Kukapa suomalainen ei joskus haaveilisi lottovoitosta tai miljoonaperinnöstä? Kyllähän se houkuttelisi. Todennäköisyys on kuitenkin sen verran pieni, että omaa taloutta kannattaa rakentaa ennemmin omilla päätöksillä kuin onnenpotkua odottamalla.
Eikä tämä ole minun Ferrarrini. Lue alas, niin näet kenen se on!
Mikä on tavoitteeni?
Tavoittelen taloudellista turvaa ja sitä, ettei rahasta tarvitsisi stressata jatkuvasti. Oma hyvin maltillinen varallisuuteni ei ole syntynyt yhdessä yössä, vaan pienistä kuukausittaisista päätöksistä: säästämisestä, sijoittamisesta ja lainojen lyhentämisestä.
Luin aiemmin kirjottamaani julkaisua ja halusin päivitellä kuulumisia. Onhan tuosta julkaisusta kulunut aikaa jo kahdeksan vuotta. Aloitin sijoittamisen vasta keväällä 2018 ja ainut asia mikä harmittaa on se, etten tajunnut aloittaa sitä aikaisemmin. En ole koskaan lähtenyt tavoittelemaan pikavoittoja, vaan ajatuksena on ollut yksinkertaisesti laittaa rahaa sivuun vähän kerrallaan.
Kolmessa vuodessa sain keskitasoisen riskin rahastoon sijoittamalla kasaan asunnon käsirahaa vastaavan summan. Tuohon pottiin sisältyi aiemmasta asuntokaupasta saatuja varoja ja pieni perintö. Loput olivat omia säästöjäni, joita kartutin kuukausi kuukaudelta. Samalla makuutin rahaa matalakorkoisella säästötilillä, joka nyt jälkeenpäin ajatellen oli huono vaihtoehto, mutta parempi kuin ei mikään.
Aiemmin mainittu keskitason riskin rahasto ehti tuottaa mukavasti tuona aikana. Osa kasvusta tuli luonnollisesti markkinoiden tuotosta, mutta myös siitä, että aloin säästää määrätietoisesti ja siirsin rahaa sijoituksiin aina, kun siihen oli mahdollisuus.
Lopulta rahat menivät juuri siihen tarkoitukseen, johon niitä tarvitsin: uuden kodin mahdollistamiseen. Kun aloimme rakentaa taloa, nostin sijoituksia pois ja käytin ne asunnon käsirahaan.
Aloitin taas alusta
Asuntokauppojen jälkeen aloitin säästämisen käytännössä uudelleen. Koen, ettei sijoittamisen tavoite ole äkkirikastua tai nostaa rahaa käyttöön mahdollisimman suurena voittona. Joskus tavoite on yksinkertaisesti mahdollistaa seuraava askel elämässä. Joku säästää eläkepäiviä varten, toinen lasten tulevaisuutta varten ja kolmas omaa kotia varten.
Hyvä sijoitusmantrani onkin se klassinen osta ja unohda.
Aluksi siirsin sivuun vain 50 euroa kuukaudessa. Suoritin opintoja työn ohjessa, jolloin palkkani nousi. Lapsen päivähoitomaksujen poistuessa kuvioista huomasin, että pystyin laittamaan kuussa vähän enemmän sivuun.
Nykyään säästän yleensä noin 100-300 euroa kuukaudessa. Osa menee omaan indeksirahastoon, pieni osa lapsen indeksirahastoon ja lisäksi siirrän rahaa korkotilille pahan päivän varalle.
Haluaisin säästää enemmänkin, mutta rehellisesti sanottuna olen välillä myös vähän tuhlaaja. En halua elää niin tiukasti, että kaikki ylimääräinen menisi säästöön. Uskon, että elämästä pitää myös nauttia.
Avasin hiljattain myös uuden säästötilin Bank Norwegianille, koska siellä on tällä hetkellä aiempaa korkotiliäni parempi korko. En odota korkotilin tekevän minusta rikasta, mutta jos rahat ovat joka tapauksessa säästössä, miksei hakisi niille mahdollisimman hyvää tuottoa.
Lainojen lyhentämistä...
Viime vuosina olen keskittynyt myös lainojen lyhentämiseen.
Olen saanut velkoja maksettua pois enemmän kuin olisin vielä muutama vuosi sitten uskonut mahdolliseksi, ja siitä olen aidosti ylpeä.
Silti tavoitteeni ei ole olla täysin velaton.
Ajattelen velasta nykyään hieman eri tavalla kuin ennen. Kulutusvelka on asia erikseen, mutta esimerkiksi asuntolaina on samalla sijoitus omaan tulevaisuuteen. Jokainen lainanlyhennys kasvattaa vähitellen omaa varallisuutta, aivan kuten sijoituksetkin.
Minulle taloudellinen hyvinvointi ei tarkoita sitä, ettei velkaa olisi lainkaan. Se tarkoittaa sitä, että talous on hallinnassa. En elä yli varojeni, säästöjä kertyy tasaisesti ja puskuria löytyy yllättäviin menoihin.
Sijoittamisessa ei kannata jäädä jossittelemaan
Yksi asia on kuitenkin jäänyt mieleen. Tänä keväänä nostin erään rahastoni pois hieman aiemmin kuin alun perin olin ajatellut, koska halusin varmistaa, että rahat ovat varmasti käytettävissä erään suuren lainan viimeisen erän maksamiseen. Ratkaisu tuntui silloin oikealta.
Jos olisin odottanut vielä muutaman kuukauden, sijoitukseni olisi todennäköisesti tuottanut selvästi enemmän. Suomi-rahastot nousivat nimittäin juuri sen jälkeen todella hyvin.
Mutta näin sijoittaminen toimii... Jälkikäteen on aina helppo nähdä, mitä olisi pitänyt tehdä. Toisaalta olisin voinut odottaa ne neljä kuukautta ja markkinat olisivatkin voineet laskea. Ei siis auta jäädä harmittelemaan päätöstäni. Ja pian rahat menevät juuri siihen tarkoitukseen, jota varten ne olen säästänyt.
Ehkä tärkein oppini näiden vuosien aikana onkin ollut se, että uskaltaa aloittaa. Pahinta olisi ollut se, etten olisi koskaan avannut ensimmäistä rahastoani.
Muistan tutkineeni sijoittamista aikoinaan äitiyslomallani vain noin pari viikkoa ja liittyneeni Vauras Nainen -Facebook-ryhmään. Lopulta avasin ensimmäisen rahastoni. Kahden viikon tutkimisen jälkeen, ei se sen enempää vaatinut! Enpä olisi silloin uskonut, mitä kaikkea siitä seuraisi. Sijoittamisen lisäksi olen saanut ympärilleni ihmisiä, jotka ovat innostaneet ajattelemaan rahasta ja vaurastumisesta aivan uudella tavalla.
Yksi hauskimmista hetkistä oli viime kesänä, kun pääsin Vauras Nainen -yhteisön perustajan, varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmen, Ferrarin kyytiin. Vuonna 2018 en olisi osannut kuvitellakaan, että ensimmäisen rahaston avaaminen johtaisi joskus myös tällaisiin kokemuksiin.
Siitä kaikki lähti
Tavoitteeni on jatkaa sijoittamista vielä vuosikymmeniä. En tiedä, tekeekö sijoittaminen minusta koskaan varakasta, mutta tiedän jo nyt, että se on auttanut minua saavuttamaan elämässäni asioita, joihin en muuten olisi ehkä pystynyt.
Kommentit
Lähetä kommentti
Totta turiset kuomaseni.