tiistai 28. helmikuuta 2017

Talviloma Espanjassa ja Ystävänpäivä Tampereella

En yleensä pahoittele blogihiljaisuutta, mutta ajattelin, että nyt saattaisi olla pieni selitys paikallaan, niin kauan olen ollut hiljaa. Tosin mikäpä muukaan on ollut syy taukoon kuin kiire. Kyllä on elämä muuttunut sitten opiskeluaikojen... On ollut selvästi kiirettä, sillä en ole ehtinyt postata blogiin mitään lähes kuukauteen! Yritän ajoittaa tämän postauksen vielä helmikuun puolelle, mutta katsotaan nyt mihin aikaan julkaisu onnistuu.

Mulla olisi oikeasti ollut hirveästi kerrottavaa, mutta aika on ollut niin kortilla, ettei toivoakaan, että tätä harrastusta olisi ehtinyt pitää yllä helmikuun aikana. Moni aiheista ei ole enää edes ajankohtainen, ja pahasti näyttää siltä, että tämäkin postaus alkaa hiljalleen muuttua tekstin suoltamiseksi. 

ennin_kengissa_espanja_

No, olihan mulla myös talviloma viime viikolla ja koko viikko aikaa levätä! Ideana oli ihan oikeasti raportoida kuulumisia Espanjasta käsin, mutta erinäisten syiden takia netti pätki koko viikon ajan. Syypää oli jäätävä ukkoskuuro, joka rikkoi kaiken mahdollisen taloyhtiössä Torremolinosissa.

Taloyhtiöstä hajosi mm. vesipumppu, eli vedet olivat poikki noin kahdeksan tunnin ajan. Televisiokaan ei näkynyt kunnolla koko viikkoon (ei sillä, että sitä lomalla hirveästi tarvitsisikaan katsoa).

Sulake tietysti pamahti asunnostamme, sillä yksi seinään jääneistä piuhoista posahti yöllä. Onneksi sähköt eivät kuitenkaan katkenneet kokonaan. Olin ottanut telkkarin pois seinästä, mutta näköjään piilossa oli vielä yksi johto, joka sitten hajotti reitittimen kokonaan. Salama siis osui suoraan taloon, pihalla oli pieni kuoppa pöllynnyttä multaa ja ympäri pihaa löytyi kaikenlaisia jälkiä ukkosesta. Aamulla tuhoja löytyi mm. alakerran sähkökaapista, joka sekin oli räjähtänyt aivan pirstaleiksi yöllisen myrkyn jäljiltä. Myös pihan lamput olivat hajonneet ja kaiken huipuksi taloyhtiön lipputangon nuppi oli kadonnut mihin lie...

ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_

En tiedä, kuinka moni teistä on joskus kuullut sen äänen, kun salama iskee viereen, mutta voin sanoa, että se oli kova pamaus. Heräsin siihen räjähdykseen ja ajattelin, että nyt ovat päiväni luetut. Kun olin selvinnyt alkujärkytyksestä ja pulssi alkoi palautua normaaliksi, nousin ylös tarkistamaan vahingot, ja totesin, että jotain outoa oli lentänyt pitkin lattioita. Puhelinkaapelissa kiinni ollut adsl-suodin oli posahtanut pitkin lattiaa. Samalla astuin johonkin märkään - no mitä vielä, vuokra-asunnon ikkunan tiivisteet vuotivat, joten lattialla lainehti vettä. Vuokralaisen painajainen, kaikki hajoaa käsiin! Olin siis vuokralla saman taloyhtiön toisessa asunnossa, sillä kaikki reissulaiset eivät olisi millään mahtuneet kaksioomme.

Koska ukkosmyrsky ajoittui lauantain ja sunnuntain väliselle yölle, oli tietysti sunnuntaiksi varmaan aika haastavaa saada korjaajia paikalle. Onneksi kuitenkin apua saatiin ja vesipumppu saatiin korjattua. Autotallin ovet sen sijaan olivat koko viikon auki, sillä portin lukitus ei toiminut oikein koko viikkoon. Onneksi meillä oli auto pihalla jo tuolloin, muuten olisi saattanut tulla ongelmia...

Myrskyisen yön jälkeen päivät olivat puolipilvisiä ja aurinkokin paistoin pilvettömältä taivaalta muutaman päivän ajan. Loppuviikosta pystyi ottamaan jo vähän aurinkoakin, ja aina kun pystyin, imin annoksen D-vitamiinia kehooni.

ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_
ennin_kengissa_espanja_

Viikko ennen Espanjanmatkaa oli muuten myös ystävänpäivä! Sen vietin perinteisesti Tampereella parin ystävän kanssa. Yövyimme tyttöjen kanssa Scandic Station -hotellissa, jonka moderni ilme miellytti meitä kaikkia. Lauantai-iltapäivänä kierreltiin kauppoja Ideaparkissa ja myöhemmin illalla vietettiin hyvin erikoinen ja hengellinen ilta keskenämme hotellihuoneessa. En edes mene tähän enempää... Naiset.

Loppuillasta päädyimme Ilona-nimiseen baariin, missä en jostain syystä ole koskaan aikaisemmin käynyt. Baari sijaitsee Tampereen keskustassa Koskikeskuksen lähellä (mun mielestä joen oikealla puolella). 

Ilonassa oli ihan hyvä meininki, mutta ei me siellä kauaa jaksettu pyöriä, meillä oli enemmänkin nälkä ja hinku nukkumaan. Lyhyen, mutta hauskan baarikierroksen jälkeen lähdettiin Mäkkärin kautta takaisin hotellille nukkumaan lyhyitä kauneusuniamme. Terkut ja kiitokset muuten Ilonan ovimiehille.

Scandic_station_tampere
Scandic_station_tampere

Aamulla herättiin aikaisin syömään hotellin tarjoamaa aamupalaa, joka oli ihan ok. Ei erityisen mieleenpainuva, mutta ihan toimiva ja hyvää (paitsi munavoita ei löytynyt, vaikka mielestäni sitä pitäisi ehdottomasti löytyä jokaisen hotellin aamupalakattauksesta). 

Aamupäivällä tehtiin vielä pikaiset shoppailut mm. Stockmannin MAC:in pisteellä ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti kotia. Kotimatkalla pysähdyttiin Pirkanhovissa ja oltiin ihan pähkinöinä Jalokivigalleriassa. Harmikseen meillä oli niin kiire, että matkamuistot jäivät mun osalta ostamatta, mutta ystävä löysi sieltä vaikka mitä kivaa itselleen.

Noniin, toivottavasti kiireet nyt vähäksi aikaa hellittävät ja pääsen postailemaan useamminkin, sillä mulla on muutama muukin kuva vielä julkaisematta lomalta (mm. Fuengirolassa järjestettyyn Gala Primaveraan löytämäni ihana jumpsuit, jonka joku ehkä jo bongasikin kokonaisuudessaan Instagramista)!

t. Enni

torstai 2. helmikuuta 2017

10 KUUKAUTTA SMILE-LASERLEIKKAUKSEN JÄLKEEN

Kohta on kulunut vuosi Smile-laserleikkauksesta, joten ajattelin kerrata kokemuksia leikkauksen jälkeisestä ajasta ja elämästä. Edellisen kerran kertasin kuulumisia vain kuukausi laserleikkauksen jälkeen, tuon postauksen voitte lukea täältä.

Tänään oli oikeastaan hyvä päivä kirjoittaa tämä postaus, sillä kulunut aika on saanut unohtamaan osan negatiivisista kokemuksista. Toipuminen ei ole ollut ihan helppoa, mutta onneksi toipumisvaiheen oireet eivät ole olleet niin pahoja. Tänään aamulla mun näkö oli nimittäin aika sumea toisessa silmässä, mutta se saattoi johtua siitä, että silmät olivat muutenkin hieman turvoksissa. 

Ajoittaisia näön sumeutumisia on ollut havaittavissa nyt pitkin vuotta, mutta olen laittanut ne edelleen leikkauksen piikkiin. Sen sijaan yleislääkäri, jonka vastaanotolla kävin viime viikolla, oli kovin kiinnostunut näköhäiriöistäni. Katsotaan siis liittyykö niihin jotain muutakin, vai onko tämä edelleen toipumisesta johtuvaa. Sumeutta on siis havaittavissa ainoastaan aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Se johtuu siitä, että aamulla silmät ovat kuivat ja illalla ilmeisesti väsyneet (leikkauksen jälkeen silmät saattavat väsyä herkemmin).

smile_laserleikkaus2

Tilanne kuukausi leikkauksen jälkeen (vanhasta postauksesta)

Minulle tehtiin Smile-laserleikkaus, jossa sarveiskalvon sisältä poistettiin linssimäinen kiekko taittovirheen korjaamiseksi. Päädyin Smileen siksi, että kyseisessä leikkauksessa sarveiskalvon pintaan ei tehdä erillistä läppää ja leikkauksen pitäisi sopia paremmin ihmisille, joilla on erittäin kuivat silmät. Leikkauksen hyviä puolia ovat myös mm. nopea toipumisaika ja leikkaustuloksen pysyvyys.

Huonoja puolia leikkausmenetelmässä on mm. se, että jos leikkauksella ei päästä haluttuun lopputulokseen, niin ilmeisesti ainoa vaihtoehto näön uudelleenkorjaamiseen on eri leikkausmenetelmä.

Alan pikku hiljaa tottua silmälasittomuuteen ja nautin joka hetkestä. Laserleikkauksesta on nyt kulunut hieman yli viisi viikoa ja näkö on suurimman osan ajasta erinomainen. Lähes päivittäin näköni on kuitenkin valonarka ja sumea heti aamusta, joten esim. tietokoneen näytön katsominen tuottaa hankaluuksia. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, että leikkaus kuivattaa silmiä ja ainakin omalla kohdallani silmäni olivat jo ennestään hyvin kuivat. Lääkäri mainitsi, että ihminen ei tuota kyyneliä yön aikana, joten siksi silmät ovat kuivat aamuisin. Tähän auttavat onneksi silmätipat.
smile_laserleikkaus

Nykytilanne:


Näkö on nykyisin ihan loistava päiväsaikaan. Iltaa, tai oikeastaan yötä kohden silmät tuntuvat väsähtävän jonkin verran, mutta en ole edes lähtenyt paikkaamaan tilannetta silmätipoilla. Elämä ilman silmälaseja on edelleen ihanaa ja näkökin niin tarkka! Saan juosta lenkkipolulla ilman huuruisia laseja ja nyrkkeillä Piloxingissa ilman, että lyön epähuomiossa silmälasit päästäni (näin on käynyt). Parasta on myös se, että ihmiset tunnistaa jo kaukaa, 3D-elokuvissa vain yhdet lasit riittävät ja aurinkolaseja voi hankkia nykyisin ilman vahvuuksia.

Olen edelleen linjoilla money well spent, sillä mikäpä sen parempaa kuin törsätä omaan itseensä. Esteettiset syyt mielessäni eivät kuitenkaan koskaan olleet, sillä ajoittain kaipaan lasien tuomaa särmikkyyttä. Nautin kuitenkin joka päivä siitä, ettei päässäni ole silmälaseja.

Suosittelen kuitenkin harkitsemaan leikkausta tarkkaan. Leikkausta mainostetaan helppona toimenpiteenä, mutta toipumisaika on oikeasti pitkä, vaikka näkö ehkä korjaantuisikin hetkessä. Silmien väsyminen, valoherkkyys ja roskien tunne silmissä voivat olla pitkäaikaisiakin oireita. Minun silmäni olivat koko kesän ajan arat kirkkaille valolle, kuten vastaantulevien autojen ajovaloille.

Niinpä suosittelisin leikkausta ihan vuoden alkuun tai pitkälle loppukesään. Syy voi olla ihan niinkin arkinen kuin kesäloma. Jos olet suunnittelemassa kesälomalle ajoreissua, kannattaa leikkaus toteuttaa ehdottomasti vasta kesän jälkeen. Ainakin omalla kohdallani ajaminen hankaloitui joksikin aikaa. Keväällä ja kesällä on myös pahin siitepölykausi, joten sitäkin ajatellen syksy saattaisi olla parempi ajankohta leikkaukselle.  

Tilanne kuukausi leikkauksen jälkeen (vanhasta postauksesta)

Leikkauksen jälkeinen valonarkuus on yleistä. Mitä nyt luin netistä, niin on tapauksia, jossa silmien valoherkkyys ei ole koskaan parantunut ja esim. auton valot näyttäytyvät tällaisen ihmisen silmiin starburst- ja haloilmiönä. Juuri tällä tavalla näen vielä itsekin, mutta olen jo tuttunut siihen.
Ainoastaan harmittaa se, että tietokoneen näyttö on hyvin kirkas ja näyttöä tuijotellessa saakin räpytellä silmiä aika usein. Tästä syystä olen myös vähentänyt bloggaamista, sillä kirkkaan näytön katsominen työpäivän jälkeen on ollut toisinaan erittäin hankalaa (puhumattakaan oikolukemisesta).


Miettikääpä kuinka ihanaa oli toipua silmäleikkauksesta ja kirjoittaa kuukauden ajan 15 sivun esseetä. Välillä tuli vaiheita, kun teki mieli lyödä hanskat tiskiin ja hakea lääkärintodistus silmien takia. Pienten kirjainten lukeminen kirkkaalta näytöltä oli ja on edelleen vaikeaa. Onneksi etenin esseen kanssa pienin askelin ja nyt se on tehty, huh!

mediatenkiikan_insinoori_smile_laserleikkaus

The struggle is real - Nykytilanne

Vaikka tietokoneella olemisen ongelmat kuulostavat ehkä pieniltä, minun tapauksessani kyse oli isosta ongelmasta. Tämä johtui siitä, että yliopiston kurssit olivat käynnissä ja kurssit oli pakko saada suoritettua kesällä. Tämä vaati satoja tunteja kirjoittamista ja kurssimateriaalin lukemista. Näkö on kuitenkin aika oleellinen asia näissä asioissa! :D Tämän takia vielä painotan harkitsemaan sopivaa leikkausajankohtaa huolella. Aikoja leikkaukseen saa varmasti.

Jos harkitsette leikkausta, kysykää lääkäriltänne kaikki maailman kysymykset leikkaukseen liittyen. Minulle ei kerrottu mitään negatiivista, ellen itse älynnyt kysyä oikeita kysymyksiä. Leikkaus sen sijaan oli maailman helpoin homma, kestoltaan ehkä muutaman minuutin. Leikkaus ei sattunut yhtään, vaan pahinta taisi olla kirvelevät puudutustipat.

Nyt kun valoherkkyyskin on jo lähes kokonaan hävinnyt, olen entistä tyytyväisempii päätökseeni. Kymmenen vuoden odottaminen kannatti. Elämä on ihanaa ilman laseja!

Loppuun ajattelinkin järkyttää teitä kuvalla, joka on otettu 45 minuuttia leikkauksen jälkeen. Ihan itse tulin uusine silmineni kotiin Järvenpäähän. Tältä näytin, haha! Kuvan ottamisen jälkeen laitoin aurinkolasit päähän... 

smile_laserleikkaus3

t. Enni
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...