Tokyo Game Show 2015 -messujen päivä 2/2 oli osaltani vähän rauhallisempi, vaikka päivän aikana tulikin käveltyä paljon. En tiedä, kärsinkö vasta nyt aikaerorasituksesta, mutta heräilen yöllä ihmeellisiin aikoihin, tai sitten en saa enää aamulla kuuden aikoihin herättyäni uudestaan unta. Niinpä tänään on menty reiluilla viiden tunnin yöunilla.
Tänään messuilla kiertelin enää harvakseltaan ja loppupäivän kulutin kokonaan Sense Of Wonder Night 2015 -awardsien upeita indiepelien demoja katsellen. Mukana oli mielenkiintoinen, amerikkalaista tuotantoa oleva peli nimeltä Mushroom 11, sekä viihdyttävän näköinen ruotsalaisen TeamCrew:in suunnittelema peli nimeltä Frog Climbers.
Japanilaiset
olivat taas menneet kehittelemään jotain ihan omaa, sillä he olivat
hoksanneet sosiaalisen median ilmiön, jonka avulla kuka tahansa osaa small talkia, mutta kasvokkain kohdatessa ihmisistä tuleekin tuppisuita. Niinpä heillä oli peli nimeltä Kineo & Usuko,
jota pelataan kahdestaan - yhdellä konsolilla. Peli on tarkoitettu
esimerkiksi ensimmäisille treffeille, jos keskustelua ei vaikka
syntyisikään. Yhteispelin tuloksesta muun muassa selviää, onko parilla
tulevaisuutta, siis millainen match he ovat. Eikö kuulostakin ihan japanilaiselta haha?
Nyt alkaa myös tuntua epäsäännöllinen ruokailu, kahden viikon hotelliaamiaiset ja lukuisat alkoholittomat ginger alet, joissa on varmaan himppasen sokeria. Saas nähdä, miten tuskaa arkeen palaaminen tulee olemaan. Hotelliaamiaisen valitseminen osoittautui silti hyväksi ideaksi, sillä täällä onkin aivan erilainen päivärytmi kuin kotosalla. Täällä työntekijät aloittavan työpäivänsä 10-11 aikoihin aamupäivällä.
Töihin tullessa nautitaan normaalisti lounas tunnin aikana, eli työt aloitetaan esimerkiksi juuri yhdentoista aikoihin. Sen jälkeen puksutetaan hyvällä tuurilla seuraavat kolme-neljä tuntia ilman taukoja. Sitä seuraa lyhyt, maksimissaan kymmenen minuutin tauko, jonka jälkeen hommia jatketaan aina iltaan asti, tai niin pitkään kuin jaksaa.
Viimeisen yhteisen illan kunniaksi kävimme vielä 36. kerroksessa (vai 32?) ihmettelemässä Tokion näköaloja, minkä jälkeen suntasimme kahvilaan viimeistä kertaa. Pääsin vihdoin jakamaan yritykselle tuomani lahjat, jotka sisälsivät mm. Muumi-mukeja, -pyyhkeitä, -keksejä, -tarroja, sekä Marimekon servettejä, Marja Kurki -huiveja ja solmioita, puisia käsitöitä, sekä mun ihanan mummin itse tekemät valkoiset, pitsireunuksiset nenäliinat.
Sen lisäksi yksi kiinnostavimmista ja omituisimmista peleistä oli Plug & Play,
joka tietynlaisella sopimattomuudellaan, mutta upealla toteutuksellaan ja yksinkertaisuudellaan jäi kiinnostamaan. Pakko vielä loppuun mainita Little Nandon upea lavaperformanssi
keltaisine kypäröineen ja ledivaloineen, sekä huikeinen musiikkeineen. Kieli poskella ideoitu ja toteutettu demo "Tough Coded: Live" oli
niin absurdi ja täynnä actionia, että heilutin hassua ääntä pitävää lelukapulaani vimmatusti. Pelissä vilahtaa mm. George Clooney -bossi, eikä siitä sen enempää. Katsokaa video instagramista, tätä on vaikea kuvailla sanoilla oikein.
Tapahtuman jälkeen
osallistuimme vielä Tokyo Game Show:n after partyyn, jossa pääsimme verkostoitumaan alan ihmisten kanssa. Siinä oli messut omalta osaltani.
Nyt alkaa myös tuntua epäsäännöllinen ruokailu, kahden viikon hotelliaamiaiset ja lukuisat alkoholittomat ginger alet, joissa on varmaan himppasen sokeria. Saas nähdä, miten tuskaa arkeen palaaminen tulee olemaan. Hotelliaamiaisen valitseminen osoittautui silti hyväksi ideaksi, sillä täällä onkin aivan erilainen päivärytmi kuin kotosalla. Täällä työntekijät aloittavan työpäivänsä 10-11 aikoihin aamupäivällä.
Töihin tullessa nautitaan normaalisti lounas tunnin aikana, eli työt aloitetaan esimerkiksi juuri yhdentoista aikoihin. Sen jälkeen puksutetaan hyvällä tuurilla seuraavat kolme-neljä tuntia ilman taukoja. Sitä seuraa lyhyt, maksimissaan kymmenen minuutin tauko, jonka jälkeen hommia jatketaan aina iltaan asti, tai niin pitkään kuin jaksaa.
Työpäivän päätteeksi olemme suunnanneet joka päivä syömään päivällisen vasta klo 21 aikoihin. En ole kertaakaan nähnyt, että työntekijät olisivat syöneet työaikanaan ylipäätään mitään. Täällä ei selvästikään päde viiden aterian päivärytmi.
Viimeisen yhteisen illan kunniaksi kävimme vielä 36. kerroksessa (vai 32?) ihmettelemässä Tokion näköaloja, minkä jälkeen suntasimme kahvilaan viimeistä kertaa. Pääsin vihdoin jakamaan yritykselle tuomani lahjat, jotka sisälsivät mm. Muumi-mukeja, -pyyhkeitä, -keksejä, -tarroja, sekä Marimekon servettejä, Marja Kurki -huiveja ja solmioita, puisia käsitöitä, sekä mun ihanan mummin itse tekemät valkoiset, pitsireunuksiset nenäliinat.
Worker Been kolme uskomattoman ystävällistä ja huolehtivaa työntekijää, jotka ovat viettäneet kanssamme reilun viikon ajan, olivat ihan fiiliksissä liinoista, sillä olihan mun 98-vee mummeli lahjoittanut samanlaisia mm. Jyrki Kataiselle ja Sauli Niinistöllekin.
Nyt on siis väsynyt, mutta hieman haikeakin mieli. Onneksi Tokiopäiviä on vielä jokunen jäljellä. Täällä on niin paljon nähtävääkin. Kiitos Worker Bee, arigato gosaimasta!
terv. Enni
Lue myös / Read also
Miten säästää lentolippujen hinnoissa? | Minihäämatkalla haikon kartanossa | Dyyneillä - Playa de Bolonia | Nähtävää Torremolinoksessa ja lähiseuduilla | Caminito del Rey - Kuninkaan polku | Oota, mä otan kuvan! | Viimeiset päivät Tokiossa | St. Petersburg / Pietarin matkan kokemuksia | Suomenlinna | Rovaniemi & Salla
| Ihan överi Puerto Banús | Viimeinen päivä lontoossa
| Lentokummius | El Chorro | Viking Linen kuvaukset @ Grace |
Kommentit
Lähetä kommentti
Totta turiset kuomaseni.