Hyvää yrittäjän päivää!
Heti alkuun disclaimer: En ole koskaan tuntenut itseäni "oikeaksi" yrittäjäksi, koska minulla ei ole Y-tunnusta.
Tänään päätin muistella hieman, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä. Kuvissa myös pieniä kohokohtia vuoden ajalta.
Vaikka minulla ei ole koskaan ollut Y-tunnusta, olen tehnyt freelancerina töitä nuoruuden opiskeluajoista lähtien, siis jo vuodesta 2005. Aloitin tekemällä keikkaa: videokuvaamista, verkkosivujen päivittämistä, valokuvaamista ja graafista suunnittelua opiskellessani media-alalla media-assistentiksi.
Mieleen on painunut mm. samassa lukiossa ja samalla vuosikurssilla olleen ihmisen hautajaisten valokuvaaminen digi- ja filmikameralla. Se oli todella pysäyttävä kokemus.
Sen lisäksi livekuvasin kahvinkeiton SM-kilpailut Helsingissä niin painavalla videokameralla, että olin siitä lihakset jumissa kolme päivää. Kerran olin myös videokuvaamassa teatteriesitystä yhtenä kuvaajana kolmesta, ja kesken keikan iski järkyttävä vatsakipu. Kyykyssä tarkkailin näyttöä, mutta onneksi tehtäväni oli lähinnä pitää kameraa päällä samassa kuvakoossa. Ja vatsakipukin lähti pois ennen esityksen loppua.
Muutama viikko sitten koin erikoisen tilanteen. Olisin saanut alennusta Y-tunnuksella kaupassa, ja kun sanoin, ettei minulla sellaista ole, myyjä oli hämmästynyt. "Kuvittelin, että sinulla olisi, kun teet sosiaalista mediaa työksesi." Sekunnin murto-osan (ja vähän enemmänkin) koin, että Y-tunnuksen puuttuminen alensi arvoani yrittäjänä. Ikään kuin Y-tunnus olisi se juttu, joka tekee ihmisestä yrittäjän.
Vuonna 2010, opiskellessani insinööriksi, aloitin blogini Ennin kengissä, ja siitä lähtien olen tehnyt sisältöä, myöhemmin kaupallisia yhteistöitä, livestriimannut päätyönäni hetken aikaa, valokuvannut ja antanut yksityistunteja graafisesta suunnittelusta. Myöhemmin siirryin tuottamaan sisältöä pääosin Instagramin puolelle, ja välillä tein aktiivisesti TikTokiin sisältöä.
Ymmärrän, miksi otin itseeni myyjän kommentista. En ole jostain syystä koskaan kokenut itseäni "oikeaksi" yrittäjäksi, koska minulla ei ole omaa yritystä. Ehkä siksi, että Y-tunnuksen puuttuminen tuntuu olevan se maaginen, virallinen yrittäjyyden meriitti. Tai se, että saa (tai joutuu) olla toimitusjohtaja.
En ole koskaan hankkinut Y-tunnusta, koska tiedän, että opettaminen on päätyöni, ja teen media-alan töitä freelancerina sivutyönäni. Eikä Suomen työttömyysturvajärjestelmä aina ihan kannusta tähän kevytmuotoiseen yrittäjyyteen (täysiyrittäjyydestä puhumattakaan).
Kuitenkin – jos yrittäjyys tarkoittaa rohkeutta tehdä asioita omalla tavalla ja vapautta tehdä sitä, mitä haluaa ja milloin haluaa – niin silloin olen ollut yrittäjä jo pitkään.
Ja onneksi nykyään on mahdollista olla myös kevytyrittäjä ja laskuttaa erilaisten alustojen kautta, jolloin ne auttavat yrittäjää pahimmissa byrokraattisissa kiemuroissa.
Mitä haluaisin sanoa yrittäjyydestä kiinnostuneille?
- Aloita. Älä odota täydellistä hetkeä, sitä ei varmaankaan tule.
- Kokeile ja ota vastaan jännittäviäkin asioita. Jos jokin tuntuu vähän pelottavalta, se voi olla juuri se suunta, johon kannattaa mennä.
- Jos homma ei toimi, kokeile jotain muuta. Mikään ei ole pysyvää, ja se kannattaa hyväksyä. Asiat muuttuvat aina, ja siihen kannattaa varautua.
- Positiivinen asenne tuntuu olevan monien menestyneiden yrittäjien yhteinen piirre.
- Toinen yhdistävä tekijä on sellainen pieni luova hulluus. Yrittäjyys sopii mielestäni sellaisille tyypeille, jotka ovat luovia, aktiivisia ja innostuvia.
- Verkostoidu. Puoliso totesi minulle jotenkin näin: suhteet ovat luottamusta. Pyydä rohkeasti apua ja tutustu ihmisiin. Joku tuntee aina jonkun, joka tuntee jonkun! Toistan: suhteet ovat luottamusta.
Siispä rohkeutta kaikille yrittäjähenkisille tyypeille! Yrittäjyys voi olla tapa elää, saada lisätuloja tai tienata koko elanto, sekä menestyä siinä, mitä haluaa tehdä. Ja jos sinäkin olet joskus miettinyt, että "ei musta ole yrittäjäksi", niin ehkä onkin! Freelancerina tekeminen on hyvä keino kokeilla. :)
Hyvää yrittäjän päivää meille kaikenlaisille yrittäjille.
t. Enni
Kommentit
Lähetä kommentti
Totta turiset kuomaseni.