Tein Instagramin puolella kyselyn, pitäisikö vauva-aiheisia postauksia päivittyä blogiin vielä jatkossakin ja 91 % vastaajista vastasi kyllä. Koska yleisö on puhunut, saattaa blogiin siis toisinaan eksyä vauva-aiheisia postauksia. Kannattaa kuitenkin olla avarakatseinen, sillä jos luette läpi viimeaikaisia postauksia, on siellä muutakin kuin vauvaa.
Nyt kun vauva tuli taloon, on moni asia muuttunut ja moni asia toisaalta pysynyt hyvin samana.
Mikä siis muuttui ja mikä ei?
AJATUKSET RAHANKÄYTÖSTÄ
Hassua, miten paljon olenkaan valmis tuhlaamaan rahaa vauvan takia, enkä ole varmaan ajatusteni kanssa yksin. Älytöntä on lisäksi se, että kaikkien vaatteiden ja vaunujen käyttöikä on lopulta niin lyhyt. En näköjään ole vielä tottunut uuteen tulotasoon, joka siis pienenee tästä vielä entisestään piakoin.
Vain parasta vauvalle, eikö niin? Näköjään voin huoletta laittaa tonnin vaunuihin, mutta auta armias, jos ostaisin itselleni jotain tonnilla... Vertailun vuoksi mun auto siis maksoi vain muutaman satasen enemmän verrattuna beben Bugaboon vaunuihin.
Samaten laitoin tällä viikolla tilaukseen Valkaman muutaman kympin headwrapin. Enkä todellakaan ostaisi itselleni hiuspantaa vastaavaan hintaan.
Kuitenkin suhteutin rahanmenoa päässäni ja päädyin siihen tulokseen, että on ihan ok ostaa itselleen synnytyslahjaksi jotain kivaa, vähän niin kuin korvaamaan kipuja ja särkyjä, heh. Näillä perusteilla päädyin siis siihen, että todellakin hankin itselleni kauan kaivatun (ja käytetyn) Louis Vuittonin Favorite-laukun. Tämä olkoon poikkeus sääntöön. En kadu.
AJATUKSET MUISTA ÄIDEISTÄ JA ITSESTÄNI:
Mikä muuttui? Tietysti vauva menee nyt etusijalle kaikessa, mutta koen edelleen olevani ihan sama ihminen kuin ennenkin ja jos haluan tavata ystäviäni, järjestän sen jotenkin, vaikka vauva vaatiikin jo muutaman tunnin päästä ruokaa.
Tästä kaikki ohjevihkoset jo tietysti varoittelivatkin, mutta sen olen myös huomannut, että nykyisin kaupoilla, kaduilla tai käytännössä missä vaan vahtaan muita vaunujen kanssa kulkevia ihmisiä ja bongailen eri vaunu- ja turvakaukalomerkkejä. Siis kyllä, olen vaunubongari.
Eilen esimerkiksi näin toiset samanlaiset Bugaboon Foxit ja myös lähikorttelin leikkipuistossa näin lisää näitä tavallinen perheenäiti voi vain haaveilla -vaunuja (kiitos Seiska).
On myös erittäin mielenkiintoinen tunne, kun vaunulenkillä kohtaa jonkun samassa elämäntilanteessa olevan henkilön, sillä kohdatessamme vaihdamme pienen salaisen hymyn, sillä vain me tiedämme, mitä tässä on meneillään.
Mikä ei muuttunut?
Minä olen edelleen minä. Omasta mielestäni olen ihan samanlainen kuin ennenkin, vaikka toki ajatukset pyörivät vauvan ympärillä. Tätä haluaisin myös korostaa, sillä vasta nyt tajuan sen, ettei se vauva loppujen lopuksi mitään muuta. Meitä nyt vaan on kolme täällä kotona.
Myönnän kuitenkin sen, että olen oppinut jotain. Ennen oman lapsen saamista saatoin alitajuntaisesti lokeroida muita ihmisiä, joilla oli lapsia. Tämä on hassua, mutta huomasin asian vasta nyt. Olen siis aina kuvitellut ihmiset, joilla on lapsia enemmän aikuisimmiksi ja jotenkin vakavimmiksi.
Nyt omalla kohdallani huomaan, ettei mikään ole taianomaisesti muuttunut yhdessä yössä, vaan tunnen itseni ihan yhtä lapselliseksi ja höpsöksi kuin ennenkin.
En aio antaa äitiyden lokeroida itseäni, enkä halua, että muutkaan tekisivät niin. Meillä jokaisella on vain yksi elämä ja kannattaa tehdä niitä asioita, joita itse haluaa. Pahinta on se, kuten ystäväni kanssa pohdittiin, että aletaan miettiä: Voiko äiti tehdä sitä ja tätä", esimerkiksi käydä juhlimassa. No totta kai voi!
I'm still me.AJATUKSET TUTISTA
Tutin suhteen ajatukset muuttuivat ehkä radikaaleimmin. Olin aina ajatellut, ettemme tarjota tytölle tuttia. Kun kuitenkin huomattiin, että imettäminen aiheuttaa vauvalle mahakipuja (ja itkua), joihin ainoa lohdutus on vauvan mielestä imeminen, tuli tutille tarvetta. Syömisestä aiheutuu muuten todella ikävä kipukierre.
Mun sylissä vauva ei käytännössä voi olla ilman tuttia, sillä muuten ollaan heti hamuamassa ruokaa ja kun se ei onnistu, niin sekös myös itkettää.
MUUTOKSET KEHOSSA:
Paluu normaaliin - vaan ei entiseen.
Tämä kuvaa tilannetta aika hyvin, sillä normaaliin elopainoon on vielä matkaa jäljellä, mutta tuskin kroppa ihan samanlaiseksi muotoutuu kuin ennen. Raskaus jättää kehoon merkkejä; joillekin tulee raskausarpia, vatsanahka voi venyä, vatsalihakset voivat erkaantua ja hiuksiakin saattaa lähteä.
Olen toistaiseksi säästynyt vielä hiustenlähdöltä, enkä ole ihan varma mitä vatsalihaksilleni kuuluu sektion takia. Raskausarpiakaan minulle ei tullut yhtään.
Ainoastaan siis jokunen ylimääräinen kilo on vielä pieni riesa. Niistä toivon pääseväni pian eroon siksi, että olisi kiva mahtua vanhoihin vaatteisiin. Vanhoista kengistä jo suurin osa mahtuu onneksi jalkaani, kun taas samalla raskauden aikana hankitut kengät ovat käyneet isoiksi.
Ainoastaan siis jokunen ylimääräinen kilo on vielä pieni riesa. Niistä toivon pääseväni pian eroon siksi, että olisi kiva mahtua vanhoihin vaatteisiin. Vanhoista kengistä jo suurin osa mahtuu onneksi jalkaani, kun taas samalla raskauden aikana hankitut kengät ovat käyneet isoiksi.
Suurin palautumisprosessi on käynnissä sektion takia. Vielä en saa lenkkeillä, mutta onneksi olen voinut aloittaa kävelylenkit. Särkylääkkeen voimin elämä tuntuu ihan yhtä normaalilta kuin ennen raskauttakin.
Oikeastaan raskaus kohteli minua näin jälkeenpäin katsottuna todella hyvin, vaikka itse raskausaika oli pitkään yhtä tuskaa. Muistona ei edes ole yhtään enempää arpia, sillä itse sektio tehtiin vanhasta leikkausarvestani. Mielestäni tämä uusi arpi on myös siistimpi ja sain vielä kaupan päälle pienen ihon kiristyksen, sillä vanha arpi leikattiin pois. Jokaisella pilvellä on hopeareunus, eikö niin?
PÄIVÄN RYTMI
Päivän rytmi on tietysti muuttunut hyvin erilaiseksi. Onneksi on äitiysloma! Yöheräämiset ovat tietysti totisinta totta, mutta oli niitä jo ennen raskauttakin.
Vaikka vauvoilla ei tunnetusti ole mitään rytmiä, niin jonkinlainen rytmi päiviin on kuitenkin alkanut muodostua. Ehkä ollaan yksinkertaisesti opittu tuntemaan meidän tyttö paremmin. Se ollaan myös huomattu, että meillä on hyvin temperamenttinen tyttö, joka herkästi itkeskelee ollessaan hereillä. Tästä syystä siis tutti on osoittautunut todella kullanarvoiseksi keksinnöksi.
Tyypillinen vuorokausi sujuu tällä hetkellä näin:
Klo 8.00-9.00 heräillään aamulla ensimmäisen kerran, jolloin syötän tytön. Tämän jälkeen tyttö nukahtaa vielä ainakin reiluksi tunniksi. Jos jaksan, nousen itse tässä vaiheessa, sillä ehdin hyvin käydä suihkussa, siivoilla, syödä aamupalan ja mahdollisesti jopa laittautua.
Noin klo 10.30 on vaipanvaihdon aika ja samalla tytsy saa ylleen päivävaatteet. Samalla annan maitohappobakteerit ja kuplanpilkkojat. Usein syötön jälkeen tyttö nukahtaa taas hetkessä ja nukkuu parhaillaan yhteen-kahteen asti. Tällä väliin mulla on taas aikaa tehdä omia juttuja (kuten nyt blogia).
Klo 14 jälkeen syödään taas ja jos on hyvä sää, lähdetään parin tunnin vaunulenkille. Samalla haen kaupasta jotain ruokaa ja suuntaan mummolaan. Perille päästessämme tyttö herää ja pääsee hetkeksi isovanhempien syliin. Syön tällä väliin itse päivällisen. Toinen vaihtoehto on, että ollaan kotosalla ja odotetaan iskää kotiin.
Klo 17-22 välillä meno saattaa olla aikamoista, nukutaan, syödään tai itketään. Tämä on juuri se väli, jolloin ehtisin nähdä ystäviäni parhaiten. Koska vauva ei kuitenkaan useimmiten nuku iltaisin, mennään vauvan rytmillä tässä vaiheessa. Syliin vauva saadaan usein rauhoittumaan, mutta on myös niitä päiviä, kun mikään ei tehoa. Tässäkin vaiheessa tutti on kultaa.
Klo 22-23 aikoihin vaihdamme tytölle yöpuvun päälle ja varmistamme, että vauvan masu myös tulee täyteen. Ja sitten röyhtäytellään huolellisesti, ettei tule mahakipuja yön aikana. Samalla on myös tärkeää antaa taas kuplanpilkkojia, että vauva saisi toivon mukaan nukkua hyvät unet ilman kipuja.
Jos vauva nukahtaa, siirrän hänet nukkumaan kehtoon. Jos ei, nukutan vauvan viereen viimeistään klo 23:30. Ensimmäinen herääminen tapahtuu joko 1,5 h kuluttua tai 5 tunnin kuluttua. Useimmiten saadaan nukuttua hyvät yöunet, kuten myös viime yönä.
Jos vauva nukahtaa, siirrän hänet nukkumaan kehtoon. Jos ei, nukutan vauvan viereen viimeistään klo 23:30. Ensimmäinen herääminen tapahtuu joko 1,5 h kuluttua tai 5 tunnin kuluttua. Useimmiten saadaan nukuttua hyvät yöunet, kuten myös viime yönä.
Kun vauva herää (useimmiten siis 4:30-5:30 välillä), on syötön ja vaipanvaihdon aika. Sitten nukutaan taas vielä muutama tunti.
VAUVA ON YKKÖNEN
Tällä viikolla vasta oikeasti tajusin, että vauva-aika kuluu nopeasti. Niinpä myös nämä itkuiset illat ja päiväunihetket tulee ottaa siltä kannalta, että nekin jossain vaiheessa muuttuvat tai loppuvat kokonaan ja niitä saattaa jopa jäädä kaipaamaan.
Ajattelen, että nämä hetket juuri nyt ovat vauvalle elintärkeitä, sillä hän kasvaa ja kehittyy ensimmäistä kertaa kohdun ulkopuolella. Vauva on vielä oikeasti niin pieni, ettei hän tiedä juuri mitään mistään. Hänelle on kuitenkin tällä hetkellä tärkeintä olla äidin ja isän lähellä, turvassa.
Ja juuri tästä syystä on tärkeää olla valmis rauhoittamaan omia menojaan, vaikka itseään ei tietenkään tarvitse missään nimessä unohtaa.
t. Enni
Lue myös / Read also
Miksi blogi ei menesty? | Hauskimmat muistot työhaastatteluista | Miten bloggaajan kannattaa laskuttaa asiakasta? | Mainonnan (läpi)näkyvyys muissa medioissa | En halua lukea törkyä | Mediatekniikan insinöörin työllistyminen | Pätevöidyin ammatilliseksi opettajaksi | 6 asiaa, jotka yllättivät vauva-arjessa | 2 vuotta smile-laserleikkauksesta | Mieti mitä julkaiset netissä! | Miksi olen kasvissyöjä? | Mitä tehdä sunnuntaina? | 4 helppoa vinkkiä parempiin henkilökuviin | Helppo niksi kertoo, sopivatko lyhyet vai pitkät hiukset sinulle |
Kiva postaus, heti kun vauvajuttuja niin luen blogejen tekstejä :D Kun itsellä nyt esikoinen 2vee ja kuopus 3kk :)
VastaaPoistaMutta sitä jäin miettimään, että annatteko ollenkaan d-vitamiinitippoja vauvalle ?
Meillä käytössä reladrops, jossa siis sekä maitohappo että dvitskut. Että tarkoititko niitä noilla maitohappo antamisella.
Terv. Anna
Onpa kiva kuulla! Mustakin on nykyisin kiva lukea vauvajuttuja.
PoistaJoo annetaan erikseen d-vitamiinia. Näissä meidän Relatipoissa ei ole D-vitamiinia mukana. :) Ihan kaikkea en tainnut muistaa kirjoittaa päivärutiineista.. :D
Olen huomannut useamman nuoren äidin kohdalla tämän "luksus"vaunu/merkkivaate/stokke -ilmiön. Siis sen, että uudelle tulokkaalle ostetaan kaikki kalleimmat, hienoimmat, uusimmat, tyylikkäimmät tuotteet ja vaatteet.
PoistaTotuus kun on kuitenki se, että se vauva-riepu tarvii oikeastaan vain syliä ja rakkautta ja hoitoa. Ei hienoja rattaita eikä 25 euron rusettia päähänsä. Tietty jokainen voi ostaa vauvallensa mitä tahansa, mutta aito rakkaus ei vaadi kalleimpia ja hienoimpia juttuja. Se oma rakas omasta mielestä varmasti "ansaitsee" "vain parasta", mutta suunta on mielestäni hieman huolestuttava näin yleisellä tasolla. Vain paras lapselle ei ole se kaikista kallein tuote. Vain paras on se, mitä ei mitata rahassa.
Näin on! Silti pakko myöntää, että Bugaboon rattaat ovat todella ketterät ja helposti kasattavat, ja niiden kanssa on ilo liikkua vauvan kanssa. Happy mom happy baby. :)
PoistaJa tukeakseni pientä suomalaista yritystä, voi 25 euron pannalla loppujen lopuksi tehdä myös paljon hyvää.