Ennen haaveilin designer-kengistä, nykyään haaveilen hyvästä kirppislöydöstä

Miten vanhemmuus muutti kulutustottumuksiani? Miksi siirryin designer-kenkien ostamisesta etsimään laadukkaita kirppislöytöjä? Entä miten värianalyysi auttoi vähentämään hutiostoksia, ja miksi lapsiperhearki muutti suhdettani rahaan.  

Pohdin myös kirpputoreja, laadukkaita vaatteita, säästämistä ja sitä, miten oma tyyli on muuttunut vuosien varrella.

Ennen haaveilin designer-kengistä...

Jos joku olisi sanonut minulle kymmenen vuotta sitten, että innostuisin joskus enemmän kirpputorilta löytyneestä lasten ulkohaalarista kuin designer-kengistä, sitä olisi ollut aika vaikea uskoa.

Rakastin shoppailua, ja jos olette seuranneet minua pidempään, tiedätte sen. Onhan bloginkin nimi, Ennin kengissä, saanut alkunsa juuri siitä. Muoti oli, ja on edelleen harrastus minulle. Kauniit laukut ja kengät toivat aidosti iloa, ja parhaimmillaan kaapissani oli useita (kymmeniä) pareja designer-kenkiä.

Jälkikäteen olen joskus miettinyt, oliko osa ostamisesta myös yritystä täyttää jotain tyhjyyden tunnetta. Ainakin ostaminen toi hetkeksi hyvän mielen. Kaapissa on muuten edelleen muutamia rakkaita pareja tallella, mutta ne ovat niin korkeakorkoisia, että välillä mietin, missä ihmeessä niitä enää käyttäisin.

Silloin rahaa tuntui riittävän paljon paremmin kuin nykyään. Tosin elämäkin oli aivan erilaista. Palkkani oli huomattavasti pienempi, mutta menotkin olivat. Asuin omassa asunnossa, jossa vastike oli parhaimmillaan alle sata euroa kuukaudessa. Nykyään se kuulostaa melkein vitsiltä.

Sitten tuli lapsiperhearki

Olin ajatellut, että lapsessa maksaa lähinnä vaipat ja vaatteet. En yhtään ymmärtänyt, kuinka paljon kaikkea muuta siihen kuuluu. Ruokaan menee nykyään asumisen jälkeen eniten rahaa, lisäksi harrastukset maksavat, vakuutukset maksavat ja pienistä arjen hankinnoista kertyy yllättävän suuri summa.

Silti yksi suurimmista muutoksista ei ole ollut kulujen kasvu, vaan oma suhtautumiseni kuluttamiseen.

Nykyään huomaan aloittavani ostosten etsimisen usein kirpputorilta. Tämä on iso muutos!

Ja myönnän kyllä, että saan edelleen vähän samanlaisia kiksejä hyvistä löydöistä kuin ennen outlet-kylien alennusmyynneistä. Ostin esimerkiksi juuri ennen Espanjan lomaa silkkipaidan kolmella eurolla, jota käytin heti lentokoneessa. Ihan käsittämättömän edullinen hinta uudenveroisesta paidasta.

Kirpputoreissa viehättää nykyään moni asia. Löytämisen ilo, onnistumisen tunne ja ajatus siitä, että laadukas tavara saa jatkaa elämäänsä seuraavalla käyttäjällä. Lasten vaatteet ovat usein käytössä niin lyhyen aikaa, että käytettynä ostaminen tuntuu monessa tilanteessa kaikkein järkevimmältä vaihtoehdolta.

En ole kuitenkaan lopettanut laadukkaista tavaroista pitämistä, vaan päinvastoin. Minusta hyvä kirppislöytö kertoo usein siitä, että vaate tai asuste on ollut alun perinkin laadukas. Jos se näyttää hyvältä vielä vuosien käytön jälkeen, siinä on tehty jotain oikein. Lisäksi jotkit asiat kannattaa ostaa uutena. Olen tehnyt muutaman hutioston kirpputoreilta esim. rikkinäisten lasten kumppareiden ja kurahanskojen osalta.

Ehkä suurin muutos onkin siinä, että ostan harvemmin, mutta harkitummin.

En tiedä ostinko silloin joskus tavaroita täyttääkseni jotain tyhjyyden tunnetta. Sen kuitenkin tiedän, etten enää hae hyvää mieltä ostamisesta samalla tavalla kuin ennen.

Syitä siihen: elämäntilanne on muuttunut, mutta myös se, että tunnen nykyään paremmin oman tyylini.

Värianalyysi ja oman vartalon tunteminen ovat tehneet vaatteiden hankkimisesta yllättävän paljon helpompaa. Tiedän paremmin mitkä värit ja mallit toimivat minulla, joten hutiostoksia tulee tehtyä aiempaa vähemmän.

En todellakaan osta vieläkään täydellisesti, mutta huomaan ostavani harvemmin ja paljon varmemmin.

Pidän edelleen kauniista tavaroista ja muodista. Selaan myös nettikirppiksiä, vaikka moni ostos jääkin lopulta tekemättä. Yksi syy on se, että feikkejä liikkuu nykyään niin paljon, etten aina uskalla ostaa arvokkaampia tuotteita käytettynä, vaikka niitä saa välillä hyvin edullisesti.

On kuitenkin hauskaa huomata, mistä nykyään saan sen onnistumisen tunteen. Siinä missä joskus iloitsin uusista Jimmy Choon designer-koroista, nykyään voin innostua aivan yhtä paljon viiden euron kashmirvillapaidasta kirpputorilla.

Ehkä olen siis oppinut vuosien aikana arvostamaan erilaisia asioita kuin ennen. Elämäntilanteet ja ihmiset muuttuvat, ja samalla muuttuvat myös ne asiat, jotka tuovat iloa. 

Miten sinun kuluttamisesi on muuttunut vuosien varrella? Huomasitko esimerkiksi vanhemmuuden muuttaneen sitä, mihin rahasi haluat käyttää?

t. Enni