Tänään minulla oli opetusvapaa päivä, joka oli alustavasti varattu työssäoppimispaikoilla käynteihin. Ajattelin tällä kertaa kirjoitella hieman, millaista työnkuvani tavallisesti tällaisina päivinä on. Tiedän, työstä puhuminen on tylsää, mutta ehkä tämä aihe kiinnostaa joitakin...
Kuvat eivät mitenkään liity itse tapahtumaan, tässä kuitenkin muutama kuva taannoiselta Espanjanlomalta, ehkä sivuten hieman luokkaretken valokuvausaihettakin.
Tänään oli sikäli poikkeuspäivä, että lähdimme opintomatkalle luokan kanssa. Normaalisti tällaiset päivät kuluisivat työssäoppimispaikoilla käynteihin tai seuraavien tuntien suunnitteluun, mutta tänään suurin osa päivästä olikin varattu opintomatkalle, tuttavallisimmin perinteiselle luokkaretkelle.
Heräsin aamulla tasan kello 8.00. Ihanaa, että sain nukkua tänään hieman tavallista pidempään, sillä viime viikon perjantaina olin vielä viiden aikoihin töissä yhdeksän tunnin mittaisen päivän päätteeksi. Maanantain opetukseton päivä tuntui näin ollen melkoisen upealta tänään.
Aamu alkoi luonnollisesti aamupalalla ja samalla saapuneisiin viesteihin ja sähköposteihin vastailemalla. Lopulta syömisestä ja laittautumisesta ei enää meinannut tulla mitään ja aloin olla myöhässä. Oli pakko laittaa puhelin hetkeksi äänettömälle, jotta ehdin tehdä aamuvalmistelut ennen lähtöä. Tässä välissä oli ehtinyt tulla yksi puhelinsoitto, johon sain hetken päästä soitettua takaisin. Asia koski lukuvuosisuunnittelua. Aamupalan jälkeen ehdin hetkeksi istahtaa koneelle ja paketoida yhden Postiin lähtevän paketin (ja siinä sivussa opetella pakettiautomaatin toimintaa).
Aamu alkoi luonnollisesti aamupalalla ja samalla saapuneisiin viesteihin ja sähköposteihin vastailemalla. Lopulta syömisestä ja laittautumisesta ei enää meinannut tulla mitään ja aloin olla myöhässä. Oli pakko laittaa puhelin hetkeksi äänettömälle, jotta ehdin tehdä aamuvalmistelut ennen lähtöä. Tässä välissä oli ehtinyt tulla yksi puhelinsoitto, johon sain hetken päästä soitettua takaisin. Asia koski lukuvuosisuunnittelua. Aamupalan jälkeen ehdin hetkeksi istahtaa koneelle ja paketoida yhden Postiin lähtevän paketin (ja siinä sivussa opetella pakettiautomaatin toimintaa).
Pakettiautomaattia varten tarvitsikin tulostaa osoitekortti. Niinpä niin, en ole vieläkään saanut sängyn alla lojuvaa tulostinta toimintakuntoon puuttuvan johdon takia. Tämä vaati sen, että piti käydä toisessa taloudessa tulostamassa… Kun olin saanut osoitekortin tulostettua, kävin pikaisesti viemässä paketin pakettiautomaattiin ja lähdin huristelemaan autolla kohti Keravaa. Julkisilla en olisi mitenkään ehtinyt ajoissa takaisin.
Onneksi olin jo hieman ennen kahtatoista takaisin Järvenpäässä. Kävin pikaisesti kodin kautta vaihtamassa vaatteet ja kengät astetta asiallisimpiin. Sitten suuntasin koululle. Jouduin lähtemään koululta juna-asemalle hieman myöhässä, sillä muutama pikainen asia piti hoitaa ennen lähtöä. Onneksi ehdin asemalle hyvissä ajoin ja vähän ennen kahta olimme jo kaikki Helsingissä. Tämän jälkeen otimme suunnaksemme Sanomatalon.
Kannattaa muuten käydä katsomassa Kuvajournalismi 2016 -kilpailun palkitut teokset. Nämä teokset ovat esillä Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä 13.–26.3.2017. Suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan niitä. Vuoden lehtikuvan "Kloonattu koira" ja Kuvareportaasi 2016 -sarjan voittaja Akseli Valmusen teokset olivat huikeita, samoin olin myös aivan häkeltynyt Riina Rinteen 'Til Death Do Us Part -videosta, jonka näette täältä.
Kutsuvierastapahtuman paneelikeskustelu kesti hieman yli viiteen. Tapahtumassa järjestettiin mielenkiintoinen, mutta myös hieman vakavatunnelmallinen keskustelutuokio. Hieman olisin toivonut tietynlaisen valokuvaamista kohtaan roihuavan innostuksen välittymistä yleisöönkin, varsinkin kun paikalla oli niin kovia ammattilaisia ja yleisössä Suomen tulevaisuus! :)
Viiden jälkeen vuorossa olisi ollut vielä ohjattu näyttelykierros, mutta ajattelin, että nyt olisi hyvä aika lähteä kotia kohti. Tapahtumassa oli kuulemma ollut tarkoituksena tarjota pientä naposteltavaa, mutta viime hetken osallistujamäärämuutokset olivat vaikeuttaneet tarjoilun järjestämistä. Näin ollen nälkäkin alkoi olla jo suuri.
Kotona olin noin puoli kuuden aikoihin, eli hyvissä ajoin siihen nähden, että Piloxing alkoi vasta seitsemältä. Nyt hieman väsyneenä pohdin, teenkö vielä hetken suunnittelutöitä, vai katsonko hetken jotakin Netflix-sarjaa ja painun nukkumaan. Itse asiassa enää ei taida olla aikaa kumpaankaan, joten valitsen jälkimmäisen. Hetkinen, Sinkkuelämän päätösjakso tulee juuri!
Päivän saldo:
Vastattuja puheluita: 2 kpl
Vastaamattomia puheluita 4 kpl
Soitettuja puheluita: 6 kpl
Lähetettyjä sähköposteja: 7 kpl
Lähetettyjä tekstiviestejä: 23 kpl
t. Enni
Mielenkiintoinen, vauhdikas ja erilainen työpäivä! Kyllä se aina piristää, kun on jotain pientäkin erilaista perus opettamisen sijaan.
VastaaPoistaNo kyllä! Minusta on ihana viedä opiskelijoita tapahtumiin, samalla pääsee itsekin verkostoitumaan alan toimijoiden kanssa hyvin! Mutta kiirettä tosiaan on ollut haha :D
Poista