Tavaramerkki

Vihdoin ja viimein onnistuin löytämään itselleni edullisen naruolkaimisen topin, joka ei roikkunut ihan siellä navassa asti. Mä kun luulin, että nyt oli jopa vähän coolia olla rintavarustukseltaan pienempi, mutta taisin olla väärässä. Näitä sovittamiani toppeja ei todellakaan oltu suunniteltu mulle ja muille kohtalotovereille. Joissain testaamissani yksilöissä koko toppi tuntui valahtavan lähelle napaa vain siksi, että toppien olkaimet olivat ihan vähän liian pitkiä. Jopa tästä Bershkan edullisesta topista (anteeksi, hankin taas lisää mustia vaatteita) aion kotona lyhentää olkaimia ihan vähän, ettei alla oleva minituubitoppi vahingossakaan näy. Mutta näin muuten me happy, taas.

Kipinän naruolkaintoppiin sain itse asiassa Heijastuspinnan Marialta, joka onnistui taas kerran näyttämään upealta omassa asutulkinnassaan. Ajatella, että vasta muutama kuukausi sitten melkein yökkäsin pelkästä narutoppi-ajatuksestakin. Niin se mieli muuttuu.

Sovittelin näitä Zaran uusia korkkareita perjantai-illan asuun, mutta päädyin sitten kuitenkin ihan vaan ballerinoihin sillä verukkeella, että säästelin jalkojani lauantain valmistujaisjuhlia varten. Eiköhän näille kuitenkin löydy vielä paljon käyttöä tulevaisuudessa.

Olen tehnyt pienen huomion blogini kehityksessä viime vuoden aikana. Tavaramerkikseni on ilmeisesti alkanut muodostua vastavalo ja hulmuavat hiukset, vai mitä mieltä olette? Vastavalo on mun kohdallani totisesti yksi imartelevimmista kuvausvalaistuksista, siitä ei pääse mihinkään. Vaan onko teillä jotain hyväksi havaittua juttua, jota te toistatte yhä uudestaan omissa kuvissanne? Ai niin, curvesit taitavat muuten olla toinen tavaramerkkini, mutta niihin tämä loman ajan käytössä oleva miniläppärin Photoshop ei kykene.

t. Enni