BY ENNI MÖRK

Läsnäoloharjoittelija täällä taas hei!  Ootko valmis superlyhyeen harjoitukseen? Mitä muistat viime viikosta?  Muistatko monessako palaverissa istuit? Vai muistatko kuitenkin sen uuden kahvilan missä kävit, tai uuden lenkkipolun, jossa juoksit? Sä muistat viikolta ne hetket, jotka on uusia.  Et niitä arkisia rutiineja. Ja jos elämä on vaan arkea ja saman toistoa, elämä voi tuntua lipuvan ohi.  Oon kokenut, että uudet pienetkin kokemukset saa elämän tuntumaan pidemmältä. Yksi päivä syötiin lounasta ravintolassa työkavereiden kanssa. Sitä ei useinkaan tehdä ja se on heti jäänyt mieleen. Kokeile tehdä täällä viikolla yksi pieni juttu, mitä et ole ennen tehnyt.  Sen ei tarvitse olla mikään iso juttu. Esimerkiksi eri reitti kotiin, yksi uusi leikkipuisto lapsen kanssa, jäätelöä saunassa... Me oltaisiin haluttu lähteä ulkomaille pääsiäislomalla. Kuitenkin aika moni paikka olisi ollut kiinni, joten päätettiin, että otetaan kaikki irti kotona lomailusta.  No mitä l...

  Yritätkö säkin välillä kontrolloida muita ihmisiä tai tilanteita?  Kelaa, että on ihmisiä, jotka on tatuoineet ihoonsa tämän teorian mukaisen voimamantran eli let them!  Läsnäoloharjoittelija täällä moi!  Pääsiäinen meni ja huomaan, että ajatukset kääntyy kevääseen, samalla ehkä myös vähän itseeni. Oon kuunnellut kirjaa, jossa puhutaan paljon ‘let them’ -teoriasta. Mel Robbinsin kirjoittama samaa nimeä kantava kirja on ollut alusta saakka huikeaa kuunneltavaa. Teoria kertoo yksinkertaisimmillaan siitä, että annetaan muiden olla mitä ovat, eikä yritetä kontrolloida kaikkea ympärillä. Oon huomannut ymmärtäväni ihmisiä taas vähän paremmin. Välillä jopa nauranut ajatukselle, että osa meistä on edelleen 8-vuotiaita aikuisten kehoissa (itseni välillä mukaan lukien). Samaan aikaan oon miettinyt tätä myös toiselta kantilta. Jos useimmiten “antaa olla” ja vetäytyy tilanteista tai ihmisistä, eikö silloin jää helposti myös kohtaamatta asioita, jotka voisi opettaa jotain? Mis...