MITÄ TEEN ELÄMÄLLÄNI?

mita-teen-elamallani-ennin-kengissa

Heti kun sain tietää, ettei työsuhteeni jatku, mutta sain kuitenkin opiskelupaikan, on mieltäni jäytänyt outo fiilis. Luulin jo päässeeni tuntemuksista eroon, mutta tällä viikolla ajatukset hiipivät takaisin mieleeni.

Suunnitelmat menivät täysin uusiksi pari kuukautta sitten. En vieläkään tiedä, mitä teen. Työttömyyden uhka äitiysloman jälkeen ja yleinen epätietoisuus tulevaisuudesta varjostavat edelleen mielialaani, vaikka luulin olleeni hyväksynyt tilanteeni.

Eniten minua huolestuttaa tällä hetkellä se, että opiskelu oli tarkoitettu tapahtuvaksi työn ohessa. Lopputyöaiheenikin olisi liittynyt olennaisesti koulutukseen. Pystynkö työtä enää toteuttamaan?

Työttömyyskassaan neljä vuotta rahaa syytäneenä olen siinä tilanteessa, etten pääse hyödyntämään näitäkään "sijoituksia". TE-toimistolta tuli eilen päätös, etten saa opiskella työttömyysetuudella. Syyksi kerrottiin, että tulevat opinnot eivät edistä työllistymistäni. Vaihtoehdoksi jää siis opiskelu opintotuella, hoitorahalla sekä aiemmilla säästöillä. En keksi muutakaan keinoa rahoittaa elämääni tulevien opintojen aikana.

Toinen vaihtoehto olisi keskeyttää opinnot äitiysloman takia. Tai vielä ikävämpi vaihtoehto olisi lopettaa opinnot, jotta saan työttömyysetuutta vanhempainrahan loputtua.

TE-toimiston päätöksestä heräsi kuitenkin kysymys. Minkä ihmeen takia lähden opiskelemaan YAMKiin, jos opinnot eivät edistä työllistymistäni? 

Siellä katsottiin, että minulla on jo kaikki edellytykset elämälleni; on ammatillinen tutkinto, yo-tutkintokorkeakoulututkinto ja opettajan pedagoginen pätevyys.

En haluaisi uskoa työkkärin päätöstä, sillä se kuulostaa entistäkin masentavammalta. Tulevaisuudessa tulen varmasti kilpailemaan töistä maistereiden kanssa. Muut kuin opehommat kuitenkin ehkä aukeaisivat jo aiemmilla tutkinnoillani.

Samalla jäin pohtimaan YAMK-tutkintojen arvostusta. Onko oletus joka tapauksessa se, että minulla ei ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suoritettuani ole mahdollisuutta kilpailla maistereiden kanssa?

Kyseiset koulutukset ovat kuitenkin Opetushallituksen mukaan samanarvoisia, vaikka tiedän keskustelupalstoja kolunneena, että moni elää edelleen siinä käsityksessä, ettei yliopistotasoista tutkintoa voi verrata ammattikorkeakoulututkintoon.

Oikeasti niissä on vain se ero, että toinen tähtää tieteelliseen tutkimukseen ja toinen käytännönläheisyyteen. Koulutusasteeltaan ne eivät kuitenkaan poikkea toisistaan. Siksi tämän väitöksen lukeminen kuitenkin masensi entisestään.

Mua ärsyttää.

Entinen työkaveri sanoi minulle, että jos vauva-arki sujuu hyvin, se voi olla elämän parasta aikaa. Olen samaa mieltä! Tämän ajanjakson pitäisi olla elämäni onnellisinta aikaa. Silti murehdin pikkuasioita, jotka liittyvät töihin ja opiskeluihin, joilla ei loppupeleissä ole yhtään mitään väliä. Elämä jatkuu joka tapauksessa.

Haluan eroon tästä masentelusta. Mun motto on aina ollut: "Go with the flow", mutta miksen nyt osaa toteuttaa sitä?

Kysyn itseltäni päivittäin, miksi teen itselleni aina saman? Olen jo monta vuotta tuskaillut sitä, kuinka kesät kuluivat opintojen parissa, enkä saanut oikeastaan koskaan hengähtää hektisen työn ohessa. Nyt siihen olisi oiva tilaisuus, sillä tähän mennessä vauva-arki on ollut ihanaa aikaa, vaikka tietysti se on välillä raskastakin.

Yllättäen löydän itseni taas tällaisesta tilanteesta. Tosin en ollut ihan näin ristiriitaisissa tunnelmissa ennen eilen saamaani päätöstä.

helmi-kirpputori-enninkengissa
Tosiasia kuitenkin on, että täällä ruudun takana kirjoittelee henkilö, joka on tietyllä tapaa perfektionisti. En ole koskaan tarpeeksi tyytyväinen omaan osaamiseeni, enkä usko kykyihini, vaikka muut sen minulle kertoisivat. Löydän lopulta aina syyn itsestäni ja sitten ruoskin epäonnistumisiani itseni kanssa päivien tai jopa kuukausien ajan. En myöskään osaa sanoa ei.

Enkä tiedä tarkalleen, miksi päätin tällä kertaa avata näitä tunteita täällä blogissa.

Kaikki nämä ajatukset ovat myös hiljalleen tuoneet mieleeni mahdollisuuden alanvaihtoon. Se kuitenkin tuntuu todella pelottavalta, sillä en tiedä mitä muuta tekisin. Olen ollut media-alalla jo niin pitkään.

Salaiset ja naiivit haaveet liittyvät jollakin tavalla yrittäjyyteen, mutta se on (kuulemma) tehty Suomessa niin vaikeaksi, etten usko lähteväni siihen hommaan. Sitä paitsi se ei liittyisi tämänhetkiseen alaani eikä blogiin, joten joutuisin aloittamaan käytännössä alusta, ihan opinnoista lähtien.

Olen kuitenkin päättänyt muuttua. En halua olla negatiivinen ja kyyninen. Minä tein parhaani, enkä olisi voinut tehdä mitään toisin. Ja miksi minulla oikeasti olisikaan mitään syytä huoleen? Minulla on tällä hetkellä hyvä taloudellinen tilanne, oma koti ja perhe.

Haluaisin aidosti nauttia tästä elämänvaiheesta. Miksi se on niin vaikeaa?

t. Enni

Kommentit

  1. Osaan samaistua, vaikkakin erilaisessa elämäntilanteessa. Olen itsekin perfektionisti ja ymmärrän sua ihan täysin. Hirveä halu on ryhtyä edes osa-aikaiseksi yrittäjäksi mutta se tietty "turva" häviäis sitten ja minä jos kuka on tyyppi joka stressaa rahasta (varsinkin jos kuviossa on joku muu kuin minä itte vaikuttamassa sen käyttöön). Meikä myös on juuri tuollainen, että "vähättelen" omia taitoja varsinkin nyt kun on useempi työpaikka mennyt ohi suun ja kaverit aina ihmettelee meikäläisen tähän ikään saatua taitoa ja kokemusvuosia. :/

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä on, että aliarvioidaan itseämme? :D Ja ihan sama homma nuo työkuviot. Toki tällä hetkellä työnteko olisikin vähän vaikeaa äitiysloman takia. Olen silti suunnitellut tässä niitä kevytyrittäjyystöitä vähän enemmänkin blogin lisäksi. Ihan sekin kyllä kiinnostaisi tietää TE-toimistolta etukäteen, että miten nyt kun päätyötä ei ole ja opiskelijana aloittaisi keikkatöitä (tai jatkaa blogin keikkatöitä), niin katsotaanko mut yrittäjäksi. Että kannattaako edes yrittää, ettei menetä työttömyysetuutta.

      Jotenkin fiilis on, että mitään ei kannata tehdä ellei käsketä. :(

      Poista
  2. Hei, hyvä postaus ja toivottavasti löydät mielenrauhan ja asiat sujuvat hyvin! Olin iloisesti yllättynyt lukiessani YAMK-suunnitelmistasi, itse olen kiinnostunut liiketalouden ylemmästä AMK-koulutuksesta, ja omasta lähipiiristäni en ole vertaistukea löytänyt. Minulle se olisi myös tapa laajentaa osaamistani tietojenkäsittelystä liiketalouden puolelle. Minkä alan koulutusta sinä nyt olet aloittamassa, ja mitkä ovat tunnelmat asian suhteen? Mitä tiedät opinnoista etukäteen?
    Olisi myös kiva tulevaisuudessa lukea lisää näistä opinnoistasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitelmasi kuulostaa hyvältä, mielestäni on ihan mukava vaihtoehto laajentaa osaamista liiketalouden puolelle tietotekniikasta, varsinkin jos yhtään minkäänlainen yrittäjyys tai no bisnespuoli yleensä kiinnostaa.

      Olen itse aloittamassa medianomin YAMK-tutkinnon opintoja ja kyllä edelleen positiivisilla fiiliksillä olen, vaikka hieman tuo opari huolestuttaa... Mutta eiköhän asiat järjesty ja onhan siihen vielä aikaa. Silti puolet tuon tutkinnon laajuudesta on opinnäytetyötä (30 op).

      Opinnoista tiedän sen, mitä haastattelussa kerrottiin. Lähiopetusta on noin kerran viikossa ja sen lisäksi töitä tehdään etänä vertaisryhmän kanssa. Tavoitteena on opetella digitaalisia mediapalveluita ja johtamista sekä esimiestyöskentelyä. Minua itseäni kuitenkin kiinnostaa kaikenlainen uusi oppi alaan liittyen, eli kaikki on tervetullutta! Varmasti näistä opinnoista voisin tänne myös kirjoitella enemmänkin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Totta turiset kuomaseni:

Lue myös