Siirry pääsisältöön

ENTINEN OPISKELIJABOKSI RIIHIMÄELLÄ


Tämä päivä on mennyt ihmeellisen haikeissa tunnelmissa, aloin nimittäin muistella vanhoja asuntojani. Lähdin muistelemaan opiskelijaboksejani siitä syystä, että tulen saamaan taas ensi maanantaina yhden uuden opiskelupuserruksen kasaan, ja tämä ilmeisesti nostatti pintaan muistoja.

Legendaarisin asunnoista oli tietysti Riihimäellä Ravintola Papillonin yläkerrassa sijainnut kämppä. Asuin asunnossa vuosina 2011-2013. Tuo "välimerellisesti" sisustettu terrakottainen kaksio, jossa osaa seinistä peitti hiekansävyinen tapetti, vasta luksusta oli. Tilaa siis oli yhdelle hengelle runsaasti, mutta sisustus oli vähintäänkin kyseenalainen.


SMURFFIKEITTIÖ

Asunnon historiasta minulla oli pientä tietoa, mutta mysteeriksi loputa jäivät makuuhuoneen ja wc:n ovien oudot kirveen / muun teräaseen iskujen kaltaiset kolot, joita peittelin itsetehdyillä julisteilla. Myös kauttaaltaan välimerellisen siniseksi maalattu keittiö toi enemmän mieleen smurffinsinisen, joten siitäpä keittiö saikin nimen smurffikeittiö.

Olisin saanut remontoida asuntoa haluamallani tavalla, mutta en lähtenyt tekemään sille mitään. Tiesin, että tulisin asumaan asunnossa vain pari vuotta.

riihimaki-opiskelija-asunto-4
opiskelija-asunto-kamppa


Asunnon koko oli kuitenkin vuokran edullisuuteen nähden niin naurettavan halpa, että viihdyin kyseisessä asunnossa kaksi vuotta. Tai no, viihdyin ja viihdyin.... 

Joka yö nukuin korvatulpat korvilla, sillä alakerran karaoke, jota järjestettiin kaksi kertaa viikossa, sekä ulkoa sisään kantautuneet äänet muina iltoina, estivät mua nukkumasta asunnossa kunnolla. 

Ensimmäisen viikon kärsin ilman korvatulppia. Sen jälkeen joka yö menikin tulpat korvilla. Oli aina huikea fiilis, kun aamuyöllä viiden aikoihin sai ottaa tulpat pois korvilta, sillä ainoastaan silloin ulkoa kantautui kauan kaivattu syvä hiljaisuus.

Aamulla sitten heräsin seinän läpi kantautuneeseen hassuun naputteluun, sillä seinän toisella puolella kirjanpitäjä teki oletettavasti joitakin tilityksiä...?

riihimaki-opiskelija-asunto-eteinen
riihimaki-opiskelija-asunto-olohuone

Asunto oli paitsi meluisa, niin alkuun myös aika kylmä. Ikkunat olivat kaksinkertaiset ja ne falskasivat. Onneksi opiskelijabudjetti salli tiivistää ikkunoita talouspaperilla. Niinpä asunto hiljalleen lämpeni ja muuttui kotoisammaksi.

Olin tuohon aikaan niin persaukinen, että myös kaikki tavarani olivat toisen käden kautta hankittuja ja lahjoituksena saatuja. 

riihimaki-opiskelija-asunto-makuuhuone


Vaikka asunto oli kaikinpuolin täynnä vikoja, on siitä jäljellä ihanat muistot. Asunnon sijainti oli täydellinen, sillä juna-asemalle oli vain 10 minuutin kävelymatka ja koululle pääsi samassa ajassa pyörällä. Vastapäätä oli kuntosali, apteekki ja McDonald's sekä toisella puolella kerrostaloa sijaitsi K-Supermarket, kirpputori, eläinkauppa ja Intersport. Mullahan oli siinä kaikki, mitä tarvitsin!

Tällä asunnolla oli varmasti takanaan mielenkiintoinen historia jo ennen lyhyttä vierailuani, joten voin vain kuvitella, että erityisiä vuosia on myös vielä odotettavissa. Tietääkseni talo on edelleen pystyssä, vaikka Riihimäellä onkin ollut aika paljon mullistuksia, kuten talojen purkuja keskustan alueella. 

Jännä, miten sitä vieläkin muistaa asunnon äänet, tunnelman ja tuoksun. Muistan edelleen oven kolahduksen, Fionan äänet rapistelemassa häkissään sekä aamuyön hiljaisuuden. Näitä asioita muistellessani voisin sanoa, että tulee jopa hieman ikävä asuntoa. Tosin en ikävöi yhtään niitä vessan sokeritoukkia...

Lisää postauksia kyseisestä asunnosta näette alta:

Koti
Näitä päiviä
Lazy Monday

t. Enni

Kommentit

  1. Haha, ihana postaus! :D Ei tuo kämppä ole yhtään huono opiskelijaboksiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo! Koko tossa oli ihan hyvä ja sijainti myös. Halvalla piti päästä, siihen nähden tää oli myös ihan loistava!

      Poista

Lähetä kommentti

Totta turiset kuomaseni.

Suositut tekstit

Atooppinen ihottuma ja turvonneet silmäluomet

Alan hiljalleen kyllästyä atooppiseen ekseemaan, joka on vaivannut minua aikalailla koko ikäni ajan. Olen onneksi säästynyt pahimmalta ihottumalta, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan herkistyväni mm. kosmetiikalle. Vuonna 2014 herkistyin ripsipidennyksille niin paljon, että silmäluomeni olivat turvoksissa useita päiviä ripsien laiton jälkeen. Jo vuosia olen luottanut perusvoiteisiin ja unohtanut hajustetut vartalovoiteet kokonaan. Hajuvettäkin suihkutan nykyisin lähinnä vaatteille. Erityisesti käsien iho on välillä näyttänyt melkoisen hurjalta, varsinkin talvisin. Onneksi ihotautilääkäri määräsi pari vuotta sitten Protopicia , joka on toiminut loistavasti! Käytän sitä nykyisin ennaltaehkäisevästi. Nyt viime aikoina, tai oikeastaan jo kesästä lähtien, olen huomannut, että silmäluomeni ovat alkaneet reagoida silmämeikkiin. Olen huomannut, että pahiten luomia ärsyttää eyeliner . En enää arkisin laita lähes ollenkaan meikkiä silmiin, etteivät luomet turpoaisi päivän

KAKKUA AAMUPALAKSI? SARJASSAMME ÄITIVINKIT: VAUVALLE JA AIKUISILLE SOPIVA, HERKULLINEN JA NÄYTTÄVÄ SMOOTHIEKAKKU

Sarjassamme äitivinkit: Vauvan herkullinen kakku Mitä kakkua voi syödä hyvällä omalla tunnolla vaikkapa aamupalaksi? Haluatko tarjota juhlissa koko perheelle sopivan kakun?  Tämän loistavan vinkin sain eräillä vauvakutsuilla muutama kuukausi sitten. Kyseisille kutsuille sai jokainen halutessaan tehdä syötävää nyyttikestimeiningillä. Kutsuilla olikin tarjolla raikkaan näköinen kakku meille ja lapsukaisillemme. Kyseistä kakkua pystyi syömään alle vuoden ikäinen lapsikin. Mikä on siis tämä mystinen kakku, joka sopii erinomaisesti tarjottavaksi vauvalle, taaperolle, äidille, isälle ja vaikka koko suvulle? Se on kuvan smoothiekakku ! "Tein tyttäreni syntymäpäiville smoothiekakun  keksi-voiseokseen, mutta alkuperäisen ohjeen mukaan  pohjan voi tehdä myös keksi-hedelmäsose-pohjaan tai apinaevääseen" Smoothiekakun resepti on helposti sovellettavissa Toki kyseisen smoothiekakku tulee tehdä vauvaystävällisempänä, jos seurueessa on alle vuoden ikäisiä nape

10 KUUKAUTTA SMILE-LASERLEIKKAUKSEN JÄLKEEN

Kohta on kulunut vuosi Smile-laserleikkauksesta , joten ajattelin kerrata kokemuksia leikkauksen jälkeisestä ajasta ja elämästä. Edellisen kerran kertasin kuulumisia vain kuukausi laserleikkauksen jälkeen, tuon postauksen voitte lukea täältä . Tänään oli oikeastaan hyvä päivä kirjoittaa tämä postaus, sillä kulunut aika on saanut unohtamaan osan negatiivisista kokemuksista. Toipuminen ei ole ollut ihan helppoa, mutta onneksi toipumisvaiheen oireet eivät ole olleet niin pahoja. Tänään aamulla mun näkö oli nimittäin aika sumea toisessa silmässä, mutta se saattoi johtua siitä, että silmät olivat muutenkin hieman turvoksissa.  Ajoittaisia näön sumeutumisia on ollut havaittavissa nyt pitkin vuotta, mutta olen laittanut ne edelleen leikkauksen piikkiin. Sen sijaan yleislääkäri, jonka vastaanotolla kävin viime viikolla, oli kovin kiinnostunut näköhäiriöistäni. Katsotaan siis liittyykö niihin jotain muutakin, vai onko tämä edelleen toipumisesta johtuvaa. Sumeutta on siis havaittavissa

Moderni sauna ja upotettava kiuas

Moderni sauna Kahden talon suunnittelu on edennyt siihen vaiheeseen, että toinen taloista sai juuri muuttoluvan. Viimeisimpänä työn alla on ollut saunojen suunnittelu ja toisen talon saunan valmistumista onkin odoteltu innokkaana. Saa nähdä, pääseekö jo ensi viikolla saunaan. Saunan kanssa sai tosin raapia päätä. Ihan alunperin saunan puut oli tilattu talofirmalta, mutta lopulta kävi ilmi, että valikoima rajoittui parhaimmillaankin vain STP-profiililla varustettuun tervaleppään, eikä tässä edes hinta toiminut porkkanana. Siispä ei auttanut muu kuin alkaa etsiä saunan puita eri valmistajilta.  Saunan suunnittelu loppusyksystä oli varmaan huonoin ajankohta ikinä, sillä joko kaikki muutkin rakensivat saunoja, tai myös materiaalipula näkyi kauppojen valikoimissa. Lopulta löytyi onneksi kiva vaihtoehto, joka täytti allekirjoittaneen vaativat kriteerit. Saunan paneeliksi ja laudepuuksi valikoituivat lopulta ThermoRoyal sarjan suoralla profiililla oleva kaunis apachi. Puut tilattiin  Väripirt

HIUSTENPIDENNYSTEN VÄRJÄÄMINEN KOTONA

M ulla tulee tästä postauksesta todella nostalgiset fiilikset, tämä on vähän sitä vanhempaa "Ennin kengissä" -matskua. Vastaavan postauksen toteutin vuonna 2012 tismalleen samana päivänä 11.4 ja ihan sattumalta tänäänkin päädyin samojen puuhien pariin! Aiheena on siis hiustenpidennysten värjääminen . TAUSTAA Olen aina tykännyt laittaa ja kasvattaa hiuksiani. Itse asiassa kampaajankin ammattikin on aina kiinnostanut, mutta olen niin herkkä kaikille hajusteille ja tököteille, ettei ammatti sopisi minulle. Kuitenkin tykkään värkätä hiusten kanssa (kokeilla esim. pinkkiä, kun siltä tuntuu ) ja aika usein myös pelleillä kaapista löytyvien hiustenpidennysten kanssa. Mulla on ollut vuosien ajan vaikka millaisia kokemuksia kotitekoisista hiustenpidennyksistä ja niistä on saatu kehuja ihan kampaajiltakin. Minulla on myös ollut tapana hamstrata alennuksista hiusvärejä omien hiusten värjäämistä varten, tai sitten juuri tällaisia pieniä projekteja varten.  Olin my