MIKSI SOME KOUKUTTAA?

"Some on vähän kuin karkki. Pienissä määrissä se on ihanaa, mutta kun sitä syö liikaa, siitä tulee huono olo. Silti sitä haluaa lisää myöhemmin"

Olen taas miettinyt sosiaalista mediaa ja sitä, miten se oikeasti koukutta. Katsoin eilen YLE Areenasta FOMO-dokumentin  ja siitä nämä ajatukset nousivat pintaan.

Kyseinen dokumentti tuntui paikoittain teennäiseltä ja jotenkin näytellyltä, mutta silti dokumentti kosketti, sillä mitä ilmeisimmin myös moni muukin somea käyttävä ihminen tajuaa, että some oikeastaan saa oman olon vain huonommaksi.

MIKÄ SOMESSA KOUKUTTAA?

Some on vähän kuin karkki. Pienissä määrissä se on ihanaa, mutta kun sitä syö liikaa, siitä tulee huono olo. Silti sitä haluaa lisää myöhemmin.

Kun jatkuvasti selaa loputonta kuvavirtaa, jossa ystävykset ja pariskunnat jakavat kuvia ja videoita erityisestä ja merkityksellisestä arjestaan, alkaa kuvien luomia mielikuvia väkisinkin verrata omaan elämäänsä. Yleisesti ihmiset eivät halua olla yksin, eivätkä halua olla jätetty porukasta ulkopuolelle.

Somessa ovat tietysti kaikki muutkin. Ja kun joku tuttu tai tuntematon tykkää julkaisemastasi kuvasta, tulee siitä hetkellisesti hyvä olo. Oma ego saa pönkitystä. Ja juuri siihen jää helposti koukkuun.

Katsomassani FOMO-dokumentissa eräs henkilö kuitenkin lopetti sosiaalisen median käytön ja jotta en spoilaa mitään, niin katsokaa, miten hänen kävi.

"Oma ego saa pönkitystä. Ja juuri siihen jää helposti koukkuun"

Aika ajoin some mietityttää mua paljon ja saa minussa ihan näitä samoja reaktioita aikaan, vaikka siihen ei edes ole mitään syytä. Some on kuitenkin tuonut mulle myös niin paljon hyvää, sillä tykkään tuottaa sisältöä ja onhan media-ala jopa ammattini.

Olen saanut uusia ystäviä, oppinut lisää media-alasta ja markkinoinnista sekä päässyt kokemaan hienoja juttuja, joita en pidä itsestäänselvyytenä. Nämä jutut ovat olleen kovan työn tulosta, eivätkä ne ole tulleet ilmaiseksi. Ilmaisia lounaita ei nimittäin ole.

Olen kuitenkin miettinyt, että jos some ei tällä hetkellä olisi mun ainoa tulonlähde työttömyystukien ja hoitorahojen lisäksi, niin ehkä lopettaisin somettamisen kokonaan. Tai helppohan se on sanoa...

ELÄMÄ TAPAHTUU RUUDUN ULKOPUOLELLA

Eilen kuitenkin kiinnitin jo paljon enemmän huomiota puhelimella vietettyyn aikaan ja vähensin sitä radikaalisti, jotta pystyin olemaan entistä paremmin läsnä. Olen yrittänyt aiemminkin kiinnittää asiaan huomiota, mutta sitten se aina unohtuu. Nyt aloin kuitenkin miettiä, että miksi kaikki tarvitsisi raportoida someen?

Mutta tässäpä se koukku onkin. Mun pitäisi pitää yllä mielenkiintoista elämää, jotta muilla on mitä seurata. Se tuntuu jotenkin todella kieroutuneelta. Mun pitäisi ruokkia somea.

Jossakin vaiheessa mietin oman brändin luomista ja sitä, miten saisin itseni näyttämään toisenlaiselta kuin oikeasti olen. Nyt kun mietin asiaa, niin varmasti tämä toisi minulle lisää seuraajia ja tykkäyksiä, mutta ei se minusta aidompaa tekisi. Päinvastoin. Aitous on kuitenkin se, mihin haluan pyrkiä.

Yritän parhaani mukaan olla oma itseni ja rehellinen, sekä jakaa muutakin kuin kiiltokuvia. Meillä kaikilla on omat mörkömme, joita ei tarvitsekaan tuoda esiin, ellei niin itse halua.

Helposti some siis näyttää pinnalliselta, sillä tuntuu, etteivät negatiiviset asiat edes kuulu sinne. Tai kuuluvat sitten kun pahin on jo ohi. Oletteko huomanneet tämän?

On helppoa kirjoittaa puoli vuotta myöhemmin siitä, kuinka voitti masennuksen ja elämä on nyt upeaa. Mitä jos kaikille ei käy niin? Entä jos elämä on koko ajan tasapaksua puurtamista. Mä ainakin voin myöntää, että välillä kaikki tuntuu todella kurjalta ja joudun tekemään koko ajan töitä sen eteen, että oppisin ottamaan elämästä kaiken irti ja nauttimaan päivistä.

ÄLÄ ANNA SOMEN MÄÄRITTÄÄ SUA

Nyt kohta kun teksti loppuu, nosta katseesi pois, sillä sinä olet upea ja elämä tapahtuu tuolla ruudun ulkopuolella.

Jos sulla herää somea selatessasi ajatus, että muiden elämä on siistimpää ja oma elämä kurjaa, tai jos koet, että olet jäänyt jostakin paitsi, niin pidä taukoa somesta. Oikeasti, kokeile edes.

Kukaan muu ei voi velvoittaa sinua katsomaan videoitaan tai tykkäämään kuvistaan, ihan niin kuin en minäkään pakota ketään lukemaan kirjoituksiani.

Mitä ajatuksia sulla herää tästä?

t. Enni