keskiviikko 27. elokuuta 2014

Don't Stop Believin'

Mulla olisi tällainen postaus roikkunut luonnoksissa jo viikon... Ajattelen vieläkin, että ei luoja mikä cliché, mutta toisaalta nyt olisi hyvä hetki julkaista tämä, sillä istun kuumeisena sohvalla ja jaksamiseni rajoittuu ainoastaan bloggaamiseen. Jos tuota teetä jaksaisi kohta keittää...

Nyt syksyn tullen monet kirjoittelevat blogeihinsa uusista opiskelupaikoista, tai niistä paikoista, jotka eivät sitten kuitenkaan omalla kohdalla auenneet. Olen lukenut koskettavia tarinoita siitä, miten on koko vuoden treenannut pääsykokeita varten, mutta koulupaikka jäi lopulta yhden pisteen päähän. Olen myös lukenut tarinoita siitä, miten puolimaratoonia varten on treenattu puoli vuotta ja kisapäivänä terveys pettää.

Näissä molemmissa tarinoissa on mieleeni tullut yksi ajatus. Pitäisi osata nauttia siitä itse matkasta kohti haaveita. Puolimaratonia juostessa on tietysti tärkeää tietää, miksi treenaa, mutta on myös todella harmillista, jos puolen vuoden urakka kaatuukin sitten siihen yhteen päivään. Eihän se nimittäin siihen lopu. Puolimaratooni on aina mahdollista juosta uudestaan. 

Samoin on opiskelupaikan kanssa. Jos se ei nyt aukea, niin ehkä ensi kerralla. Samalla kannattaa myös pohtia voisiko unelmien eteen tehdä jotain muuta, tai olisiko olemassa jotain toista reittiä.

IMG_2817 copy

Olen itse hieman peloissanikin siitä, että olen kokenut loppujen lopuksi niin vähän vastoinkäymisiä opintojeni edetessä. Kaikki on mennyt epätodellisen sulavasti, näin jälkikäteen ajatellen. Toki mieleen alkaa muistua ammattikorkeakoulun ykkösluokan inhottavia matikankursseja (yöh), puhumattakaan vielä sitäkin aikaisemmista ammattikouluajoista, tai yksinäisistä lukiojaksoista. Mutta kaiken sen jälkeen olen siellä, missä halusinkin. Olihan opiskelu usein yhtä hampaiden kiristelyä, muttei mikään ole silti mennyt hukkaan.

Eräs ikänsä opettajana työskennellyt tyyppi (aka papi) naureskeli muutama päivä sitten, miten joku voi vapaaehtoisesti haluta opettajaksi. Tänään olen kuitenkin toiminut uudessa haaveiden ammatissani lähes kolme viikkoa. Tänään, kuten myös jokaisena muunakin päivänä (pienen sallitun alkuromahduksen jälkeen) muistin syyn unelmaani. Vaikka opettaminen on rankkaa ja tarvitsen siihen vielä rutkasti koulusta, ovat mm. perjantain opetuksettomat päivät ihana muistutus siitä, että tämän takia tätä halusin.

IMG_9046 copy

Kutsukaa mua laiskaksi, mutta olen jo pitkään puhunut vitsinomaisesti siitä, miten ihania nelipäiväiset työviikot olisivat. Enkä voi tarpeeksi hehkuttaa opettajien pitkää kesälomaa. Puhumattakaan siitä, että työpaikka sijaitsisi omalla paikkakunnalla ja olisi vielä oman alan juttuja. Hah! Siksi tuntuukin nyt ehkä maailman hassuimmalta, että se työ on tässä juuri nyt ja saan opettaa juuri niitä asioita muille, josta olen jo niin pitkään ollut kiinnostunut.

(Ja siihen nelipäiväiseen työviikkoon on kyllä myös syynsä. Teen joka ilta töitä kotona, eikä se haittaa mua yhtään. Etätyöt rules!)

Tie tähän pisteeseen ei ole aina ollut helppo, eikä edes nopea. En missään vaiheessa pitänyt unelmaani itsestäänselvyytenä, mutta aina opettajana työskentely on pysynyt mielessä. Olen jotenkin aina yrittänyt suunnata ajatukseni kohti tätä työtä ja tehdä asioita sen eteen. 

Media-ala ja työllistyminenhän ovat nimittäin vitsi. Sanon tämän jo ties kuinka monetta kertaa, mutta näin se on. Silti olen oppinut myös uuden asian: Hyville tekijöille löytyy aina töitä. Tätä olen hokenut itselleni ja hoen nyt myös oppilailleni, sillä tämä pätee allalla kuin alalla. Aina joku on vailla työntekijää ja aina joku sen työn saa. Pitää vaan yrittää erottua joukosta ja uskoa itseensä. Mikä ehkä kuitenkin on tärkeintä (imo) on se, että työtä yrittäisi tehdä jo ennen valmistumista.

IMG_7986 copy
IMG_7976 copy

Mun urapolku alkoi tasan kymmenen vuotta sitten lukiosta. Siihen oheen aloitin kaksoistutkinnon, kun kuulin, että viereisessä koulussa saattoi opiskella kivalta kuulostavaa media-alaa. Yllättäen media-alan työ alkoikin kiinnostaa ja aloin jo haaveilla mahdollisuudesta työskennellä joskus omassa koulussani opettajana. (!)

Amiksen jälkeen suunnitelmat mutkistuivat. Pohdin, miten ihmeessä voisin ikinä ryhtyä opettajaksi, kun en millään jaksanut pyrkiä yliopistoon. Olin myös aivan varma, että pääsen opiskelemaan TAMKiin medianomiksi. Kun en vielä toisellakaan kerralla päässyt sisään, luulin media-alan opintojen olevan osaltani ohi. Ensimmäisellä kerralla olin 11 varasijalla, mutta toisella kerralla en päässyt edes haastatteluun. Ehkä hekin siellä jo tajusivat, että elokuvatuottajan työ olisi ollut mulle väärä ala.

Onneksi näiden pettymysten jälkeen kuulin mediatekniikan insinööriopinnoista Riihimäellä. Onni oli ehkä tässäkin mukana, sillä ekasta koulupäivästä asti tiesin, että tämä tutkinto olisi mulle juuri se oikea. Tuon jälkeen medianomin titteli unohtui saman tien.

IMG_7972 copy
IMG_7961 copy

Muistan joskus lukiossa lukeneeni jutun eräästä valmistuneesta ylioppilaasta, joka luki itsensä insinööriksi. Jotenkin tuo asia jäi päähäni, sillä insinööriys kuulosti niin hienolta. Pian täytinkin hakupapereita ja luin matikan ja fysiikan pääsykokeisiin. Olin aivan varma, että pääsykokeeni olisi kaatunut viimeistään matikantehtäviin, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Onneksi jaksoin tsempata sen vähänkin pääsykokeisiin. Niin sitten sain kuin sainkin kirjeen, jossa ilmoitettiin, että minut oli hyväksytty opiskelemaan HAMKiin mediatekniikkaa.

Siellä eräs luokkalaiseni kysyi minulta: "Missä haluaisin työskennellä isona?" Vastasin hänelle, että haluaisin toimia media-alan opettaja vanhassa koulussani.

Kymmenen vuoden aikana olen ehtinyt työskennellä monenlaisissa media-alan tehtävissä. Olen myös saanut työllistettyä itseäni aika hyvin valokuvauksen ja bloggaamisen osalta, sillä jostainhan se leipä on täytynyt repiä. Niiden ohella olen myös tehnyt videokuvaamiseen ja toimittamiseen liittyviä juttuja. Suurin osa näistä on siis ollut freelancer-juttuja. Voi taivas, sitä on muuten tullut elettyä pienellä budjetilla... Näin ne asiat alkavat muistua mieleen!

Tuntuu myös, että blogia kirjoittamalla on oppinut sosiaalisen median käytäntöjä niin hyvin, ettei mikään koulu olisi opettanut asioita paremmin. Parhaitenhan asian kuin asian oppii käytännössä. Olen myös huomannut, että bloggaaminen jos mikä kehittää äidinkieltä. Sisällöntuotanto ei todellakaan ole niin helppoa kuin moni kuvittelisi.

IMG_7985 copy

Mun vinkki onkin, että tehkää jo nyt niitä töitä, mistä haaveilette. Avoimessa amkissa tai yliopistossa voi suorittaa kursseja ja opiskelemalla itse voi oppia hurjan paljon uusia asioita vaikka mistä asiasta. Eihän kukaan meille bloggaamistakaan ole opettanut ja silti täällä jotkut suomalaiset tekevät sitä pääammatikseen.

Mulla on jo uudet haaveet mielessä, sillä olen jo pitkään halunnut opiskella opettajan pedagogiset pätevyydet. Joten tällaista olisi suunnitelmissa seuraavaksi, toivottavasti koulupaikka nappaa vielä joskus.

Muistakaa unelmoida!

t. Enni

Leather Jacket

Voihan peeveli sentään, miten ihmeessä sain taas flunssan? Arvelin jo aamulla, että tänään ollaan vielä kuumeessa ja näinhän siinä sitten kävi.

Ennen tätä syysflunssaa, eli tarkemmin ottaen viikonloppun, kävin kuitenkin shoppailemassa ja löysin Mangon aleista vihdoin aidon, mustan nahkatakin hopean värisillä vetoketjuilla. Olen aika pitkään etsinyt sopuhintaista nahkatakkia ja Mangossa sitten törmäsin tällaiseen vähän bomberhenkiseen takkiin. Toivottavasti tämä takki kestää käytössä pitkään, sillä ajatuksena olisi, etten koskaan heittäisi sitä pois!

IMG_8015 copy
IMG_8004 copy
IMG_8005 copy

Nahkatakki: Mango

Laukku: Coccinelle

Neule: Bershka

Loaferit: Primark

Farkut: Bik Bok

IMG_8013 copy

Näihin syksyisiin tunnelmiin onkin hyvä lopetella tämä postaus. Sää on tänään muuttunut niin paljon, etten edes pysy perässä. Ilmeisesti nyt on jo syksy, mutten yhtään pahoittaisi mieltäni, jos tänne yhtäkkiä tupsahtaisikin intiaanikesä. No aina saa toivoa!

Mutta verhoutuisin silti tähän nahkatakkiin. :)

t. Enni

tiistai 26. elokuuta 2014

Viikon liikunnat ja TUULARIT

Mäkin ajattelin kerrata viime aikojen treenejä blogiin. On ihan kiva nähdä, mitä kaikkea sitä lopulta on tullutkaan tehtyä. Välillä nimittäin tunnen itseni varsinaiseksi laiskiaiseksi sanan kaikessa merkityksessään. Voisinko esim. haluta yhtään enempää herkkuja juuri nyt? Kaikki käy, tänne vaan. Bounty-patukkakin menisi tällä kertaa!

Viikon treenit ovat kuitenkin pitäneet sisällään aika paljon kaikenlaista liikuntaa monessa eri muodossa. Normaalisti juoksen lenkkejä vain aina viikonloppuisin, sillä arkipäivisin olen varannut vapaa-ajan salitreeneille tai open töille. Blogiakaan ei aina ehdi viikolla päivittää!

WP_001882

PE 15.8 Lenkki

 LA 16.8 Lenkki

SU-TI Vapaa

KE 20.8 Sali

TO 21.8 Sali

PE 22.9 Lenkki

LA - SU vapaa (paitsi su 10 min stepperiä, mut sitä ei lasketa) :D

MA 25.8 Piloxing (!)

TI 26.8 : Sali

IMG_7896 copy
WP_001909
WP_001934
 
Tälle viikolle olisi ohjelmassa vielä lenkkeilyä, mutta salille en enää ehdi. Valmistaudun jo torstain vanhempainiltaan ja huomisen aion ihan varmasti pyhittää lepopäiväksi. Olen aivan jumissa eilisestä Piloxing-jumpasta, jota testasin vasta ensimmäistä kertaa. Ajatuksissa olisi käydä siellä vielä tulevaisuudessakin.  

Muutenkin musta on tullut ihan neeerd! Uskomatonta, että mulla on tuularit, eli tuulipuvun housut jalassa (ovat kyllä mukavat, pakko myöntää). Kiitos vain fitness-trendi. :)

t. Enni

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Huomisen päivän asu: Jätesäkki?

Syksyn eka kellastunut lehti bongattu! Kylläpä on muuten ihanat säät meillä täällä Suomessa nyt. Miten on edes mahdollista, että ensin paistaa ja vain hetkeä myöhemmin sataa kaatamalla niin paljon vettä, että katto tuntuu pettävän? Kaiken huippuna lisätään yhtälöön vielä ukkonen, jee! No kuinka ollakaan, viisi minuuttia myöhemmin paistaa taas aurinko. No eipä mene kauaa, kun aurinko vielä paistaa, mutta samalla taivaalta tulee taas kasoittain vettä. Siis aurinko paistaa ja vettä sataa kaatamalla. Samanaikaisesti!

Mielenvikast.

IMG_0312 copy
IMG_0307 copy

Onneksi tämä vaihteleva sää ei ole vielä vaikuttanut pukeutumiseeni paljoa, sillä olen onnistunut välttelemään sadekuuroja. Musta kuitenkin tuntuu, että avokaskelit (kuin myös Chanel-ajatkin) ovat kohta ohi. 

Tällä asulla kävin perjantaina Järvenpään Kin Sushissa (oli muuten toinen kerta kahden viikon sisällä). Mikä lie sushihimo yllättänyt taas. No siellä erityisen kivaa oli kuitenkin se, että ruokailun päätteeksi talo tarjosi jälkkärin. Friteerattu banaani jäätelön ja siirapin kera oli liian omnom... Kiitos Kin Sushi!

IMG_0320 copy
IMG_0314 copy

Nyt odottelen ihan kauhul... innolla huomista ryhmäytymispäivää. Olen lähdössä huomenna Nurmijärven Vauhtifarmille ja luin ohjeesta, että pitää pukeutua sään mukaisesti. Mietin vain, että mitä ihmettä se tarkoittaa, jos säätiedote lupaa tällaista? 

Jätesäkkiä?


t. Enni
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...