I love Japan / Opettajat Tokiossa

Mistähän aloittaisin? Viides päivä Japanissa alkaa olla kohta ohi ja paljon on ehditty kokea tuona aikana. Sitä ennen jännitystä aiheutti Luftansan lakko, joka ajoittui juuri lentopäivällemme. Onneksi lentomme ei kuulunut peruttujen lentojen joukkoon, koska muuten reissuun olisi tullut vähän isompikin mutka, kuten miten päästä paikalle...

Olen reissussa kahden muun melko samanikäisen media-alan opettajan kanssa. Minusta onkin aika hauskaa, että sattumalta matkalle on lähtenyt kohtalaisen nuori porukka, sillä esimerkiksi työpaikallani samanikäisiä tai vielä nuorempia opettajia taitaa olla vain muutamia. Työpaikkani on kuitenkin niin suuri oppilaitos, etten ole edes ihan varma muiden paikkakuntien opettajien keski-iästä, mutta sen perusteella mitä olen nähnyt, opettajien keski-ikä on omaa ikääni korkeampi. Täällä kuitenkin meidät on otettu erinomaisesti vastaan.

Hyvin suunniteltu aikataulu on varmaan japanilaisille itsestäänselvyys. En olisi kuitenkaan uskonut, että tulemme viettämään täällä uskomattoman mieleenpainuvan päivän työporukan kesken. Niin he vain jaksoivat uhrata mahdollisesti viikon ainoan vapaapäivänsä meille ja vuokrata auton, jonka kyydissä huristelimme kohti Fuji-vuorta. Päivän muuhun ohjelmaan kuuluivat mm. vierailut jää- ja laavaluoliin, viininmaistajaiset, retki Fujin 5. leirille 2200 metrin korkeuteen sekä kaiken kukkuraksi illallinen japanilaisessa ravintolassa. Vaan ei siinä vielä kaikki, auringonlaskun aikoihin ajoimme lähistölle katsomaan vuoresta virtaavan veden aikaansaamia lähdealtaita, joissa uiskenteli kultaisia, valkoisia ja mustia Koikarppeja. Näkymä oli, kuten ehkä odottaa voi, perinteinen japanilainen postikorttimaisema. Taustalla mikäs muukaan kuin komea Fuji.

Edellisviikko hurahtikin sitten suurimmilta osin toimistolla, vaikka eilen saimme nauttia vapaapäivästä. Kävimmekin tekemässä pitkän päiväreissun Shinjukun alueelle, minkä jälkeen suuntasimme Harajukuun. Minulle kävi ensimmäistä kertaa elämässäni kameramoka, unohdin akun lataukseen hotellille.

 

Olemme Tokiossa opettajaporukan kanssa tutustumassa Worker Bee -yrityksen toimintaan ja samalla avaamassa yhteistyötä Japanin ja Suomen välille niin koulumaailmaan kuin pelialallekin. Olemme kaikki matkaan lähteneet opettajat media-alalta ja meillä on kaikilla harrastuneisuutta tai kiinnostusta pelialaan. Worker Bee on mobiilipelialan yritys, joka muuntaa olemassa olevia mobiilipelejä Japani-versioiksi. Yritys on työskennellyt myös suomalaisen Frogmind-pelistudion kanssa ja ollut julkaisemassa Badland-mobiilipeliä Japanissa.

Worker Bee mahdollistaa yrityksenä sen, että ulkomaiset pelit pääsevät Japanin markkinoille ja sisällön kohdentamisen ansiosta tulevat olemaan suositumpia kuin alkuperäiset pelit. Tämä johtuu siitä, että japanilaiset arvostavat omalla äidinkielellään tuotettuja pelejä, erinomaista grafiikkaa ja omaan historiaan liitettyjä tarinoita. Ilman natiivia kielitaitoa ja Japanin kulttuurin tuntemusta, ei autenttista lopputulosta voi saada aikaiseksi.

Kaiken tämän Worker Bee tekee yhdessä pelin alkuperäisen omistajan kanssa. Ja uskokaa, olen nyt muutaman päivän ajan seurannut toimintaa ja se on hyvin pikkutarkkaa. Suurennuslasin alle joutuvat fontit, fontin koot, tekstien huolellinen kääntäminen ja kielioppi, tarinan lokalisointi, grafiikoiden muuttaminen kohderyhmään sopivammaksi ja pelin nimen muuntaminen japaniksi. Peli saattaa siis kokea suurenkin muutoksen ennen kuin se pääsee markkinoille. 

Kielimuurista johtuen minulla on vielä joitain aukkoja siinä, miten puhelinoperaattorit liittyivät hommaan, mutta kyselen niistä tarkemmin muilta opettajalta. Ainakin se on nyt jo selvää, että Japanissa on nousussa sim-free-laitteet, jotka mahdollistavat yhä suuremman yleisön pelaamisen mobiililaitteilla. Ok, olen juuri nyt vähän liian väsynyt kirjoittamaan tästä, mutta sen lisäksi keskusteluissa nousi esiin termi: "App Pass", jonka avulla käyttäjä voi pelata kaikkia sallittuja pelejä kuukausimaksulla, eikä yksittäisen sovelluksen lataamisesta tarvitse maksaa. Kannattaa käydä lukemassa lisää Worker Been sivuilta, niin kirjoitukseni ehkä aukeaa teille paremmin.

Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan. Jos tänne mielii tulla, japanin alkeiden opettelu kannattaa ottaa tosissaan, ilman sitä ei ehkä pärjää. Jo nyt voisi sanoa, että opiskelijan, joka suunnittelee vaihtoa tai työharjoittelua Japaniin, tulee osata japanin kieltä. Olen yllättynyt siitä, miten vähän englantia täällä puhutaan. 

Työpaikallamme puhutaan hyvin, hyvin yksinkertaista englantia ja periaatteessa ensimmäisen päivän kuuntelimme orientaatiota pelkästään japaniksi. Yleisesti täällä halutaan puhua omaa äidinkieltä, kuten aika monessa muussakin maassa. Täällä silti vain harvat kaupan kassatyöntekijät puhuvat kohtalaista englantia. En itsekään puhu englantia läheskään yhtä hyvin kuin haluaisin, mutta ne henkilöt, keiden kanssa olen kommunikoinut englanniksi, ovat kuitenkin ymmärtäneet pointtini. Onneksi meikäläisen kieli on ymmärrettävää, vaikka virheitä tulee ihan siitä syystä, että kieli on päässyt totaalisesti unohtumaan (välistä pukkaa jopa espanjaa). Onneksi oman japanin kielen taidon puutetta paikkaa se, että toinen mukana olevista opettajasta ymmärtää kieltä jonkin verran. Hänen avullaan ymmärsimme kolmannen opettajan kanssa aiheiden tärkeimmät jutut pääpiirteittäin.

Tavallinen työaikamme täällä on ollut klo 13-19, mutta ensimmäisenä iltana kävimme illallistamassa, joten olin hotellilla vasta puoli yhdentoista aikaan. Toisena päivänä töissä meni kahdeksaan asti. Sen jälkeen kävimme vielä pikaisesti Akihabarassa, joka on lähimmän metroasemamme viereinen pysäkki. Siellä suuntasimme mm. jättimäiseen Yodobashi-Akiban elektroniikkatavarataloon, josta löysinkin Canon EOS M3 -rungon kohtuulliseen hintaan! Eli sellainen lähtee Suomeen tuliaisena itselleni.

Tähän loppuun on vielä hyvä kertoa yksi hyvin mieleenpainuva tapahtuma, joka sattui toissayönä. Heräsin kuudelta aamulla siihen, miten maanjäristys vavisutti hotellia suunnilleen puolen minuutin ajan. Järistyksethän ovat normaaleja täällä, mutta tämä pääsi ihan uutisiin asti, siis Suomessa! 

Ihme, kun se tuntuikin niin epämukavalta. 

 t. Enni

Lue myös / Read also

Miten säästää lentolippujen hinnoissa? | Minihäämatkalla haikon kartanossa | Dyyneillä - Playa de Bolonia | Nähtävää Torremolinoksessa ja lähiseuduilla | Caminito del Rey - Kuninkaan polku | Oota, mä otan kuvan! | Viimeiset päivät Tokiossa | St. Petersburg / Pietarin matkan kokemuksia | Suomenlinna | Rovaniemi & Salla | Ihan överi Puerto Banús | Viimeinen päivä lontoossa | Lentokummius | El Chorro | Viking Linen kuvaukset @ Grace |

enninkengissa@gmail.com | IG: @enninkengissa | FB: Enni M. / Ennin kengissä