Kun materia ei enää innosta

Kuulumisia viime ajoilta

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa.

Juuri tänään uhosin, ettei pää toimi sen vertaa, että saisin postauksia ulos. Juuri silloin luonnoksista löytyi yksi raakile, jonka kirjoitin loppuun. Aluksi piti vain kirjoittaa kuulumisia, mutta kuinka ollakaan, tein niin ihmeellisen oivalluksen tällä viikolla, että mun oli pakko jakaa se myös teille.

Saatiin uusi koti

Elokuusta lähtien olen asunyt tyttäreni kanssa pienessä, mutta vallattoman suloisessa 28 m² prinsessaluolassa. Nyt vähän aikaa sitten sain asuntotarjouksen isompaan 52 neliön kaksioon, joten kohta olisi taas uusi muutto edessä. En voi sanoa, että tykkäisin muuttamisesta, mutta lisätilan toivossa on pakko vaihtaa asuntoa.

Kun viime syksynä etsin asuntoja, tiesin, että pärjäisimme yksiössä jonkin aikaa. Onneksi ystävän kautta asunto järjestyi tuolloin todella nopeasti. Onhan tämä vietetty ajanjakso yksiössä ollut kuitenkin hieman intensiivistä. Oma rauha, mitä se on?

Muutamat, joille olen kertonut asumisjärjestelyistämme ovat ihmetelleet, miten olemme pystyneet asumaan yksiössä. Pienen asunnon hyviä puolia ovatkin olleet ne, että neiti on ollut koko ajan näkösällä.

Kuitenkin juuri ennen kuin tyttäreni aloitti päivähoidon talvella, alkoi tilanpuute hankaloittaa arkea. Iltaisin blogi/sometöiden tekeminen osoittautui hyvin haasteelliseksi, sillä pienessä yksiössä ei tietenkään ollut erillistä tilaa tai edes nurkkausta, jossa työskennellä rauhassa.

Kun materia ei enää innosta

Yhden asian olen kuitenkin huomannut. Kaikkien isojen elämänmuutosten ja kiireiden keskellä olen täysin lopettanut tavaroiden hamstraamisen. Ennen suunnittelin aina seuraavaa ja seuraavaa hankintaa. Piti saada uusi laukku, Guccin vyö, toinen ja kolmaskin LV:n laukku, uusi kamera, objektiivi ja uudet verhot.

Nyt vähän aikaa sitten tajusin, ettei mulla ole ollut vastaavia himotuksia mielessäni lähes vuoteen. Hyvä, jos olen ostanut edes uusia vaatteita viimeisen puolen vuoden aikana! Mun lempipaita on edelleen kuvissa näkyvä neule, jonka hommasin loppuvuodesta 2018.

Mistä muutos johtuu?

Epäilen tämän johtuvan siitä, että ehkä ennen yritin korjata elämästäni puuttuvia asioita materialla. Hyvänä esimerkkinä toimikoon se, miten jossain vaiheessa tuntui siltä, ettei mikään riitänyt, eikä mikään tuntunut miltään. Olin onneton ja luulin sen parantuvan hankkimalla uusia tavaroita, koska hetkellinen onni tuotti aina jonkin verran iloa. Kun uutuudenviehätys katosi (ja varmaan osittain saalistamisenkin tuoma jännitys hyviä alelöytöjä kohtaan), aloin automaattisesti pohtia uusia hankintoja.

Kuluneen vuoden aikana hankintani ovat jääneet aivan minimiin. Ostin toki jonkin verran kauniita sisustustuotteita ja käyttötavaroita uuteen kotiini viime syksynä, jotta sain tehtyä siitä näköiseni. Suurin osa tavaroistani tuli kuitenkin aiemmasta asunnostani ja osan sain myös käytettynä.

Nykyisin hankin tavaroita vain tarpeeseen, mutta edelleen pidän jonkinlaisena nyrkkisääntönä sitä, että tavaran pitää myös säväyttää. Ei ole mitään järkeä ostaa tavaraa, joka on ihan ok. Tällä tavalla vältän virheostokset ja tulen hankkineeksi vain sellaisia tavaroita, joita tosissani tarvitsen ja joita haluan käyttää vielä vuosienkin päästä.

Poikkeus vahvistaa säännön

Nyt ennen kuin ajattelette, että puhun itseni pussiin, niin voin sanoa, että mentaliteettini tavaroiden hankkimista kohtaan on nykyään aivan eri kuin ennen. Koen, että olen onnistunut muuttamaan elämässäni asioita, joiden ansiosta olen nykyään onnellisempi. Vaikka en ihan vielä zen olekaan, enkä varmaan koskaan tule olemaankaan, olen menossa oikeaan suuntaan. En enää yritä korvata onnettomalta tuntuvan elämän puutteita materialla.

Nykyisin ostan tavaroita, jotka säväyttävät ja joita oikeasti tarvitsen. Yksi tarpeellinen hankinta uuteen ja isompaan kotiin on tietysti sohva. Sohva on aina ollut mulle aina rauhoittumisen ja turvapaikan symboli, joten nyt kun mulla oli mahdollisuus, vedin tämän tietysti niin överiksi kuin mahdollista.

Pohjanmaan 3 hengen vaaleanpunainen samettisohva tulee tarpeeseen. Ei vain minulle, mutta myös tyttärelleni. Se on ensimmäinen iso ja melko kallis hankintani lähes vuoteen. Tiedän sen olevan hyvä sohva, koska minulla oli sellainen myös ennen. Uusi sohva olkoon poikkeus mun uuteen sääntöön ja samalla symboli koko mun uuteen elämään.

Laitan uusia kuvia sohvasta pian, saan sen maanantaina! :)

t. Enni

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Enni Mörk | Ennin kengissä (@ennimork) jakama julkaisu Syys 29, 2019 kello 3.19 PDT