BY ENNI MÖRK

Kaupallisessa yhteistyössä Tokmannin kanssa. Vauva, vauva, vauva... Nyt moni miettii, ettei meikäläisellä pyöri mielessä enää mikään muu kuin vauva. Tottahan se on, sillä hyvin pitkälti ajatukset ovat kääntyneet vauvaa kohti. Minkä sille voi, sillä valmennus vauvaelämään aloitetaan jo hyvissä ajoin, ihan neuvolasta ja perhevalmennuksista lähtien. Niinpä olen taas kasvattanut tietoani ja ajattelin jakaa sitä muillekin! Tässä yhteistyöpostauksessa esittelen Tokmanni-verkkokaupasta  löytyviä hankintoja vastasyntyneelle. Postauksessa näkyvät tuotteet on saatu blogin kautta. Postaus sisältää syvälinkkejä kyseisiin tuotteisiin, eikä tuotteita pääse valitettavasti tarkastelemaan, jos selaimessasi on käytössä mainonnanesto-ohjelma. TOKMANNI-VERKKOKAUPPA  Pääsin tekemään ajankohtaista yhteistyötä Tokmannin kanssa vauvahankintojen osalta, joten ilman muuta tällainen tilaisuus piti käyttää hyväksi. Tokmannin verkkokaupasta löytyy monipuolinen ja jatkuvasti uudistuva kattaus mm. vapaa-

Olen saanut vuosien aikana paljon kyselyitä blogitulojen verotuksesta ihan kollegoilta sekä ystäviltä. Aihe taitaa kiinnostaa monia. Itse toimin läpinäkyvästi, eli työskentelen verokortilla ja muutoin ilmoitan tulot veroilmoituksessa. Tällä hetkellä teen yhteistöitä osittain freelancer-verokortilla, jolloin laskutusasioista ei sen kummemmin tarvitse huolehtia, eli työkorvauksen maksaja (vai onko se virallisesti palkkio / palkka) toimittaa minulle palkkakuitin. Sen lisäksi käytän Ukko.fi-palvelua, sillä olen tottunut sen käyttöön. Palvelumaksu mielestäni tosin muuttui vuoden 2018 alusta, ja nyt laskutettavasti summasta peritään 5 % palvelumaksu. Ihan kuin ennen palvelumaksu (kiinteä summa) olisi otettu vasta palkan nostamisen yhteydessä. Palvelun kautta ei myöskään pysty laskuttamaan ilman alvia. Yritys on kuitenkin entisen isoseni firma, joten pakko tukea "tuttua paikallista". Verotoimisto on julkaissut bloggaamisen arvolisäverotusta käsittelevän ohjeen ,

Nyt aletaan olla siinä tilanteessa, että maha on selvästi pompahtanut esiin ja moni vanhoista vaatteista on jäänyt pieneksi. Edelleen pystyn onneksi hyödyntämään lähes kaikkia omistamiani neuleita, bleisereitä tai löysiä paitoja, sillä aloin jo viime syksynä ostaa yhden koon normaalia isompia vaatteita. Ero on kuitenkin niin pieni, että esimerkiksi paitoja voi hyvin pitää raskausajan jälkeenkin, kuten pidin niitä ennen näkyvää raskauttakin. Olen pärjännyt vähällä, sillä en ole ostanut raskausajalle juuri ollenkaan virallisia äitiysvaatteita. Olen ainoastaan hankkinut tavallisia alusvaatteita, kuten isompia alustoppeja, kaarettomia liivejä ja mukavia  legginsejä (viimeiset hankin kyllä suosiolla äitiysmallistosta).  Legginseistä onkin muodostumassa uusi luottovaate, sillä niihin voi yhdistää pitkän collegepaidan tai neulemekon. Kirppikseltä onnistuin löytämään kahdella eurolla tekonahkalegginsit ja H&M:ltä löytyi myös alle kympillä puuvillaiset äitiyslegginsit. Muutoin

Mulla on pää täynnä sekalaisia fiiliksiä, jotka johtuvat viime aikojen tapahtumista. Viime viikkoina on tapahtunut sellaisia asioita, jotka ovat saaneet mut pohtimaan elämää. Juuri tällä hetkellä koen, että kaikki on hyvin, mutta sitten ei kuitenkaan ole. Tämä kokemani masentelu on varmaankin juuri sitä luksusnarinaa, mistä Maaret Kallio kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan Luksusnarina on merkki unohdetusta hyvinvoinnista - Tavallinen arkipäivä on jo osa suurta unelmaa, jonka harva tässä maailmassa saavuttaa (31.1.2018).  Allekirjoitan kyllä ihan täysin tuon kolumnin, eivätkä minun omat narinani tunnukaan yhtään oikeutetuilta oikeisiin ongelmiin verrattuna. Ajattelin kuitenkin avata fiiliksiäni vähän nyt, kun viimeinen kolmanneskin on jo käynnissä. Saa sitten itsekin muistella vaikkapa vuoden päästä tämänhetkisiä fiiliksiä. Varoituksena jo, että postaus sisältää paljon sekalaisia ajatuksia, joita on vaikeaa jäsentää. Kuulisin kuitenkin mieluusti kommentteja ja aja