tarvitse pitää voimassa (se evää joka tapauksessa oikeuden päivärahaan).

PÄÄTOIMISET VAI SIVUTOIMISET OPINNOT?

Pääsin opiskelemaan työn ohessa tapahtuvaan koulutukseen ollessani vielä työsuhteessa. Opintojen oli siis jo alun perin tarkoitus tapahtua työni ohessa. Hainkin kouluun siitä syystä, että saisin ylemmän amk-tutkinnon ja minulla olisi mahdollisuus kilpailla työpaikasta vastaavien (ylemmän) tutkinnon suorittaneiden kanssa. Opettajan paikkaan, jota nyt kesällä hain ja jonka toivoin saavani, palkattiin yliopistopohjaisen koulutuksen omaava henkilö.

Kun työttömyys astui kuvioihin, aloin heti pohtia, miten rahoitan opinnot. Työn ohessa olisin saanut palkkaa. Kun vanhempainvapaa sitten aikanaan loppuu, olenko työtön, vai olenko opiskelija? En tiedä olenko enää valmis elämään pelkällä opintotuella.

Kun otin asian puheeksi työ- ja elinkeinotoimistossa, niin totta kai siellä kiinnostuttiin opinnoista. Koska työttömänä ei voi opiskella, ellei sitä katsota sivutoimiseksi. Toisin sanoen: Älä aktivoidu.

Mutta minulla voisi olla mahdollisuus omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella, jos opinnot ovat päätoimisia. Muutoinhan sitä onkin "vain" päätoiminen opiskelija, eikä se taas kuulu työ- ja elinkeinotoimistolle, vaan Kelalle.

Aloitin selvitykset omaehtoisesta opiskelusta työttömyysetuudella. Olin kuitenkin hakeutunut monimuotoiseen, työn ohessa järjestettävään koulutukseen, joka kaiken järjen mukaan on sivutoimista. Eihän päätyön ohella voi olla päätoiminen opiskelija? Eikä omaehtoista opiskelua myöskään tueta sivutoimisissa opinnoissa.

Joten mitä ihmettä?!

Omaehtoisen opiskelun suhteen aloin kuitenkin olla optimistinen työkkärin virkailijan nostattaman innostuksen ansiosta ja myös siitä syystä, että oppilaitoksen täyttämissä lomakkeissa mainittiin päätoimisuudesta. Ajattelin, että ehkä minulla sitten olisikin mahdollisuus opiskella työttömyysetuudella heti äitiysvapaan jälkeen. Onhan moni tuttunikin opiskellut työttömyysetuudella, niin miksen minäkin?

No, miten kävi?

Täytin kaikki pyydetyt lomakkeet. Selvitin ensin oppilaitokseltani, ovatko opintoni pää- vai sivutoimisia. Opintotoimistosta sain vastauksen, jonka mukaan opinnot ovat päätoimisia, eli 5 op / kk täyttyy. Vastaus oli: "Opintojen kestoa ei voi tietää oppilaitos eikä työ- ja elinkeinotoimisto ja tämä täyttötapa on opiskelijan edun mukainen. Tällä varmistetaan, että saat tuen".

Vastaus tuli kysymykseeni, jossa ihmettelin, miten opinnot ylipäätään voivat olla päätoimisia, jos koulutus on alun perinkin tarkoitettu työn ohessa tapahtuvaksi laajuuden ollessa 60 op / 1,5 vuotta. On varmaan turhaa sanoa, että olen myös itse opettaja ja tiedän, että muissa korkeakoulututkinnoissa päätoimisuuteen vaaditaan vähintään 5 opintopistettä / kk. Jos opiskelen puolitoista vuotta ja kerrytän opintoja 60 opintopisteen verran, ei se kuulosta kovinkaan päätoimiselta.

Annoin kuitenkin oppilaitoksen täyttämän selvityksen työ- ja elinkeinotoimistoon ja aloin selvittää oikeutta opiskella työttömyysetuudella.

Sain hylkäävän ratkaisun hakemukseeni.

Syy: "Sinulla ei katsota olevan koulutustarvetta eikä kyseisen koulutuksen katsota olennaisesti parantavan mahdollisuuksiasi työllistyä avoimille työmarkkinoille".

Ensimmäinen kysymys, jota jo aiemmin avasin, oli: "Miksi sitten opiskelen? Ainakin itse olin siinä uskossa, että opinnot auttaisivat minua työllistymään kasvattamalla osaamistani ja tietysti koulutustaustaani. Pohtiessani kysymystäni ääneen toisen virkailijan kanssa, hän totesi: "Tietysti saat opiskella omalla ajallasi mitä haluat, vaikka huviksesi".

Virkailija myös sanoi, että hän voi ohjata ratkaisun asiantuntijaryhmän käsiteltäväksi, mutta ratkaisu useimmiten pysyy samana. Ajattelin, ettei tässä kuitenkaan menettäisi mitään.

ASIANTUNTIJARYHMÄN RATKAISU OMAEHTOISEEN OPISKELUUN

Vastaus asiantuntijaryhmältä tuli 16.8 ja vielä mitä... Ratkaisussa kerrottiin: "Työttömyysetuudella tuettavaksi harkittavien opintojen tulee olla päätoimisia opintoja. Nyt esitetyt opinnot eivät täytä tätä edellytystä. Opintojen kuukausittainen eteneminen jää alle 5 opintopisteen." Ratkaisussa myös todettiin sama kuin aiemmin, eli minulla ei myöskään ole koulutustarvetta aiemman tutkinnon ja työkokemuksen takia.

Eli olen nyt saanut TE-palveluilta ratkaisun, jonka mukaan opintoni ovat sivutoimisia, mutta koulutuksen järjestäjän mukaan opinnot ovat päätoimisia. Hyväksyn ihan täysin työ- ja elinkeinotoimiston ratkaisun siitä, että opinnot ovat sivutoimisia. Niinhän niiden pitikin olla, koska opintojen piti tapahtua työn ohessa.

OPISKELIJA VAI TYÖTÖN?

En oikein tiedä, miten minun pitäisi suhtautua opintoihin, kun ne kerran koulun puolesta ovat päätoimisia? Minulla on aika ristiriitaiset fiilikset. Olisinko keväällä ollut opiskelija vai työtön? Olisinko saanut opintotukea vai työttömyysturvaa? Vai olisinko saanut mitään tukia, koska molemmat katsovat päätoimisuuden ja sivutoimisuuden ristiin? Kauanko minun olisi pitänyt odottaa ratkaisua asiaan?

Miettikää tilannetta, jos olisinkin aloittanut koulun nyt ja ehtinyt hakea opintotoimistosta todistuksen opiskelijakortille. Sitten olisin voinut kulkea julkisilla vuoden opiskelijahintaan ja käyttää opiskelijaetuuksia muissakin paikoissa. Myöhemmin keväällä TE-toimisto olisi katsonut opintoni sivutoimisiksi ja olisinkin ehkä saanut ansiopäivärahaa.

En voi TE-palveluiden puolesta olla päätoiminen opiskelija monimuotoisessa koulutuksessa, jonka laajuus on 3 op / kk. Tai eihän sitä koskaan tiedä... Mutta eihän koulutuksenjärjestäjä voi myöskään ruksailla mitä tahansa rasteja lomakkeista, vaikka kyseessä olisikin opiskelijan etu. En ymmärrä...

Kerrataan vielä. TE-palveluiden asiantuntijaryhmä siis katsoo opintoni sivutoimisiksi ratkaisussaan, mutta oppilaitoksen mukaan opinnot ovat päätoimisia. Koulutuksen järjestäjä ei enää kommentoinut viestejäni, kun yritin ratkaista asiaa heidän kanssaan kahdessa eri sähköpostissa, jotka lähetin 23.8.2018.

En edelleenkään tiedä, olisivatko opinnot olleet pää- vai sivutoimisia, sillä vedin työttömyyshakemukseni pois elokuun loppupuolella.

No, aika näyttää... Aloitan opintojen selvityksen tulevaisuudessa hyvissä ajoin, heti kun vanhempainvapaa on loppumaisillaan. Jos opinnot katsotaankin sivutoimisiksi, saisin varmaan opiskella päivärahan turvin. Päätoimisena mut kuitenkin katsottaisiin opiskelijaksi heti ensi vuoden elokuusta lähtien ja sitten pitäisi hakea opintotukea.

Vanhempainvapaani loppuu tammikuun lopussa ja työvoimapoliittisen lausunnon saaminen kestää tämänhetkisen tiedon mukaan 36 päivää. Täytyy siis aloittaa uudet selvitykset TE-palveluiden kanssa joskus joulun jälkeen. Puhumattakaan vielä siitä, miten blogi ja sivutulot vaikuttavat ansiosidonnaiseen päivärahaan. Se jää nähtäväksi.

Tässä muuten yksi hauska keskustelu erään TE-palveluiden virkailijan kanssa. Kirjoitin jokaiseen pyydettyyn lomakkeeseen erikseen maininnan heti alkuun, että "olen äitiyslomalla / vanhempainvapaalla ja haen työttömyysetuutta opintoihin vasta tammikuun 2019 jälkeiselle ajalle". 

Virkailija soitti koskien hakumustani ja sanoi, että en voi saada rahaa nyt, koska olen vanhempainvapaalla. Sanoin, etten olekaan hakemassa tukia työttömyyteen (tai omaehtoiseen opiskeluun) ennen vanhempainvapaan päättymistä. Virkailija siihen: "No niinhän tässä lukikin... Kannattaa kirjoittaa tuo lause vielä jokaiseen paikkaan selvästi. Näköjään, jos asia voidaan ymmärtää väärin, se ymmärretään väärin!".

Virkailijatkin ovat vain ihmisiä. On silti hullunkurista, että ratkaisut hakemuksiin voivat olla erilaisia pohjautuen senhetkisen virkailijan luetun ymmärtämiseen.



Muutama kuukausi sitten kirjoitin aiheeseen liittyvään postaukseen kysymyksen siitä, miksi aina päädyn tällaisiin tilanteisiin. Niinpä! Joskus on kuitenkin kevennettävä omaa reppua, joka alkoikin jo käydä liian painavaksi.

Juuri nyt en halua selvitellä asioita viranomaisten tai koulutuksen järjestäjien kanssa, sillä elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin juttuja meneillään. Aion tällä hetkellä keskittyä pelkästään vanhempainvapaaseen, sillä nyt minulla ei oikeasti ole yhtään mitään muuta.

Tämän sotkun, vauvan ja oman henkisen hyvinvoinnin takia päädyin lykkäämään aloitusta vuodella.  Jos olisin saanut jatkaa työssäni, olisi tilanne ollut mahdollisesti paljon yksinkertaisempi. Nyt tilanne on kuitenkin tämä, jossittelu ei auta, ja olen aidosti sitä mieltä, että asian murehtiminen tässä elämäntilanteessa ei ole kannattavaa. Kuten kuvistakin näkee, olen ehkä matkalla oikeaan suuntaan.

Olen niin kauan odottanut sitä, että voin aidosti sanoa olevani vapaalla. Ei tarvitse hakea töitä, eikä tarvitse murehtia opintoja, vaan voin vaan olla ja ihmetellä sitä ihmeistä suurinta; vieressä tuhisevaa tytärtäni.

t. Enni