Talon rakentaminen ja muita kuulumisia

Muuttunut elämäntilanne

Blogin päivittämisestä on kulunut ikuisuus. Kuinka monta kertaa olenkaan avannut blogin editorin ja saman tien päätynyt sulkemaan sivun viimeisen puolen vuoden aikana. Niin paljon on tapahtunut, että tuskin pysyn itsekään perässä kaiken keskellä. 

Tähän alkuvuoteen on mahtunut paljon - on tullut sairastettua korona ja nyt ties mikä kausiflunssa. Tuntuu, että noin joka toinen viikko joku on kipeänä, ja kontrasti lapsiviikkojen ja vapaiden viikkojen välillä on melkoinen. Aikaa asioiden tekemiselle tuntuu olevan kovin vähän, mutta tämä on kai ikuisuuskysymys. En arvosta kiirettä, enkä sitä, että tekee paljon. Nautin myös siitä, ettei välillä tarvitse tehdä mitään.

Seesteinen elämänvaihe?

Olen jo pitkään kaivannut seesteisempää vaihetta elämääni, mutta ehkä se on epärealistinen toive tähän elämäntilanteeseen. Sitä tuntuu myös olevan monien vaikea käsittää, jos ei osaa asettua toisen asemaan. Ainakin nyt itse hyväksyn sen, millaista arki on nelivuotiaan kanssa.

Toki asioita edistetään, jotta seesteisempi elämä olisi mahdollista. Tuntuu kuitenkin ihan absurdilta edes puhua koko taloprojektista ottaen huomioon maailman tilanteen, mutta life goes on aina jossain muodossa. 

Olen päättänyt keskittyä niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa ja yritän olla murehtimatta asioita, joihin en voi vaikuttaa. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, etteivätkö asiat pyörisi mielessäni. Luen uutisia, mutta en niin paljon, että antaisin ahdistuksen nousta liian suureksi. Käytän aikani siten, että yritän keskittyä elämän pieniin iloihin, kuten sarjojen katseluun, tai tiistain saunavuoroihin tyttöni kanssa.

Tukikohdan rakentaminen

Talon rakentaminen sen sijaan onkin astetta mielenkiintoisempi juttu. Olen osallistumassa isoon rakennusprojektiin, johon on tarkoitus laittaa vihdoin omaa rahaa kiinni. Tontti löytyi viime vuoden puolella ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että kauppakirjaluonnos tontista on tehty toisen osapuolen kanssa, eli kohta omistan virallisesti osan kyseisestä maapläntistä.

Tuosta talosta tulee kauan kaipaamani tukikohta. Kovasti jo tyttäreni kanssa fiilistelemme projektia, ja tontilla tulee pyörähdettyä tasaisin väliajoin. Mikä hulluinta, seinät saattavat olla pystyssä jo kesällä.

Freelancerista palkkatöihin 

Tällä hetkellä elämä pyörii pitkälti töiden parissa. Olen nyt toiminut puoli vuotta päätoimisena media-alan opettajana. Valmistuin myös koulusta ja sain ylemmän amk-tutkinnon suoritettua. Ihanaa, että opiskelut ovat tältä osin valmiina ja urapolkuni siinä, mihin sen aikoinaan kuvittelinkin. Nyt en kuitenkaan halua, että ajaudun samaan tilanteeseen kuin muutama vuosi sitten. Olen oppinut sen, että työ ei lopu tekemällä, eikä itseään saa uuvuttaa töiden parissa. Pitää tarkkailla kehon hälytysmerkkejä ja kun niitä tulee, on osattava painaa jarrua.

Livestriimien tekeminen on tosin vähentynyt, koska minulla ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa. Jouduin jopa tekemään ajankäytön suunnitelman, johon varasin livestriimeille vain kolme tuntia aikaa per viikko. Ennen käytin striimeihin ja someen lähemmäs 40 tuntia viikossa! Minun oli nähtävä omin silmin, ettei aika riitä kaikkeen ja sen todentamiseen auttoi asian tekeminen näkyväksi itselleni. Exelistä oli taas jotain hyötyä!

Kevät 2021 oli kuitenkin ihan huikea - tein hommia päätoimisena striimaajana ja loin jotain, mitä en ikinä unohda. Yhdessä yhteisöni kanssa loimme Lauman. Kun harmittelin striimien vähenemistä ystävälleni muutama päivä sitten, hän sanoi: "Enni, loit niin nopeasti tuonkin, että jos haluat, pystyt varmasti samaan uudestaan".

Viime kevään vapaus on jotain, mitä kaipaan ihan valtavasti. Sain itse määritellä työtahtini ja työpäiväni. Toisaalta olen myös koko elämäni odottanut pääseväni vakituiseen työhön (ja juuri tähän työhön), jotta saisin hankittua haaveilemani asunnon. Alun perin striimienkin aloittaminenkin liittyi unelmaani päästä tähän työhön, jossa nyt olen. Niinpä seison ylpeänä kaikkien suomen huippustriimaajien rinnalla, jotka edustavat HAVU Gaming -organisaatiota. Onhan se nyt ihan hiton siistiä kuulua tuollaiseen jengiin!

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on myös jotain kivaa, mitä odottaa kaiken tämän arjen ja maailman myllerryksen keskellä. Päivä kerrallaan ja niin pois päin... On vaan yritettävä nauttia siitä hyvästä mitä nyt on. 

Jaksamista kevääseen! Tässä postauksessa oli kamalan paljon kliseitä, mutta näillä mennään...

Jos muuten haluat kurkata opinnäytetyöni, niin se löytyy Theseuksesta: Yhteisöaktiivin rooli livestriimauksessa.

t. Enni