14 Days in Tokyo

Mitenhän voisin kiteyttää Japanin, tai ainakin Tokion yhteen lyhyeen lauseeseen? Ensimmäisenä mieleen tulee, että täällä on periaatteessa kaikkea, mitä voi olla, paitsi Seppälä. Löysin mm. kaksi Iittalan ja Marimekon myymälääkin. Lyhyen kolmen päivän vapaiden aikana askelmittarin lukema on kohonnut noin 55 000 askeleeseen ja liian moneen kilometriin. Ilmankos sitä näkee kaikenlaista, kun pyörii kaupungilla 10 tuntia putkeen per päivä. Sen lisäksi täällä on ollut todella kuumia päiviä, siis lähemmäs +30 astetta. Ihan hyvä, etten pakannut mukaan yhtään kesämekkoa...

Olen törmännyt ties kuinka moneen eri luksusliikkeeseen ja saman merkin liikkeitä tuppaa olemaan jopa aika lähelläkin toisiaan. Olen myös bongannut kolme Tiffany & Co.:ta ja ehkä siitä ja Ellie Gouldingin uudeen sinkun kannesta johtuen alan käydä kuumana sinertävään sävyyn.

Ehkä eniten innoissani olin siitä, että kävelin erään RagTag-liikkeen ohi, sillä RagTag ja Harajuku olivat mun to do -listalla periaatteessa ainoat asiat. Kyseinen liike löytyi juurikin Harajukusta, ja siellä myydään second hand muotia. Se oli yksi vilkaisu Chanelin lompsaan, kun tiesin, että tuossa on mun uusi lompakko. Loppu on historiaa. Kehtasin vielä kysäistä, että mistä tiedätte näiden olevan aitoja ja myyjä naurahti... Ok, uskon!

Olen pyörinyt täällä niin monissa paikoissa, etten meinaa edes muistaa, mikä oli mikäkin. Tokion metroverkosto ei parin päivän käytön jälkeen eroa paljoakaan Lontoon metrosta, joten jos se on tuttu ennestään, täällä pärjää aivan varmasti. Toki, vaikka ei olisikaan, oppii metron nopeasti. Kotimatka Akihabaran Yodobashi-liikkeen edestä on jo tullut tutuksi, sillä kyseinen elektronikkajätti on hyvin lähellä hotellin viereistä mertoasemaa. Parin viikon aikana olen reissannut ympäri Tokiota ja koettua on tullut mm. Shinjuku, Harajuku, Shibuya, Roppongi, Ueno, Asakusa ja Tokyo Station.

Karkeasti arvoiden lataan päivittäin Pasmo-kortille noin ¥1000, joka vastaa reilua seitsemää euroa. Sillä pääsee hotellilta pariinkin eri kohteeseen päivän aikana. Majailen täällä Apa Hotel Kodenmacho-Ekimae -hotellissa. Hotelli on ollut ihan mukava ja kivan rauhallisella paikalla downtownissa, hyvien kulkuyhteyksien varrella. Aamupala on ollut suppea, mutta hyvä. Kaikki tarpeellinen löytyy suomalaiseen ja japanilaiseen makuun. Hotellihuoneet ovat todella pikkiriikkisiä, mutta eipä näissä oikeastaan aikaa tule edes vietettyä kuin nukkuen.

Ehkä eniten tulen kaipaamaan hyvää ruokaa ja puikoilla syöntiä. Musta on kehittymässä hyvää vauhtia oiva puikkojenkäyttäjä, joten ostin kertakäyttöisiä puikkoja Suomeenkin. Ehkä jatkan harrastusta kotosalla. Kauppoja sen sijaan en tule kaipaamaan, ne vei jo nyt kaikki mun rahat. Sen ohella täällä on vain muutama hyvä ketjuliike, joiden valikoimista on tullut poimittua yhtä ja toistakin. 

Uniqlo-niminen ketjuliike vastaa meikäläisten H&M:ää ja hintataso on hyvin samankaltainen suomalaiseen hintatasoon verrattuna. Erona on se, että löysin paljon tuotteita, jotka oli valmistettu kašmirvillasta. Niitä piti sitten jemmata muutamakin kappale neuleen ja kaulahuivin muodossa, koska ne olivat vielä lähes kaikki alennuksessa edulliseen hintaan. Sen sijaan Bershkasta tai Forever21:sta en löytänyt muuta kuin tekonahkaisia kenkiä ja laukkuja sekä akryylineuleita, en siis ostanut niitä. Myös täkäläiset ostarit ovat lähes kaikki hyvin hintavia, joten en voinut tehdä paljoa heräteostoksia.

Tai noh... Totuus on myös se, että olen aina halunnut vierailla Jimmy Choon liikkeessä, eikä asiaa helpottanut yhtään se, että olin itse samoissa bileissä Choon jälkeläisen (?) kanssa. Yksi Worker Been työntekijöistä kyseli minulta ohimennen, tiedänkö Jimmy Choon kengät. Hän melkein ehti napata tätä kyseistä henkilöä hihasta kiinni, mutta sen jälkeen henkilö katosi taas. Sattumoisin olivat siis tuttuja.

Jimmy Choolla on ollut jo pitkään mallistossa metallinhohtoisia korkokenkiä, joita olen silmäillyt monen vuoden ajan. Täällä tuotteissa taitaa olla jonkun sortin lisä, jonka ohella olen jo käyttänyt tax free -oikeuteni. Niinpä en tiedä voitinko ostoksessani yhtään senttiä, mutta ainakin sain juuri oikeankokoiset kengät, enkä tehnyt hutiostosta netistä. Otin kengistä nimittäin pienemmän koon kuin olin ajatellut.

Eivätköhän kengät pian pääse käyttöön, niin pääsen näyttämään ne täälläkin. Huomenna sen sijaan odottaa kotiinlähtö ja pitkääkin pidempää lento, jolle muistan nyt varata buranaa. Odotan innolla kotona odottavaa työmäärää hah.

t. Enni