enni-mork-ennin-kengissa

CATEGORIES:

OMA ELÄMÄ
TYYLI
KAUNEUS
ÄITIYS
SOSIAALINEN MEDIA JA VALOKUVAAMINEN

CONTACT:

enninkengissa [at] gmail.com

SYNNYTYSKERTOMUS OSA 3: KUN MAITO NOUSEE JA SEKTIOHAAVAA KOLOTTAA


Lue myös: 

Synnytyskertomus osa 2: Alkushokki

Toinen ja kolmas päivä sairaalassa

Synnytyksen jälkeisenä päivänä oloni oli aluksi hyvä, mutta voimakkaiden kipulääkkeiden hiipuvan vaikutuksen alkoi tuntea. Kipuja alkoi tulla paljon iltaa kohden. Toisena päivänä olin kuitenkin vihdoin vapaa liikkumaan ilman katetria ja myöhemmin illemmalla kädessäni ollut kanyylikin otettiin pois.

Saimme perheenjäseniä osastolle vierailulle. Vanhempamme tulivat tapaamaan suloista vastasyntynyttä. Anoppini oli tuonut tuliaisiksi kääretorttua ja niinpä joimme nopeat kakkukahvit vauvan nukkuessa sängyllä. Vierailutunti kului nopeasti ja vauva nukkui koko tuon ajan. Kovasti vieraat olisivat halunneet nähdä vauvan avaavan silmänsä, mutta tyttäremme oli todella sikeässä unessa koko vierailutunnin ajan.

Tiistai on jäänyt itselleni huonoiten mieleen sairaalassa vietetystä ajasta. Päivän arkisia kohokohtia olivat oleskelu vauvan kanssa, letkuista vapautuminen, vauvan hoitamisen vierestä seuraaminen, vierailutunti ja hyvät sairaalaruoat!


Raskauskilot jäivät synnytyslaitokselle? 

Minulla ei ole muistikuvia toisen yön tapahtumista, mutta kolmannen päivän kuvien perusteella olimme edelleen väsyneitä. Jossakin vaiheessa päivää kävin suihkussa ja samalla kävin myös ensimmäistä kertaa vaa’alla synnytyksen jälkeen. Olin aika järkyttynyt, sillä minä en selvästi kuulu niihin ihmisiin, joilla kilot jäävät synnytyslaitokselle. Kiloja oli lähtenyt muutaman päivän aikana vain muutamia… Mietin, että miten se oli edes mahdollista, kun vauvakin oli painanut enemmän kuin kilot, joita minulta oli hävinnyt.

Kolmantena päivänä toivon optimistisesti, että pääsisimme seuraavana päivänä kotiin, mutta kuinka ollakaan, vauvan paino oli lähtenyt selkeään laskuun lisämaidosta huolimatta, joten painoa alettiin seuraamaan tässä vaiheessa. Jouduimme toteuttamaan syöttöpunnituksen, minkä ohella myös vauvan lievää keltaisuutta seurattiin. Jonkin verran lisäjännitystä toi myös se, kun vauvamme kuuloa ei saatu mitattua vasemmasta korvasta, mutta onneksi kuulossa ei uuden tarkistuksen jälkeen ilmennytkään mitään outoa.


Kun maito nousee


Tähän väliin: En muuten vieläkään pääse yli tiettyjen termien koomisuudesta ja meinaankin aina revetä kirjoittaessani jotain rinnoistani tai siitä kun maito nousee rintoihin. Samaten huvitun aina termistä "maitoa heruu". 

Kolmas päivä oli omalla kohdallani kaikista rankin. Olin illalla aivan rikki. Sektiohaavan alue muuttui iltaa kohden todella kipeäksi ja alkuillasta koin myös maidon nousun ihanuuden. Se oli JÄR-KYT-TÄ-VÄÄ! Anelin lisää kipulääkettä tuskiini ja märsäsin kuin mikäkin pikkuvauva. Vatsan kolotus otti koville ja rinnat olivat tulessa. Rinnat muistuttivat tässä vaiheessa puolikkaita jalkapalloja, joten en enää ihmetellyt mihin osa raskauskilosta oli siirtynyt.

Toki tulevasta koitoksesta oli varoitettu edellisinä päivänä. Varsinkin sitä korostettiin, että kun maito nousee rintoihin, niin silloin pääsee itku useimmilla.




Ja sitten pumppailtiin...

Palataan kuitenkin kipuihin ja myllertäviin hormoneihin. Siinä sivussa olisi pitänyt hoitaa vauvaa. Ei helkkari, ajattelin. Hyvä, että mieheni oli koko tuon ajan paikalla ja auttoi hoitamaan kaiken mihin itse en pystynyt. Onneksi myös jälkeenpäin ymmärrettiin, että tuo oli se hetki, josta monet etukäteen varoittivat. Voihan nyt jo huumorilla muistella kyseistä maidon nousua, mutta silloin väsyneenä ja kipeänä ei niin hirveästi naurattanut.

Ohjeeksi rintojen kipuihin sain imettää mahdollisimman paljon. Kuitenkin juuri tuolloin vauva oli todella väsynyt, eikä jaksanut syödä. Niinpä mulle suositeltiin rintapumppua ja koska en keksinyt muutakaan, niin suostuin. Koominen hetki sattui illalla, kun pääsin testaamaan rintapumppua in action.

Pumppu roudattiin huoneeseen ja siinä minä istuin sairaalasängyn reunalla reilun puolen tunnin ajan ja pumppailin menemään roikkuvissa sairaalakuteissani. Takki auki (kirjaimellisesti) kuvaa tilannetta aika hyvin. En edes tajunnut laittaa hiuksiani kiinni, mutten voinut korjatakaan niitä samalla, joten näytin varmaan jotakuinkin Ring-leffan tytöltä siinä pumpun käydessä. Mieheni repesi jossain vaiheessa ja niin vähän repesin itsekin…

Samaisena iltana aloitimme syöttöpunnituksen ja jatkoimme sitä koko illan, yön ja aamun. Vauva oli rinnalla niin paljon kuin mahdollista. Kipulääkettä jouduin muistaakseni pyytämään vielä yöksi lisää ja tässä vaiheessa hoitaja muistutti, että jos mielimme lähteä kotiin seuraavana päivänä, niin tulisi muistaa, ettei kotona ole saatavilla vastaavia lääkkeitä. 

Onneksi pahin kipu kuitenkin pian hävisi ja syöttöpunnituskin onnistui loistavasti vauvan painon noustessa ihan huimasti yön aikana. Seuraavana aamuna vauva kävi vielä lääkärintarkastuksessa ja saatiin kotiutumislupa puolen päivän jälkeen.


Neljä päivää sairaalassa vierähti mukavassa täyshoidossa. Sen jälkeen alkoikin uuden arjen opettelu kotona. Mutta juuri kun vauva oli tottunut sairaalaan, piti vaihtaa maisemia. Tästä tietysti seurasi uneton yö vol. 2...

To be continued.

Lue myös:

Synnytyskertomus osa 2: Alkushokki

Kommentit

Lue myös