Kaupallisessa yhteistyössä P&G.
Tämä yhteistyöpostaus on omistettu maailman kauneimmalle naiselle, äidilleni. Ihminen tarvitsee jonkun vahvan tullakseen itse vahvaksi, voisi kuulua suomennos seuraavalle: "It takes someone strong to make someone strong". Tänä kesänä juhlitaan vuoden 2016 Olympialaisia. Kannattaa kurkata postauksen lopusta aiheen ympärille toteutettu ihana video, jonka teema on: "Let’s not forget the person whose strength inspired them along the way: Mom. Thank you, Mom".
Tämä yhteistyöpostaus on omistettu maailman kauneimmalle naiselle, äidilleni. Ihminen tarvitsee jonkun vahvan tullakseen itse vahvaksi, voisi kuulua suomennos seuraavalle: "It takes someone strong to make someone strong". Tänä kesänä juhlitaan vuoden 2016 Olympialaisia. Kannattaa kurkata postauksen lopusta aiheen ympärille toteutettu ihana video, jonka teema on: "Let’s not forget the person whose strength inspired them along the way: Mom. Thank you, Mom".
Olen tullut äitiini paljon ja yksi selkeä samankaltaisuus näkyy eräässä hassussa luonteenpiirteessä. Olemme molemmat tietyllä tavalla hösöjä. Tästä syystä oli ehkä hyvä, että viime vuonna välillämme oli noin 4000 kilometriä, sillä kaksi hösöä suunnittelemassa häitä olisi saattanut olla kohtalokas kombo (tai ainakin pari viimeistä viikkoa todisti tämän aika hyvin). Vaikka olinkin vastuussa tärkeän päivän suunnittelusta, en kuitenkaan koskaan työskennellyt täysin yksin. Äitini mielipiteillä oli minulle merkitystä, ja halusin saada hänen mielipiteensä suunnitelmiin.
Minulla on aina ollut äitini kanssa läheiset välit, vaikka toisinaan olemmekin nähneet vain pari kertaa vuodessa. En kuitenkaan usko, että pitkäkään välimatka vaikuttaisi väleihimme. Äiti on äiti, kaukanakin.
Muutama viikko sitten suuntasimme koko perheen voimin viettämään isoäitini 99-vuotisjuhlia Rovaniemelle. En edes muista milloin aiemmin olisimme kaikki käyneet Rovaniemellä yhtä aikaa. Perheeni osaa kuitenkin olla äänekäs ja täynnä mielipiteitä, mutta onneksi yksi henkilö erottuu aina joukosta. Ihailen äitini rauhallisuutta. Äiti ei koskaan huuda, suutu tai osoita mieltään, vaikka joskus hänellä saattaisi olla moiseen aihettakin. Tästä ominaisuudesta yritän ottaa tulevaisuudessa enemmän mallia.
Muutama viikko sitten suuntasimme koko perheen voimin viettämään isoäitini 99-vuotisjuhlia Rovaniemelle. En edes muista milloin aiemmin olisimme kaikki käyneet Rovaniemellä yhtä aikaa. Perheeni osaa kuitenkin olla äänekäs ja täynnä mielipiteitä, mutta onneksi yksi henkilö erottuu aina joukosta. Ihailen äitini rauhallisuutta. Äiti ei koskaan huuda, suutu tai osoita mieltään, vaikka joskus hänellä saattaisi olla moiseen aihettakin. Tästä ominaisuudesta yritän ottaa tulevaisuudessa enemmän mallia.
Tuntuu kuitenkin uskomattomalta, että isoäitini on päässyt jo niin kunnioitettavaan ikään. Tuntuu samalla ihanalta oman äitini puolesta, sillä he ovat saaneet viettää aikaa yhdessä jo useiden vuosikymmenien ajan. Toivon, että myös minulla käy yhtä hyvä tuuri elämän suhteen.
Vähän aikaa sitten katselin huvittuneena äidin lapsuusfilmejä. Äitini oli linssilude, pomppi kameran edessä, teki piruetteja ja irvisteli. Katsoessani videoita kysyin äidiltäni lisää siitä, millainen hän oli lapsena, ja hän kuvaili itseään villikoksi, joka seurasi aina isoveljeään.
Olin aina kuvitellut äitini rauhalliseksi ja hiljaiseksi lapseksi, mutta nyt huomaan, että olen perinyt äidiltäni paljon samoja luonteenpiirteitä, ulkonäöstä nyt puhumattakaan.
Ennen kuin äitini lähti takaisin Espanjaan viime syksynä, ehdimme käydä kahdestaan pikaisesti Rovaniemellä. Viikonlopun aikana kävimme kävelyllä äitini vanhoissa lapsuusmaisemissa ja saunoimme isoäitini taloyhtiön uunituoreessa saunassa. Saunan jälkeen otin maisemakuvia kerrostalon katolla ja äitini pelkäsi kuollakseen minun tipahtavan... Äiti on hösö, sanonpa vain!
Kun palasin Japanista syksyllä, äiti oli jo ehtinyt lentää takaisin Espanjaan. Seuraavan kerran tapasimme vasta seuraavan vuoden talviloman aikoihin helmikuussa ja sitä seuraavan kerran kesällä. Pari viikkoa ennen häitä sain äitini onneksi takaisin Suomeen.
Kun palasin Japanista syksyllä, äiti oli jo ehtinyt lentää takaisin Espanjaan. Seuraavan kerran tapasimme vasta seuraavan vuoden talviloman aikoihin helmikuussa ja sitä seuraavan kerran kesällä. Pari viikkoa ennen häitä sain äitini onneksi takaisin Suomeen.
Kiitos äiti, että olet sellainen kuin olet. Sinun ansiostasi minusta tuli minä. <3
t. Enni
Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä P&G:n kanssa
Kiitos rakas <3 Olen onnekas ja onnellinen kun olet elämässäni.
VastaaPoista<3
Poista