TYYNTÄ MYRSKYN EDELLÄ

Tekisi mieli taas kirjoittaa, että it's been awhile, mutten viitsisi aloittaa joka postausta samalla tavalla.

Nyt on kuitenkin sellainen fiilis, että voisin avata hieman tämän hetken kuulumisia. Tunnelma on vähän sellainen, että tyyntä myrskyn edellä. Viime kuukaudet ovat vaan lipuneet ohitse enemmän tai vähemmän rauhallisissa merkeissä, mutta nyt tuntuu siltä, että paine alkaa kasvaa hiljalleen ja kohta jyrisee.

Syyt liittyvät muuttuneeseen elämäntilanteeseen, mutta ehkä myös siihen, että tässä pitkin viime vuotta olen käynyt aikamoisen myllerryksen läpi itseni kanssa. Toisin sanoen, olen jutellut asioistani eri tahoille, perheelle, ystäville ja ammattilaisillekin ja kokenut varmaan edes hieman henkistä kasvua.

Ehkä jotain muutosta on siis tapahtunut, koska en enää näe kaikkia asioita ihan samalla tavalla kuin ennen. Olen myös saanut apua lukemattomilta tahoilta, joten sanon sen vielä kerran ääneen: Jos joku tarvitsee apua, avaa suusi. Apua kyllä saa.

Tähän liittyy kuitenkin niin paljon asioita, joita en halua täällä blogissa avata, että jätän myllerryksen avaamisen nyt tuohon. Haluaisin kuitenkin kirjoittaa siitä, että tavallaan on todella harmillista (vaikka toki myös hyväkin juttu), miten ihmissuhteet (parisuhteet ja ystävyyssuhteet) muuttuvat. Ehkä parempi termi tähän voisikin olla kehittyvät, mutta aina kehityksessä ei pysy mukana.

Riittämättömyyden tunne

Liian pitkään mulla on ollut olo, etten riitä muille omana itsenäni ja haluaisinkin kovasti irtautua tästä ajatuksesta, sillä se ei tee mulle hyvää. En vaan löydä oikeita työkaluja. Samalla omien ajatusten muuttaminen tuntuu todella vaikealta, koska mulla on tunne, että multa myös odotetaan paljon.

Tiedän mistä puhun, sillä olenhan tehnyt itse saman muillekin. Vaatinut toiselta enemmän ja kun en ole sitä saanut, en jäänyt ihmettelemään asiaa. Nyt tuntuu, että sama tapahtuu minulle itselleni ja siksi koen jonkinlaista painetta tällä hetkellä.

Mitä mä sitten haluaisin? 

En oikeastaan tiedä. Ehkä lähteä evakkoon Espanjaan ja keksiä siellä ollessani itselleni jonkin elinkeino. Haluaisin ehkä olla hetken aikaa muissa maisemissa, jotta paluu kotiin tuntuisi hyvältä. 

Tykkään kyllä asua Suomessa ja mun mielestä Järvenpäästä myös löytyy aika lailla kaikki mitä nyt elämältään tarvitseekaan (aka siis frittikanat, sushit ja macaron-leivokset löytyy alle kilometrin päästä kotoa). Paluu työelämään on alkanut myös vihdoin tuntua luontevalta siirtymältä ja nyt pitäisikin vaan löytää alan töitä. Sitä ennen haluaisin vielä käydä Espanjassa, mutta en tiedä onnistuuko se.

Yksi elämäni isoimmista asioista on myös tapahtumassa reilun viikon päästä. Mihin hurahti puoli vuotta?

Nyt en kuitenkaan jaksa kantaa huolia mukanani, vaan haluan yrittää nauttia tästä aurinkoisesta päivästä parhaani mukaan. Laitoin saunan päälle ja menen kohta sinne hukuttamaan itseni lämpöön. Jos laitan silmät kiinni, voin ehkä hetken ajan kuvitella olevani Espanjassa.

t. Enni

Kuva: Sanni