ENTINEN OPISKELIJABOKSI RIIHIMÄELLÄ

Tämä päivä on mennyt ihmeellisen haikeissa tunnelmissa, aloin nimittäin muistella vanhoja asuntojani. Lähdin muistelemaan opiskelijaboksejani siitä syystä, että tulen saamaan taas ensi maanantaina yhden uuden opiskelupuserruksen kasaan, ja tämä ilmeisesti nostatti pintaan muistoja.

Legendaarisin asunnoista oli tietysti Riihimäellä Ravintola Papillonin yläkerrassa sijainnut kämppä. Asuin asunnossa vuosina 2011-2013. Tuo "välimerellisesti" sisustettu terrakottainen kaksio, jossa osaa seinistä peitti hiekansävyinen tapetti, vasta luksusta oli. Tilaa siis oli yhdelle hengelle runsaasti, mutta sisustus oli vähintäänkin kyseenalainen.

SMURFFIKEITTIÖ

Asunnon historiasta minulla oli pientä tietoa, mutta mysteeriksi loputa jäivät makuuhuoneen ja wc:n ovien oudot kirveen / muun teräaseen iskujen kaltaiset kolot, joita peittelin itsetehdyillä julisteilla. Myös kauttaaltaan välimerellisen siniseksi maalattu keittiö toi enemmän mieleen smurffinsinisen, joten siitäpä keittiö saikin nimen smurffikeittiö.

Olisin saanut remontoida asuntoa haluamallani tavalla, mutta en lähtenyt tekemään sille mitään. Tiesin, että tulisin asumaan asunnossa vain pari vuotta.

Asunnon koko oli kuitenkin vuokran edullisuuteen nähden niin naurettavan halpa, että viihdyin kyseisessä asunnossa kaksi vuotta. Tai no, viihdyin ja viihdyin.... 

Joka yö nukuin korvatulpat korvilla, sillä alakerran karaoke, jota järjestettiin kaksi kertaa viikossa, sekä ulkoa sisään kantautuneet äänet muina iltoina, estivät mua nukkumasta asunnossa kunnolla. 

Ensimmäisen viikon kärsin ilman korvatulppia. Sen jälkeen joka yö menikin tulpat korvilla. Oli aina huikea fiilis, kun aamuyöllä viiden aikoihin sai ottaa tulpat pois korvilta, sillä ainoastaan silloin ulkoa kantautui kauan kaivattu syvä hiljaisuus.

Aamulla sitten heräsin seinän läpi kantautuneeseen hassuun naputteluun, sillä seinän toisella puolella kirjanpitäjä teki oletettavasti joitakin tilityksiä...?

Asunto oli paitsi meluisa, niin alkuun myös aika kylmä. Ikkunat olivat kaksinkertaiset ja ne falskasivat. Onneksi opiskelijabudjetti salli tiivistää ikkunoita talouspaperilla. Niinpä asunto hiljalleen lämpeni ja muuttui kotoisammaksi.

Olin tuohon aikaan niin persaukinen, että myös kaikki tavarani olivat toisen käden kautta hankittuja ja lahjoituksena saatuja. 

Vaikka asunto oli kaikinpuolin täynnä vikoja, on siitä jäljellä ihanat muistot. Asunnon sijainti oli täydellinen, sillä juna-asemalle oli vain 10 minuutin kävelymatka ja koululle pääsi samassa ajassa pyörällä. Vastapäätä oli kuntosali, apteekki ja McDonald's sekä toisella puolella kerrostaloa sijaitsi K-Supermarket, kirpputori, eläinkauppa ja Intersport. Mullahan oli siinä kaikki, mitä tarvitsin!

Tällä asunnolla oli varmasti takanaan mielenkiintoinen historia jo ennen lyhyttä vierailuani, joten voin vain kuvitella, että erityisiä vuosia on myös vielä odotettavissa. Tietääkseni talo on edelleen pystyssä, vaikka Riihimäellä onkin ollut aika paljon mullistuksia, kuten talojen purkuja keskustan alueella. 

Jännä, miten sitä vieläkin muistaa asunnon äänet, tunnelman ja tuoksun. Muistan edelleen oven kolahduksen, Fionan äänet rapistelemassa häkissään sekä aamuyön hiljaisuuden. Näitä asioita muistellessani voisin sanoa, että tulee jopa hieman ikävä asuntoa. Tosin en ikävöi yhtään niitä vessan sokeritoukkia...

Lisää postauksia kyseisestä asunnosta näette alta:

- Koti
- Näitä päiviä
- Lazy Monday

t. Enni