Tatuointini tarina ja seuraavan tatuoinnin suunnittelua

Otin ensimmäisen tatuointini 15-vuotiaana. En edes tarkalleen muista, mistä idea tatuointiin tuli, mutta päädyin ottamaan tatuoinnin nopealla aikataululla. Varmaan tuolloin muutama muu tuttu oli ottanut tatuointeja ja houkutus omaan oli suuri. Onni kuitenkin, etten haksahtanut alaselkään tatuoituun tribaaliin, sillä kyseinen kuva saattaisi kaduttaa minua nykyisin.

Minulla oli tietysti huoltajan lupa tatuoinnille, mutta kyllä kotona käytiin aika pitkä keskustelu ennen kuin sain varata ajan kuvan ottoon. Teininä tykkäsin muuten tatuointien lisäksi lävistyksistä. Kolme lävistystä ehdin kaikkiaan ottaa ja niistä on tällä hetkellä muistona enää yksi.

Tatuointini tarina

Otin tatuoinnin kesällä 2004 oikean käden nimettömään, sillä se tuntui ainoalta sopivalta paikalta tatuoinnille. Itse tatuointiin ei kuitenkaan liity mitään syvempää merkitystä, valitettavasti. Tuohon aikaan inspiraation hakeminen verkosta oli myös hieman hankalampaa, koska tarjontaa oli aika vähän. Minulla ei siis ollut juurikaan visiota itse tatuoinnista, mutta halusin siihen jotain koukeroita ja kukan. Jep...

Tatuointini siis lopulta suunniteltiin noin 15 minuuttia ennen tatuoinnin laittoa Tattoo Härskissä, Järvenpäässä. Aluksi suunnitelmaan piirretyn kuvan keskellä ollut kukka näytti vähän liikaa eräältä toiselta kukalta, joten onneksi lopullisen kuvan kukan terälehdet fiksattiin vähän pyöreämmiksi...

Siitä lähtien koukero-kukka-tatuointi kuitenkin koristi nimetöntäni päivittäin. Vain ollessani Japanissa, piilotin tatuoinnin sormuksen alle, sillä halusin kunnioittaa japanilaista kulttuuria.

Miksi peittotatuointi?

Pari vuotta sitten aloin pohtia peittokuvan ottoa, sillä tatuointi oli sumentunut ajan kuluessa. Kuva ei ollut enää tarkka ja samalla kuvasta tuli päivä päivältä enemmän mieleen Herkules-piirretyissä näkyvät pilvet...

Ihmeellistä on kuitenkin se, etten koskaan katunut päätöstäni ottaa tatuointia, vaikka alkuperäiseen kuvaan ei mitään ihmeellistä merkitystä liittynytkään ja tatuoinnin ulkonäkö oli kaikin puolin vähän erikoinen. Toki olen myös miettinyt, onko tatuoinnista minulle terveydellistä haittaa, sillä tuskin väriaineen tunkeminen ihon alle ihan terveellistäkään on.

Rakastan kuitenkin edelleen sormitatuointeja ja haaveilenkin uusista sormissa olevista tatuoinneista päivittäin. Saa nähdä, onko mulla mummona oikean käden sormet täynnä erilaisia kuvia.

Ajattelen tatuoinneista vähän samalla tavalla kuin arvista. Jos mulla on arpia, niin niille ei voi mitään. Jos siis olen valinnut ottaa tatuoinnin, olisi tatuoinnin kanssa sitten elettävä. Jos joskus peittokuva vaatii korjaamista, katsotaan keksinkö tähän päälle vielä uuden peittokuvan.

Toki tatuoinnin poistaminen on myös mahdollista, mutta mikään pieni toimenpide se ei ole. Nykyisin kai suositaan tatuoinnin poistamista leikkaamalla, kun aiemmin tatuointeja poistettiin laserilla.

Peittotatuoinnin otto Espanjassa

Viime kesänä päätin käydä ottamassa peittokuvan vanhan tatuoinnin päälle. Tiesin, että oikeastaan mikä vain kuva olisi parempi kuin alkuperäinen. Suunnittelin tatuoinnin ottoa koko kevään ajan Suomessa, mutta sitten keksin, että voisin ottaa tatuoinnin ulkomailla ja samalla säästää vähän rahaa.

Kävinkin kesällä Torremolinoksessa ja varasin ajan kämppämme lähellä sijaitsevalle studiolle. Ajoitin tatuoinnin oton viimeisille lomapäiville.

Uuden kuvan hankkimista ehdin suunnitella kauemmin, mutta lopulta uusi luonnos piirrettiin tatuointini päälle käsin, sillä peittokuvan tehtävä oli peittää aiempi tatuointi ja vaikka kuinka artisti sovitti piirtämäänsä kuvaa, ei luonnos peittänyt tarpeeksi alkuperäistä tatuointia. Halusin myös, että uusi tatuointi sulautuisi vanhan päälle mahdollisimman hyvin.

Hain alun perin inspiraatiota mandala- ja unalome-tyyppisistä tatuoinneista. Koska tilaa oli vain rajallisesti ja halusin tatuointiini ehdottomasti lootuskukan, päädyttiin kukka tekemään ilman mandala-tatuoinneille tyypillisiä yksityiskohtia.

Vaikka peittotatuointikin tuli lopulta suunniteltua suhteellisen nopealla aikataululla, olen tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Oli silti aikamoinen kokemus istua tatuoitavana henkilön edessä, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Siinä minä Google Kääntäjän avulla yritin parhaani mukaan ohjeistaa häntä siitä, millaisen tatuoinnin halusin, kun hän samaan aikaan kirjoitti kääntäjään, että kyselen aika paljon, ja että lähtisinkö treffeille hänen kanssaan. Terkut Alejandrolle, hän teki hyvää jälkeä olosuhteisiin nähden.



Olen toisinaan pohtinut, miten tatuoinnit saattavat aiheuttaa ennakkoluuloja. Entinen oppilaani esimerkiksi ihmetteli vuosi sitten, oliko minulla sormessani aito tatuointi. Olen aina kokenut olevani ihan sama ihminen oli minulla tatuointeja tai ei.

Koen edelleen olevani maanläheinen, kiltti ja asiallinen henkilö, vaikka päädyinkin ottamaan tatuointini näkyvälle paikalle. Toisaalta, ehkä tatuointini onkin samalla jonkinlainen kannanotto sille, että uskallan myös tehdä asioita oman pääni mukaan.

Nyt taas tatuoinneista innostuneena olen päättänyt ottaa uuden kuvan heti kun se on mahdollista. Olin itse asiassa menossa ottamaan tatuointia jo toukokuussa, mutta en tiennyt, ettei imettäviä äitejä noin vain tatuoida mm. verenmyrkytysriskin takia. Niinpä joudun odottelemaan tovin ennen kuin pääsen tatuoitavaksi.

Jokainen teistä varmasti arvaa uuden tatuoinnin paikan. Ehkä jotkut teistä jopa keksivät mihin tatuointini liittyy. Onhan tässä meneillään aikamoinen elämänmuutos...

Millainen tarina teidän tatuointeihin liittyy? Entä kadutteko tatuointejanne?

t. Enni