BY ENNI MÖRK

Muistatko viime vuoden aprillipilan? Olisinko vuosi sitten uskonut, että vuoden päästä olen jo rakentamassa? No en! Naurattaa lukea viime vuoden aprillipilaani , sillä siinä kerroin ostaneeni tontin ja alkavani rakentaa. Kuinkas kävikään, rakentaminen on alkamassa, mutta tontille ei tule linnaa, eikä tontti ole Palatamossa. Niin ne asiat voivat kuitenkin muuttua hyvin nopeastikin. Sisustuksen suunnittelu ja materiaalivalinnat Selailin eilen innoissani inspiraatiokuvia läpi ja etsin tulevan kodin sisustukseen ideoita. Järkytyin, kun näin muutamia vuosia vanhoja taloja, joissa oli ihan ihmeellisiä pohjaratkaisuja ja vähintäänkin kyseenalaisia materiaalivalintoja. Niinpä jäin miettimään, miten välttää samat virheet suunnittelussa.  Tämä on suurin syy, miksei tilaukseen lähtenyt muuttovalmis talopaketti. Ei innostanut tehdä hätiköityjä päätöksiä materiaalivalintojen suhteen ja tuskailla niitä talon valmistuttua. Toki talofirmojen talopaketteihin kuuluisi sisustussuunnittelijan kanssa tehdy

Mainos + alekoodi: Bubbleroom Disclaimer: Bubbleroom ei pyytänyt minua julkaisemaan blogin puolella sisältöä, mutta koska näistä kuvista tuli niin kivoja, niin julkaisen ne  Instagramin   lisäksi täälläkin. Beigeen värikoodattu perhe Istuskelin eräs päivä Hyvinkään Willassa kahvilassa ja viereeni käveli kaunis vaaleatukkainen nainen, jolla oli päällään minut täydellisesti hurmannut asukokonaisuus. Nainen oli yhdistänyt vaaleat bootsit ja lähes valkoinen polviin ulottuvan villakangastakin niin saumattomasti yhteen, että jäin ihastelemaan naisen eleganssia. Itse asiassa hänellä oli myös pari lasta mukanaan ja koko perhe oli niin upeasti värikoodattu beigen sävihin, että tuijotin perhettä pöllämystyneenä varmaan viiden minuutin ajan. Samaan aikaan mun oma neiti söi hervottoman isoa suklaajäätelöpalloaan valitsemastaan vihreästä vohvelista, joten sotkettiin ihan huolella omat paitamme sekä kaikki muutkin metrin säteelle osuneet sivulliset. Tämä koko tilanne kuvasti jotenkin niin täydellise

Muuttunut elämäntilanne Blogin päivittämisestä on kulunut ikuisuus. Kuinka monta kertaa olenkaan avannut blogin editorin ja saman tien päätynyt sulkemaan sivun viimeisen puolen vuoden aikana. Niin paljon on tapahtunut, että tuskin pysyn itsekään perässä kaiken keskellä.  Tähän alkuvuoteen on mahtunut paljon - on tullut sairastettua korona ja nyt ties mikä kausiflunssa. Tuntuu, että noin joka toinen viikko joku on kipeänä, ja kontrasti lapsiviikkojen ja vapaiden viikkojen välillä on melkoinen. Aikaa asioiden tekemiselle tuntuu olevan kovin vähän, mutta tämä on kai ikuisuuskysymys. En arvosta kiirettä, enkä sitä, että tekee paljon. Nautin myös siitä, ettei välillä tarvitse tehdä mitään. Seesteinen elämänvaihe? Olen jo pitkään kaivannut seesteisempää vaihetta elämääni, mutta ehkä se on epärealistinen toive tähän elämäntilanteeseen. Sitä tuntuu myös olevan monien vaikea käsittää, jos ei osaa asettua toisen asemaan. Ainakin nyt itse hyväksyn sen, millaista arki on nelivuotiaan kanssa. Toki