NÄIN VALEHTELEN NETISSÄ JA SOMESSA -BLOGIHAASTE

ennin-kengissa-enni-mork

Aika raju haaste kiertää tällä hetkellä blogeissa, mutta mielestäni tämä oli niin hyvä, että halusin toteuttaa itsekin. Törmäsin haasteeseen Iinan ja Mutsis on -blogeissa!

Otsikossa puhutaan valehtelusta, mutta ainakaan itse en koe toimintaani netissä valehteluksi. Tai no, lukekaa väitteet ja vastaukseni, niin tiedätte, mitä mieltä olen näistä asioista.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

En todellakaan. Valitsen ravintolat hyvän ruoan perusteella ja hotellit sen perusteella, mihin mulla on varaa. Menen niihin tapahtumiin, joihin pystyn ja jotka tuntuvat kiinnostavilta. Olen jättänyt todella monet blogigaalat väliin siitä syystä, että minulla on ollut muuta tekemistä tai sinne meno ei ole tuntunut hyvältä ajatukselta.

Minusta on jonkin verran pinnallista, jos valitsee hotellit ja ravintolat sen perusteella, saako sieltä hyvää sisältöä someen, mutta jokainen taplaa tyylillään! :)

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

En. Sisustan juuri siten, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja pukeudun nätisti, koska se on kivaa. Kattauksia en edes osaa tehdä. Pidän kyllä itseäni visuaalisena ihmisenä, mutta olen surkea sommittelemaan tavaroita kuviin tai tekemään kollaaseja. Kuvaamisen kyllä koen hallitsevani, hah.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä 

Kyllä ja ei. Mulla vaan sattuu olemaan meikkiä lähes aina, koska tykkään meikkaamisesta. Melkeinpä voin sanoa meikkaamisen olevan yksi harrastuksistani.

On myös hassua, mutta musta tuntuu, ettei päivä lähde käyntiin ilman meikkiä. Olen niin tottunut meikkipohjaan, että jos sitä ei ole, tuntuu etten ole herännyt kunnolla. Siis minulla on samanlainen olo kuin en olisi harjannut hiuksiani!

Meikkipohjaa käytän myös mm. suojaamaan ihoa auringolta (aurinkosuoja). MUTTA silloin kun minulla ei ole meikkiä, voin aivan yhtä hyvin ottaa ja julkaista myssekuvan tai videon.

Silmäpussit rules.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

En kai... En oikeastaan tiedä, sillä en ihan täysin sisäistä sitä, mitä itsensä brändäämisellä tarkoitetaan, tai en ole varma mikä kuva musta ulospäin välittyy.

Hyvän vaikuttajan tämä tietysti pitäisi tietää, heh. Ja olen lukenut paljon siitä, että pitäisi tuoda omaa tyyliään ja persoonaansa enemmän esiin. En kuitenkaan koe, että itselläni olisi tällaista brändiä.

Kirjoitan kuitenkin itselleni tärkeistä asioista ja tietysti mielelläni herättelen lukijoita ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Kantaaottavat postaukset, kuten kasvissyöntiin liittyvät tekstit ovat ehkä tällaisia, mutta en kirjoita niitä vain siksi, että tietäisin niiden tukevan brändiäni.

Mitä ajatuksia teillä herää tästä, olisi mukava kuulla! Millaisena te näette blogini?

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.

Kyllä. Tosin teen myös tätä ”suodattamista” jo kuvausvaiheessa, jotta minun ei tarvitsisi tehdä kuville mitään jälkikäsittelyssä. Toisinaan en muokkaa kuviin kuin kivan filtterin, jotta saan kuviin halutunlaista fiilistä. Useimmiten muokkaan kuvat Lightroomilla.

Tiedän myös suurin piirtein omat hyvät kulmani ja jos olen hyvässä asennossa valoon päin, näyttävät kasvot yleensä heti paremmilta. Jos kuvassa kuitenkin on näkyvillä turhia ja häiritseviä juttuja, saatan niitä häivyttää. Roskat tai muut poistan myös kuvien taustalta. 

Valotuksen ja värien säädöillä tekee kuitenkin jo paljon. Ja tietysti jätän sitten myös julkaisematta kuvia, jotka mielestäni eivät ole hyviä.

ennin-kengissa-enni-mork-2

Silottelen elämääni somessa.

Kyllä. Ihan kaikkia vaipanvaihtokertoja en blogissa tai instassa paljasta... Ja jos ja kun kerrankin teen jotain muuta kuin imetän tai vaihdan vaippoja, niin mieluusti siitä myös silloin kirjoitan tai kerron. Jos mulla tai blogillani sitten kerran on joku brändi, niin sinne eivät myöskään kuulu (tai ole koskaan kuuluneetkaan) isot huolet. Somekanavat myös liittyvät blogiini, joten ne noudattavat samaa linjaa. 

Blogi on mulle harrastus ja sivutyö ja nautin, että saan tuottaa tänne sisältöä, joka tekee mut itseni iloiseksi.

En tiedä voiko kukaan muu edes väittää tähän kohtaan mitään muuta... Tai no, olen nähnyt lauluvideoita, jotka on kuvattu vessanpytyllä. Miksipä ei! :D 

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Kyllä. Kadun yhtä ja tuon postauksen olen blogistani jo poistanut. Aiheessa tai sisällössä ei ollut mitään vikaa, mutta postauksen julkaisun jälkeen tuli muutoksia, joista en pitänyt. Postaus oli esillä muutaman vuoden ja nyt olen sen poistanut olettaen, että korvausta vastaava näkyvyys on jo tarjottu.

Olen myöhemmin saanut yhteistyökyselyitä samasta yrityksestä ihan hyvillä palkkiotarjouksilla, mutta kieltäytynyt kohteliaasti.

Bloggaajien elämä on glamourista.

Joo ja ei. Nyt en tietenkään tunne huippusuosittuja bloggaajia, mutta eiköhän jokaisella ole ne arkisetkin astiat siellä taustalla. Toisinaan sitä pääsee kokemaan ja näkemään ihmeellisiä asioita, mutta on hyvä muistaa, että ilmaisia lounaita ei ole. Tapahtumissa vieraileminen ja verkostoituminen käy työstä ja onkin sitä. 

Monet tapahtumat myös näyttävät ulospäin hienommilta kuin ehkä ovat. Esimerkiksi aamupalapressit ovat ihania ja rentouttavia, mutta monesti havahdun siihen, että paikalle tulleet ihmiset istuvat pöydässä puhelimet kädessä kuvaten annoksia ja päivittäen somekanavia. Homma on monella aika hiljaista ja yksinäistä puuhaa. Tosin tästä syystä moni menee tapahtumiin kaverin kanssa, ettei touhu olisi niin yksinäistä!

Olen päässyt blogini ansioista tekemään sellaisia asioita, joita en ilman blogia ehkä koskaan olisi saanut kokea. Olen myös iloinen, että olen saanut jakaa iloa perheen ja ystävien kanssa. Jaettu ilo on paras ilo! 

On kuitenkin hyvä tiedostaa, että vaikka joskus saattaa näyttää siltä, että bloggaaja toistuvasti herkuttelee samppanjalla ja macaronleivoksilla, niin aina se jotakin vaatii vastineeksi. Mikään ei ole ilmaista. 

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

En. Ihailen vähän niitä ihmisiä, joilla on yhtenäinen instafeed. Itse en osaa tehdä sellaista sitten millään. Välillä yritän, mutta ehkä tyydyn siihen, mitä jo teen ja osaan. 

On myös päiviä, kun unohdan Instastoryt ja muut vastaavat ja se onkin mun mielestä parhainta.

Olen myös kehitellyt päässäni teoriaa siitä, milloin some näyttäytyy aidoimmillaan ja epäaidoimmillaan.  Yksi mittari on mun mielestä se, kun hengailee ystävien kanssa ja unohtaa somen kokonaan. Siis mitä vähemmän tarinoita someen päätyy ystävien kanssa vietetyistä hetkistä, sen hauskempaa on ollut. 

Silloin kun on hauskaa, ei nimittäin oikeasti ehdi eikä edes muista somettaa. Mitä enemmän tarinoita sitten taas tulee, sitä enemmän puhelimia on pidetty kädessä. Ja kun puhelin kerran käteen päätyy, niin tiedätte, että siihen se aina toviksi liimaantuu…

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

En. En ole ikinä käyttänyt Jodelia enkä aio. Olen kuitenkin googlettanut omaa nimeäni joitakin kertoja lähinnä työn puolesta, sillä tieto- ja viestintätekniikan tunneilla koulussa ollaan myös käyty aihetta läpi ja olen usein antanut myös halukkaille opiskelijoille tehtäväksi googlata itsensä, jotta tietää mitä sieltä löytyy.

Olen myös aktivoinut Google alertin, mutta vain siitä syystä, että huomaan nopeasti, jos nimelläni tehdään jotain väärää, kuten käytetään ottamiani kuvia tai kirjoittamiani tekstejä väärin nimeni yhteydessä.

ennin-kengissa-enni-mork-3

Bloggaaminen ei ole oikea työ.

Pah. Mun mielestä kaikki työ mistä saa korvausta on työtä. Oli se sitten harrastemuusikon keikka pikkuklubilla, opiskelijan hääkeikkakuvaus tai sisällöntuottaminen omille verkkosivuille. 

Bloggaaminen voi toki olla myös harrastus, mutta jos sisällöntuottamisesta tienaa palkkion, on se työtä. Jotta pääsee edes siihen vaiheeseen, että voi tehdä blogia työkseen, on jo joutunut harrastamaan bloggaamista aika hemmetin paljon. Eli periaatteessa jo harrastemuotoinen bloggaaminenkin käy työstä. 

Ihan sama on sekin mielestäni, millaista tuotettu sisältö on. Joku ehkä tuottaa blogiin parempaa sisältöä kuin toiset, mutta edelleen, jos sinulle maksetaan kirjoittamisesta palkkio, niin työtä se on.

Jos joku muu on eri mieltä, niin suosittelen kokeilemaan hommaa itse!

Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.

En. Mua inhottaa ihan suunnattomasti, että tilataan netistä vaatteita kotiin ja palautetaan sen jälkeen, kun vaatteet on testattu ja kuvattu. Vaatetta on kuitenkin sitten jo käytetty, kun ne lähtevät palautukseen. Mielestäni se liippaa läheltä rosvoamista...

× Kerro, keneltä sait haasteen. 
× Vastaa väittämiin. 
× Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse. -> En keksinyt mitään! Jättäkää joku väite kommentteihin, niin vastaan siihen!

Haaste otettu Mutsis on -blogista ja haastan ainakin Vanessan ja Sofian! Toki kaikki muutkin saavat tämän napata täältä!

t. Enni

Lue myös / Read also


Kommentit

Lähetä kommentti

Totta turiset kuomaseni:

Lue myös

Follow me on Instagram