Hauskimmat muistot työhaastatteluista

Olen käynyt elämäni aikana useissa työhaastattelussa, jotka ovat eronneet toisistaan aika lailla. Monet haastattelut olivat hyvin perinteisiä, mutta näin viestinnän ja median alalla haastatteluissa voi tapahtua aika lailla mitä vaan.

Uskaltanen siis paljastaa muutamia muistoja kokemistani työhaastatteluista...

Tampere, 2009: sihteeri tms.

Hain Tampereelta sihteerin tms. paikkaa vuonna 2009. Pääsin työhaastatteluun, joka meni mielestäni ihan kohtalaisen hyvin. Paikassa piti osata valokuvaamista ja kuvankäsittelyä, sekä myös taloushallinnon hommia. Haastattelijan kanssa kävimme läpi verkossa ollutta portfoliotani ja yleistä osaamistani. 

Yksi kysymys on jäänyt mieleen ja sen miespuolinen haastattelija kysyi hyvin ovelasti: "Entäs minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on..? Oletko ajatellut hankkia lapsia lähiaikoina?" Kaikki tietävät, että tällaista kysymystä haastattelussa ei saisi ikinä kysyä, mutta vastasin kuitenkin jotain tähän tyyliin: "Vaikka tällaista kysymystä ei haastattelussa saisikaan kysyä, niin ei". 

En tullut valituksi tehtävään. Työhaastattelija kuitenkin soitti minulle ja sanoi, että pääsin haussa kärkipäähän. Olin ihan tyytyväinen tulokseeni ja myös siihen, etten tullut valituksi.

Tampere, 2009: AD-assistentti, määräaikainen projekti

Tampereella oli vuonna 2009 auki AD-assistentin paikka vuokravälitysfirman kautta. Muistan valmistuneeni haastatteluun hyvin, mutta jotain outoa siinä oli, koska en ollut etukäteen tutustunut kyseessä olevaan mainostoimistoon ollenkaan. Haastattelun alussa minulle esiteltiin ko. firman nimi ja kysyttiin, oliko minulla jotain ennakkotietoja heistä. Vastasin ei, koska se oli totta. En tiennyt kyseistä firmasta mitään, koska sitä ei muistaakseni oltu etukäteen kerrottu ilmoituksessa. Haastattelun jälkeinen fiilis oli aika huono, enkä uskonut tulevani valituksi.

Niinpä menin kotiin, googlasin yrityksen ja huomasin, että se sijaitsi 300 metrin päässä asunnoltani. Otin portfolion kouraan ja lähdin kävelemään kohti mainostoimistoa. Sattumalta paikalla oli mainostoimiston pomo, joka myös ehti vielä tavata minut töiden ohessa. Siinä me istuimme ja tutustuimme portfoliooni.

Heti seuraavana päivänä sain paikan! Mainostoimistosta laitettiin minulle sähköpostia ja kiiteltiin visiitistä. Vuokratyövälitysfirmassa kerrotiin, että paikkaan oli paljon hakijoita ja kyseltiin, miten onnistuin saamaan paikan ennen rekryn loppumista. Kerroin heille käyneeni tutustumassa paikkaan. Kukaan muu hakija ei ilmeisesti ollut käynyt itse paikan päällä tutustumassa yritykseen. Tällaisella pienellä visiitillä oli siis suuri merkitys ja se muutti kaiken. Kannattaa siis käydä paikan päällä.

Tampere, 2009: vastaanottovirkailija / sihteeri

Vuonna 2009 etsin ahkerasti lisää töitä, kunnes erääseen mallitoimistoon etsittiin vastaanottovirkailijaa tms. Olin yritykseen heti yhteydessä ja tuputin itseni haastatteluun. Haastattelussa oli jännä fiilis. Paikalla oli firman pomo ja toinen työntekijä. Minulle selvisi myöhemmin, että juuri tämä toinen henkilö oli lähdössä pois ja hänen tilalleen etsittiin uutta työntekijää. Tunnelma haastattelussa oli jännä, sillä aistin ettei kaikki ollut ihan ok heidän välillään. Sain kuitenkin paikan ja minut perehdytettiin tehtävääni hyvin.

Työtehtäviäni olivat puhelimeen ja sähköposteihin vastailu sekä toimistolla päivystäminen. Harvoin paikalla kävi malleja tai muita julkisuuden henkilöitä puhumassa töistään tai projekteistaan. Työ oli aika itsenäistä, mutta työpäivät olivat mieluisia ajoittuen arkisin klo 10-14 välille. Tykkäsin tästä työstä paljon. Tässä paikassa työskentelin kesään asti, jolloin siirryin Helsinkiin kesätöihin media-assistentiksi.

Kesän jälkeen palasin Tampereelle ja aloitin aikuispuolen datanomiopinnot, joita ehdin tehdä puolen vuoden ajan. Vuonna 2010 pääsin opiskelemaan mediatekniikan insinööriksi. Valmistuin vuoden 2014 tammikuussa. Opintoihin kuuluneet harjoittelut suoritin lähes kaikki samassa paikassa Helsingissä.

Espoo, helmikuu 2014: mediatekniikan insinöörin koulutusta vastaavat tehtävät

Yksi viimeisimmistä kokemistani haastatteluista tapahtui heti valmistumiseni jälkeen. Olin onnekas, että a) alalla oli paikka auki ja b) vielä heti valmistumisen jälkeen. Ilmoituksessa oli mainittu puhelinnumero, joten muistaakseni soitin vielä paikkaan saadakseni lisätietoja. Olin aidosti kiinnostunut paikasta. Ilmoitus oli kuitenkin aika suppea, enkä saanut kaikkea tietoa paikasta auki ennen kuin vasta haastattelussa.

Haastattelu sisälsi muutamia vaiheita, joista vähän järkytyin. Olin kyllä odottanut, että jotain tehtäviä saattaisi tulla, mutta kyllä siinä pulssi vähän nousi. Ensimmäinen tehtävä oli ratkaista paperille tulostettu koodi (olisiko ollut Javaa). Haastattelija halusi, että kun lähden purkamaan koodia, kerron hänelle vaihe vaiheelta, mitä teen tai ajattelen. Niinpä aloin purkamaan koodia (vaikka en mikään hyvä koodari koskaan ole ollutkaan) ja ratkaisin yhtälön. OMG! Tiedoksi kaikille, että pääsin nippa nappa koodausjutut amkissa läpi, usein tähän liittyi pitkä viestiketju opettajan kanssa. Java, C#, C++ bläääh....

Mutta se mun tulkinta meni jotakuinkin näin: "Aah, hetkinen, siis jos X on tuon ja tuon verran ja Y on 0, sitten tässä on if ja else.. joo... X on 1!".

Sen jälkeen sain käteeni englannin kielen testin. Samalla kuulin, että hakemaani työhön kuului käyttöohjeiden kirjoittamista englanniksi, eikä kuvankäsittelyä, kuten olin luullut. Tässä vaiheessa tiesin jo, etten tule saamaan paikkaa, enkä oikeastaan edes halunnut, koska en ole englannin kielessä natiivitasolla. No, testi meni läpi, mutta tuloksen olisi pitänyt olla parempi.

Loppuhaastattelun aikana esittelin hänelle insinööriopintoihin kuuluneen lopputyön, jonka hän selasi läpi. Pari kysymystä on jäänyt mieleen tästä osiosta.

Hän kysyi:

1. Mitä kameran prosessori tekee? (Tässä vaiheessa mainittakoon, että opinnäytetyöni käsitteli Google maps API -pohjaisen panoraamakuvasovelluksen rakentamista). Häkeltyneenä kysymyksestä vastasin, että "öö, prosessori tekee sen kuvan". Voi luoja... :D Prosessorista kirjoitin vain yhden lyhyen kappaleen opinnäytetyöhöni.

2. Kirjoititko tämän opinnäytetyön itse? - Joo..?

3. Tuliko teillä riitoja ystäväsi kanssa tätä projektia tehdessä? Muistan häkeltyneeni myös tästä kysymyksestä hieman ja aloin heti muistella mielessäni kaikkia niitä aurinkoisia kesäpäiviä, joiden aikana kiersin ystäväni aka silloisen työparini kanssa Hämettä kuvaten koulumme eri toimipisteitä. 

Vedän helposti johtopäätöksiä, jotka eivät varmaankaan pidä paikkaansa, mutta tästä kysymyksestä tuli mieleeni se, riitelenkö työkavereiden kanssa (koska olen nainen) ja hakemassa miesvaltaiseen työpaikkaan, kuten tätä kysymystä ennen minulle muistaakseni kerrottiin. Ja entäs nyt, kun kyseessä oli ystävä, josta tuli sattumoisin myös työpari? Totta kai ystävät riitelevät!

Toki aina töissä voi olla huonoja päiviä ja varsinkin ystävien kesken saattaa tulla pientä sananharkkaa. Vastasin kuitenkin kysymykseen "ei", sillä kaikki työhön liittyvät asiat olivat työtä, eikä töiden kanssa ollut ongelmia.

En saanut paikkaa.

Helsinki, maaliskuu 2014: viestinnän harjoittelija (epätoivoinen yritykseni saada alan töitä)

Kävin valmistumiseni jälkeen useissa haastatteluissa. Helsingissä sijainnut paikka vaikutti työharjoittelun jälkeisen työllistymisen kannalta hyvältä mahdollisuudelta, joten halusin panostaa hakuun. Ennen mahdollisen työpaikan tarjoamista yritys siis tarjosi kolmen kuukauden harjoittelua pienellä harjoittelukorvauksella. Ja olin valmis tekemään sitäkin, vaikka palkkio olisi mennyt kuussa pelkästään matkakuluihin! 

Haastattelu meni hyvin ja minulle jäi hyvä mieli. Varmistaakseen osaamiseni, haastattelija antoi minulle kuitenkin tehtävän. Minun tuli toteuttaa yksi haastattelu, joka noudatti tiettyä yrityksen käyttämää kaavaa. Haastateltavan tuli olla joku julkisuuden henkilö, sillä paikkaan haettavalla henkilöllä tuli olla suhteita. 

Yritin ensiksi haastatella Sedu Koskista, sillä hän oli antanut minulle käyntikorttinsa aikaisemmin, mutta en koskaan saanut Sedua kiinni. Niinpä päädyin tekemään haastattelun Kaija Kärkisestä ja Ile Kalliosta. Haastattelu julkaistiin heti. Myöhemmin tajusin, että firma sai tekemäni haastattelun käyttöönsä ilmaiseksi. Hieman myös harmitti se, ettei julkaistussa jutussa mainittu koskaan nimeäni. Siispä linkkasin sen tuohon ylemmäs... It's mine!

Sain harjoittelupaikan ja otin sen vastaan, mutta jouduin perumaan sen, sillä sain samaan aikaan toisen työpaikan.

Hyvinkää, maaliskuu 2014: media-assistentti 

Ehkä parhain kokemani haastattelu tapahtui Hyvinkäällä vain pari kuukautta valmistumiseni jälkeen. Tosin haastatteluun pääseminen oli sekin oma työnsä, sillä haastattelua edelsi ennakkotehtävä, jossa tehtävänä oli kirjoittaa juttu siitä, miten työttömyyttä voitaisiin vähentää. Kirjoitin humoristisen jutun siitä, miten marjanpoiminta olisi avain työttömyyden ratkaisemiseen Suomessa. Kyseistä työpaikkaa tavoittelin tosissani, joten olin heihin ennalta yhteydessä ja lähettelin useita työnäytteitä.

Tässä työhaastattelussa minun tuli myös kuvata oma haastatteluni. 

Haastattelu alkoi kaikkea muuta kuin perinteisesti. Yksi haastattelijoista (tuleva esimieheni) pyysi minua aluksi kasaamaan videokameran jalustalle, jotta haastattelu voitaisiin kuvata. Koska en ole äänipuolen ihmisiä, ja videokuvaamisestakin oli jo aikaa, tuskailin hetken mikin kanssa. Onneksi kysymykset eivät olleet kiellettyjä. Sanoin suoraan, etten ollut varma, miten mikki kytkettiin ko. kameraan, jolloin haastattelija kysyi minulta: "Oletko kuullut phantom-virrasta?" Joo, olinhan minä. Hän auttoi minua napsauttamaan oikean napin 48 voltin kohdalle.

Niinpä laitoin kameran käymään ja varoin koko haastattelun ajan, etten vahingossakaan katsoisi kameraan.

Haastattelu sujui mielestäni hyvin, eikä missään vaiheessa ilmennyt mitään erityisen omituisia kysymyksiä. Haastattelu oli rento, tosin minä tietysti alkuun tärisin, mutta yritin näyttää iloiselta. Esittelin heille nopeasti myös erään DVD:n, joka sisälsi (todella vanhan) vuonna 2007 editoimani kaupallisen dokumentin. Halusin kyseisen työpaikan niin kovasti.

Minulta kysyttiin: "Mitä  tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?", johon vastasin: "Haluaisin työskennellä media-alan opettajana".

Kun haastattelu loppui, ohjattiin minut toiseen huoneeseen, jossa odotti valokuvaustehtävä. Tässä vaiheessa lauloin mielessäni halleluujaa, koska olin niin iloinen ja itsevarmuuteni kohosi. Toinen haastattelijoista (tuleva työkaverini) kertoi, että minun tulisi valita joku pöydällä olevista esineistä ja kuvata se Canon-järjestelmäkameralla manuaaliasetuksin. Niinpä kun ovi suljettiin, nappasin pöydältä kovakantisen lehtiön ja aloin sommitella kuvaa. 

Lopulta riisuin kengät, hyppäsin pöydälle ja aloin kuvata. Vaikka itse sanonkin, onnistui kuva mielestäni aika hyvin. Sain jälkeenpäin kommentteja kuvasta, että sitä oli näytetty ammattilaiselle, joka oli tokaissut kuvan olevan kansikuvamateriaalia. Eräs työkaveri myös heitti, että kuva oli ollut parempi kuin ennakkoon otettu esimerkkikuva. Muistan nämä kehut aina, kiitos niistä. 

Hyvinkäälle pääsin töihin ja olin siellä töissä niin pitkään, kunnes aloitin työt nykyisessä työpaikkassani.

Kesäkuu 2014: av-alan opettaja

Kun hain keväällä aktiivisesti työpaikkoja, oli myös nykyiseen työpaikkaani haku auki. Unohdin kokonaan opettajan paikan ollessani Hyvinkäällä töissä. Pari kuukautta Hyvinkäällä oltuani sain puhelinsoiton nykyisestä työpaikastani, sillä minut haluttiin pikaisesti haastatteluun. 

Haastattelu oli lyhyt, mutta ilmeisesti mussa nähtiin potentiaalia. Siellä minulta kysyttiin jotakin tähän suuntaan: "Koetko, että sinulla on jotain pelkoja tätä työtä kohtaan?", johon vastasin, että no tietysti se, että koen olevani aika nuori opettajaksi. En muista yhtään olinko se minä vai haastattelija, joka loppuun tokaisi jotain, että "etkä sä nyt niin nuori enää ole...", että kyllä me sulle paikka annetaan.

Naurattaa vieläkin!

Työhaastatteluissa siis kannattaa käydä, vaikka paikka ei tuntuisikaan juuri oikealta. Haastatteluista saa mielettömästi kokemusta. Työhaastattelusta ei myöskään voi kerätä kokemusta millään muulla tavalla kuin käymällä niissä. Kun se oikea paikka sitten vihdoin ilmaantuu, on takana paljon harjoittelua ja kokemuksia. 

Valmistautuminen uuteen haastatteluun tulee olemaan paljon helpompaa, kun tietää mihin on menossa ja mitä mahdollisesti tulee tapahtumaan.

t. Enni

Lue myös / Read also

Miksi blogi ei menesty? | Hauskimmat muistot työhaastatteluista | Miten bloggaajan kannattaa laskuttaa asiakasta? | Mainonnan (läpi)näkyvyys muissa medioissa | En halua lukea törkyä | Mediatekniikan insinöörin työllistyminen | Pätevöidyin ammatilliseksi opettajaksi | 6 asiaa, jotka yllättivät vauva-arjessa | 2 vuotta smile-laserleikkauksesta | Mieti mitä julkaiset netissä! | Miksi olen kasvissyöjä? | Mitä tehdä sunnuntaina? | 4 helppoa vinkkiä parempiin henkilökuviin | Helppo niksi kertoo, sopivatko lyhyet vai pitkät hiukset sinulle |

enninkengissa@gmail.com | IG: @enninkengissa | FB: Enni M. / Ennin kengissä