sunnuntai 29. tammikuuta 2017

DIOR SIDERAL 2

Mökästudion fiiliskuvia pukkaa! Olkoon tässä myöhästynyt joululahja itselleni. Nämä plehat ovat kutkutelleet mieltäni joulukuusta lähtien, aina silloin tällöin kävin myös niitä sovittelemassa. Lopulta löysin aurinkolasit sopuhintaan verkosta. Nehän ovat aika isot minulle, mutta tällä kertaa en antanut sen haitata. En vain pääse yli siitä, miten kauniit nämä Diorin Sideral 2 -aurinkolasit ovat. 

Peililinssejä ympäröivät ruusukultaiset metallisangat ovat upeat. Linssit ovat myös kohtuullisen suorat, mikä onkin selvästi nouseva trendi aurinkolasimuodissa. Keinovalossa linsseistä ei (kuulemma) näy läpi, vaikka näissä kuvissa silmäni näkyvätkin läpi aavistuksen verran salamavalon takia. Peilin kautta testatessa linssit näyttävät peililaseilta. Mielenkiinnolla odotan pääseväni testaamaan näitä in action. Nämä ovat muuten ensimmäiset peililasini!

ennin_kengissa_dior
ennin_kengissa_dior_sideral2

Katsokaa miten kauniit sangat... Metalliset sangat jatkuvat samaan tyyliin aina korvan taakse.

ennin_kengissa_dior
dior_sideral_2
dior_sideral_2_enninkengissa

Tänään puin ylleni yhden rakkaimmista suosikkineuleistani ikinä. Neule löytyi Zaran joulualennnuksista vuonna 2013. Muistatko vielä tämän? Linkkaamassani postauksessa näkyvä takki on myös yhä päivittäisessä käytössä. 

Muistakaa vain hankkia hyvä nypynpoistaja, niin saatte nauttia villaisista vaatteista vuosia.

t. Enni

torstai 26. tammikuuta 2017

Atooppinen ihottuma ja turvonneet silmäluomet

Alan hiljalleen kyllästyä atooppiseen ekseemaan, joka on vaivannut minua aikalailla koko ikäni ajan. Olen onneksi säästynyt pahimmalta ihottumalta, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan herkistyväni mm. kosmetiikalle. Vuonna 2014 herkistyin ripsipidennyksille niin paljon, että silmäluomeni olivat turvoksissa useita päiviä ripsien laiton jälkeen.

Jo vuosia olen luottanut perusvoiteisiin ja unohtanut hajustetut vartalovoiteet kokonaan. Hajuvettäkin suihkutan nykyisin lähinnä vaatteille. Erityisesti käsien iho on välillä näyttänyt melkoisen hurjalta, varsinkin talvisin. Onneksi ihotautilääkäri määräsi pari vuotta sitten Protopicia, joka on toiminut loistavasti! Käytän sitä nykyisin ennaltaehkäisevästi.

Nyt viime aikoina, tai oikeastaan jo kesästä lähtien, olen huomannut, että silmäluomeni ovat alkaneet reagoida silmämeikkiin. Olen huomannut, että pahiten luomia ärsyttää eyeliner. En enää arkisin laita lähes ollenkaan meikkiä silmiin, etteivät luomet turpoaisi päivän aikana. Asia harmittaa minua suunnattomasti, sillä pidän silmien korostamisesta ja rakastan rajauksia. Niinkin pieni asia kuin rajaus tuo silmäni ihan eri tavalla esille.

espanja_ennin_kengissa
ennin_kengissa_loreal
Meikit saatu blogin kautta

Tällä hetkellä, saunan jäljiltä, silmäluomet kutisevat ja tuntuvat olevan tulessa. Alempi kuva on vuodelta 2014, jolloin koin ensimmäisiä herkistymisen hetkiä luomieni kanssa. Tällä hetkellä luomet ovat noin tuplasti enemmän turvoksissa, mutta kai ne viimeistään aamuun mennessä ovat paremmat... Vedin äsken naamaan Histeciä, jospa se vaikka hillitsisi tätä kutinaa. Samaten levitin Protopicia luomille. Saakohan niin tehdä?

En usko, että lähden tutkituttamaan asiaa enää sen enempää, sillä selvää on, että reagoin aikalailla kaikkeen ja sehän kuuluu tähän sairauteen. Viimeksi kesällä taisin käydä ihotautilääkärillä uusimassa reseptejä ja sainkin kasan uusia perusvoiteita testaukseen. Samalla lääkäri muistutti, että huolellinen ja säännöllinen rasvaus päivittäin kannattaa.

Ihonhoidon kannalta parasta on, että ihoa hoidetaan ennen kuin ihottumaa ehtii edes syntyä. Kuten Atopialiiton sivuilla lukee: "Perusvoidepurkki kuuluu atoopikon kylpyhuoneen vakiovarusteisiin ja sitä on myös syytä käyttää ahkerasti."


WP_001264

Tuntuu, että tätä nykyä ravaan lääkärillä koko ajan. Kesällä korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkäri tuli tutuksi ja huomenna olisi taas yksi lääkäriaika varattu. Haju- ja makuaistiin liityneet oireet ovat sentään hellittäneet, mutta tilalle on tullut ihmeellisiä asioita liittyen kuulooni. Työkaverit kielsivät googlailemasta oireita, mutta vähän kyllä kieltämättä kiinnostaisi tutkia, josko muita kohtalotovereita löytyisi.

Olisiko teillä lukijoilla vinkkejä hyvistä kosmetiikkamerkeistä tai meikeistä, jotka on tarkotettu atoopikoille tai oikeasti hyvin herkälle iholle? Olisin ensisijaisesti lähdössä etsimään ratkaisua apeekista, mutta en ole ihan varma mistä pitäisi aloittaa. Enhän edes tiedä, olenko allerginen jollekin tieylle ainesosalle! Hakusessa olisi kuitenkin (tuuheuttava) ripsiväri ja tumma rajauskynä. Onko sellaisia olemassa? Vai onko loppuelämäni nyt tuomittu meikittömäksi...?

Olisin niin kiitollinen, jos pystyisitte vinkkaamaan hyviä tuotteita herkälle iholle. Apu tulisi tarpeeseen. 

t. Enni

Ps. Terhi (Puikolta pudonnut) jätti kesällä hyvän kommentin blogiin, jossa kertoi kokemuksiaan samanlaisesta "hajuongelmasta" sanoen: "Kerroin siitä joskus työterveydessä, niin lääkäri totes, että kuulenko myös jotain ääniä..?". 

Ilmeisesti lääkäri siis ei uskonut, tai uskoi, mutta kuitenkin... Tämä nauratti mua ihan suunnattomasti, sillä nythän myös mulla on ongelmia myös kuulon kanssa. Huh, koko homma tuntuu niin absurdilta! 

maanantai 23. tammikuuta 2017

KLINGEL & TIETOKONEOPAS KAIKENIKÄISILLE

Yhteistyössä: Klingel

Pääsin tekemään mielenkiintoista yhteistyötä KLINGEL-verkkokaupan kanssa. Klingel-verkkokauppa tarjoaa muotia ja kotitaloustarvikkeita aikuisille naisille. Valikoima koostuu vaateiden, kenkien, korujen sekä kodin tuotteiden lisäksi myös sisustustuotteista.

Kiinnostuin yhteistyössä myös sähköisestä Tietokoneen käytön alkeet - Tietokoneopas kaikenikäisille -kirjasta, joka on ladattavissa Klingelin sivuilta ilmaiseksi. Ajankohtaisesta ja päivitetystä e-kirjasta löytyy helposti ymmärrettävää perustietoa tietokoneista ja samalla näppäriä ohjeita tietokoneiden käyttöön. Henkilöt, jotka jo osaavat käyttää tietokoneita, voivat oppia kirjan avulla paljon uutta.

Itse asiassa on olemassa paljon keinoja, joilla tietokonetyöskentelyä voi tehostaa. Yksi tällainen asia on näppäinkomentojen käyttäminen, sillä ne nopeuttavat ja helpottavat työskentelyä. Näppäinkomentojen avullla kättä ei tarvitse siirtää näppäimistöltä hiirelle niin usein.

ennin_kengissa_2

Läppärillä työskennellessä pikakomennot nopeuttavat työskentelyä paljon. Myös kuvankäsittelyohjelmissa pikakomentojen oppiminen nopeuttaa työskentelyä huimasti. Aloittaessani kuvanmuokkauksen toteutin kokonaisen muokkaussarjan pelkästään painelemalla näppäimiä CTRL + L (levels), CTRL + M (curves), ALT + CTRL + I (kuvan koon muuttaminen) ja CTRL + SHIFT + S (tallenna nimellä).

Minä ainakin otan innolla vastaan uusia vinkkejä, jos ne tehostavat työskentelyä. Pikakomentoja kannattaa myös opetella ulkoa, tai ainakin muistaa minimissään muutamat tärkeimmät komennot. Hyviä esimerkkejä löytyy alla olevasta listasta. Itse asiassa löysin listalta heti yhden uuden näppäinkomennon.

klingel

Mikä on muuten teidän keinonne päästä nopeasti palaamaan työpöydälle, jos näytöllä on auki useita ikkunoita? Mikä onkaan nopein keino? Näen päivittäin tilanteita, joissa käyttäjä piilottaa ikkunoita yksi kerrallaan painamalla pienennä-nappia ikkunoiden yläreunasta. Itse olen suosinut tietokoneen oikeassa alakulmassa olevaa näytä työpöytä -nappia, johon on tosin hankala osua, jos näyttöjä on kaksi vierekkäin. Äsken kokeilin WIN + D -komentoa ja sehän totta tosiaan tallentaa auki olevat tiedostot ja vie käyttäjän työpöydälle.

Yksi hyödyllinen näppäinkomento on myös ALT + F4. Mitä komento sitten tekee? Suosittelen, että ette kokeile sitä ennen kuin olette lukeneet tämän postauksen loppuun ja käyneet kurkkaamassa Klingelin verkkosivuilta sähköisen Tietokoneopas kaikenikäiselle -kirjan. Vinkkinä sen verran, että olen ehkä joskus vahingossa sattumalta saattanut mahdollisesti painaa (opiskelijan koneella) kyseistä näppäinkomentoa saadakseni huomion takaisin tunnin aiheeseen... 

ennin_kengissa

Ennen kuin kokeilette näppäinkomentoa, käykää vielä kurkkaamassa muoti- ja kotitaloustavaroiden verkkokauppa Klingel.fi. Aikuisille naisille muotia tarjoileva Klingel on perustettu vuonna 2004. Klingelin verkkokauppa, joka avattiin jo vuonna 2005, tarjoilee sesongin uusimpia trendejä ja ajattomia klassikoita naisille ja myös miehille.

Ja nyt voit omalla vastuullasi kokeilla ALT + F4 -näppäinkomentoa. Toivottavasti vielä sen jälkeen löydät tiesi tänne takaisin!

t. Enni

Postaus on toteutettu yhteistyössä Klingelin kanssa

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Teri Niitti

Olen hyvin hämmentynyt ja surullinen Teri Niitin poismenosta. Arvostin Terin työtä todella paljon. Olin fani. Fani, jota Teri Niitti alkoi seurata instagramissa viime kesänä. Se oli iso juttu!

Muistoihin jää vain muutamien viikojen takainen TNFS SS17.

teri_niitti_ennin_kengissa
2/2014
teri_niitti_ellos
12/2016
t. Enni

torstai 5. tammikuuta 2017

Hauskimmat muistot työhaastatteluista

Olen käynyt elämäni aikana useissa työhaastattelussa, jotka ovat eronneet toisistaan aika lailla. Monet haastattelut olivat hyvin perinteisiä, mutta näin viestinnän ja median alalla haastatteluissa voi tapahtua aika lailla mitä vaan.

Uskaltanen siis paljastaa muutamia muistoja kokemistani työhaastatteluista...

Tampere, 2009: sihteeri tms.

Hain Tampereelta sihteerin tms. paikkaa vuonna 2009. Pääsin työhaastatteluun, joka meni mielestäni ihan kohtalaisen hyvin. Paikassa piti osata valokuvaamista ja kuvankäsittelyä, sekä myös taloushallinnon hommia. Haastattelijan kanssa kävimme läpi verkossa ollutta portfoliotani ja yleistä osaamistani. 

Yksi kysymys on jäänyt mieleen ja sen miespuolinen haastattelija kysyi hyvin ovelasti: "Entäs minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on..? Oletko ajatellut hankkia lapsia lähiaikoina?" Kaikki tietävät, että tällaista kysymystä haastattelussa ei saisi ikinä kysyä, mutta vastasin kuitenkin jotain tähän tyyliin: "Vaikka tällaista kysymystä ei haastattelussa saisikaan kysyä, niin ei". 

En tullut valituksi tehtävään. Työhaastattelija kuitenkin soitti minulle ja sanoi, että pääsin haussa kärkipäähän. Olin ihan tyytyväinen tulokseeni ja myös siihen, etten tullut valituksi.

ennin_kengissa_loreal

Tampere, 2009: AD-assistentti, määräaikainen projekti

Tampereella oli vuonna 2009 auki AD-assistentin paikka vuokravälitysfirman kautta. Muistan valmistuneeni haastatteluun hyvin, mutta jotain outoa siinä oli, koska en ollut etukäteen tutustunut kyseessä olevaan mainostoimistoon ollenkaan. Haastattelun alussa minulle esiteltiin ko. firman nimi ja kysyttiin, oliko minulla jotain ennakkotietoja heistä. Vastasin ei, koska se oli totta. En tiennyt kyseistä firmasta mitään, koska sitä ei muistaakseni oltu etukäteen kerrottu ilmoituksessa. Haastattelun jälkeinen fiilis oli aika huono, enkä uskonut tulevani valituksi.

Niinpä menin kotiin, googlasin yrityksen ja huomasin, että se sijaitsi 300 metrin päässä asunnoltani. Otin portfolion kouraan ja lähdin kävelemään kohti mainostoimistoa. Sattumalta paikalla oli mainostoimiston pomo, joka myös ehti vielä tavata minut töiden ohessa. Siinä me istuimme ja tutustuimme portfoliooni.

Heti seuraavana päivänä sain paikan! Mainostoimistosta laitettiin minulle sähköpostia ja kiiteltiin visiitistä. Vuokratyövälitysfirmassa kerrotiin, että paikkaan oli paljon hakijoita ja kyseltiin, miten onnistuin saamaan paikan ennen rekryn loppumista. Kerroin heille käyneeni tutustumassa paikkaan. Kukaan muu hakija ei ilmeisesti ollut käynyt itse paikan päällä tutustumassa yritykseen. Tällaisella pienellä visiitillä oli siis suuri merkitys ja se muutti kaiken. Kannattaa siis käydä paikan päällä.


Tampere, 2009: vastaanottovirkailija / sihteeri

Vuonna 2009 etsin ahkerasti lisää töitä, kunnes erääseen mallitoimistoon etsittiin vastaanottovirkailijaa tms. Olin yritykseen heti yhteydessä ja tuputin itseni haastatteluun. Haastattelussa oli jännä fiilis. Paikalla oli firman pomo ja toinen työntekijä. Minulle selvisi myöhemmin, että juuri tämä toinen henkilö oli lähdössä pois ja hänen tilalleen etsittiin uutta työntekijää. Tunnelma haastattelussa oli jännä, sillä aistin ettei kaikki ollut ihan ok heidän välillään. Sain kuitenkin paikan ja minut perehdytettiin tehtävääni hyvin.

Työtehtäviäni olivat puhelimeen ja sähköposteihin vastailu sekä toimistolla päivystäminen. Harvoin paikalla kävi malleja tai muita julkisuuden henkilöitä puhumassa töistään tai projekteistaan. Työ oli aika itsenäistä, mutta työpäivät olivat mieluisia ajoittuen arkisin klo 10-14 välille. Tykkäsin tästä työstä paljon. Tässä paikassa työskentelin kesään asti, jolloin siirryin Helsinkiin kesätöihin media-assistentiksi.

Kesän jälkeen palasin Tampereelle ja aloitin aikuispuolen datanomiopinnot, joita ehdin tehdä puolen vuoden ajan. Vuonna 2010 pääsin opiskelemaan mediatekniikan insinööriksi. Valmistuin vuoden 2014 tammikuussa. Opintoihin kuuluneet harjoittelut suoritin lähes kaikki samassa paikassa Helsingissä.

ennin_kengissa

Espoo, helmikuu 2014: mediatekniikan insinöörin koulutusta vastaavat tehtävät

Yksi viimeisimmistä kokemistani haastatteluista tapahtui heti valmistumiseni jälkeen. Olin onnekas, että a) alalla oli paikka auki ja b) vielä heti valmistumisen jälkeen. Ilmoituksessa oli mainittu puhelinnumero, joten muistaakseni soitin vielä paikkaan saadakseni lisätietoja. Olin aidosti kiinnostunut paikasta. Ilmoitus oli kuitenkin aika suppea, enkä saanut kaikkea tietoa paikasta auki ennen kuin vasta haastattelussa.

Haastattelu sisälsi muutamia vaiheita, joista vähän järkytyin. Olin kyllä odottanut, että jotain tehtäviä saattaisi tulla, mutta kyllä siinä pulssi vähän nousi. Ensimmäinen tehtävä oli ratkaista paperille tulostettu koodi (olisiko ollut Javaa). Haastattelija halusi, että kun lähden purkamaan koodia, kerron hänelle vaihe vaiheelta, mitä teen tai ajattelen. Niinpä aloin purkamaan koodia (vaikka en mikään hyvä koodari koskaan ole ollutkaan) ja ratkaisin yhtälön. OMG! Tiedoksi kaikille, että pääsin nippa nappa koodausjutut amkissa läpi, usein tähän liittyi pitkä viestiketju opettajan kanssa. Java, C#, C++ bläääh....

Mutta se mun tulkinta meni jotakuinkin näin: "Aah, hetkinen, siis jos X on tuon ja tuon verran ja Y on 0, sitten tässä on if ja else.. joo... X on 1!".

Sen jälkeen sain käteeni englannin kielen testin. Samalla kuulin, että hakemaani työhön kuului käyttöohjeiden kirjoittamista englanniksi, eikä kuvankäsittelyä, kuten olin luullut. Tässä vaiheessa tiesin jo, etten tule saamaan paikkaa, enkä oikeastaan edes halunnut, koska en ole englannin kielessä natiivitasolla. No, testi meni läpi, mutta tuloksen olisi pitänyt olla parempi.

Loppuhaastattelun aikana esittelin hänelle insinööriopintoihin kuuluneen lopputyön, jonka hän selasi läpi. Pari kysymystä on jäänyt mieleen tästä osiosta.

Hän kysyi:

1. Mitä kameran prosessori tekee? (Tässä vaiheessa mainittakoon, että opinnäytetyöni käsitteli Google maps API -pohjaisen panoraamakuvasovelluksen rakentamista). Häkeltyneenä kysymyksestä vastasin, että "öö, prosessori tekee sen kuvan". Voi luoja... :D Prosessorista kirjoitin vain yhden lyhyen kappaleen opinnäytetyöhöni.

2. Kirjoititko tämän opinnäytetyön itse? - Joo..?

3. Tuliko teillä riitoja ystäväsi kanssa tätä projektia tehdessä? Muistan häkeltyneeni myös tästä kysymyksestä hieman ja aloin heti muistella mielessäni kaikkia niitä aurinkoisia kesäpäiviä, joiden aikana kiersin ystäväni aka silloisen työparini kanssa Hämettä kuvaten koulumme eri toimipisteitä. 

Vedän helposti johtopäätöksiä, jotka eivät varmaankaan pidä paikkaansa, mutta tästä kysymyksestä tuli mieleeni se, riitelenkö työkavereiden kanssa (koska olen nainen) ja hakemassa miesvaltaiseen työpaikkaan, kuten tätä kysymystä ennen minulle muistaakseni kerrottiin. Ja entäs nyt, kun kyseessä oli ystävä, josta tuli sattumoisin myös työpari? Totta kai ystävät riitelevät!

Toki aina töissä voi olla huonoja päiviä ja varsinkin ystävien kesken saattaa tulla pientä sananharkkaa. Vastasin kuitenkin kysymykseen "ei", sillä kaikki työhön liittyvät asiat olivat työtä, eikä töiden kanssa ollut ongelmia.

En saanut paikkaa.

ennin_kengissa_haat_kesahaat

Helsinki, maaliskuu 2014: viestinnän harjoittelija (epätoivoinen yritykseni saada alan töitä)

Kävin valmistumiseni jälkeen useissa haastatteluissa. Helsingissä sijainnut paikka vaikutti työharjoittelun jälkeisen työllistymisen kannalta hyvältä mahdollisuudelta, joten halusin panostaa hakuun. Ennen mahdollisen työpaikan tarjoamista yritys siis tarjosi kolmen kuukauden harjoittelua pienellä harjoittelukorvauksella. Ja olin valmis tekemään sitäkin, vaikka palkkio olisi mennyt kuussa pelkästään matkakuluihin! 

Haastattelu meni hyvin ja minulle jäi hyvä mieli. Varmistaakseen osaamiseni, haastattelija antoi minulle kuitenkin tehtävän. Minun tuli toteuttaa yksi haastattelu, joka noudatti tiettyä yrityksen käyttämää kaavaa. Haastateltavan tuli olla joku julkisuuden henkilö, sillä paikkaan haettavalla henkilöllä tuli olla suhteita. 

Yritin ensiksi haastatella Sedu Koskista, sillä hän oli antanut minulle käyntikorttinsa aikaisemmin, mutta en koskaan saanut Sedua kiinni. Niinpä päädyin tekemään haastattelun Kaija Kärkisestä ja Ile Kalliosta. Haastattelu julkaistiin heti. Myöhemmin tajusin, että firma sai tekemäni haastattelun käyttöönsä ilmaiseksi. Hieman myös harmitti se, ettei julkaistussa jutussa mainittu koskaan nimeäni. Siispä linkkasin sen tuohon ylemmäs... It's mine!

Sain harjoittelupaikan ja otin sen vastaan, mutta jouduin perumaan sen, sillä sain samaan aikaan toisen työpaikan.

ennin_kengissa_bio_luvil

Hyvinkää, maaliskuu 2014: media-assistentti 

Ehkä parhain kokemani haastattelu tapahtui Hyvinkäällä vain pari kuukautta valmistumiseni jälkeen. Tosin haastatteluun pääseminen oli sekin oma työnsä, sillä haastattelua edelsi ennakkotehtävä, jossa tehtävänä oli kirjoittaa juttu siitä, miten työttömyyttä voitaisiin vähentää. Kirjoitin humoristisen jutun siitä, miten marjanpoiminta olisi avain työttömyyden ratkaisemiseen Suomessa. Kyseistä työpaikkaa tavoittelin tosissani, joten olin heihin ennalta yhteydessä ja lähettelin useita työnäytteitä.

Tässä työhaastattelussa minun tuli myös kuvata oma haastatteluni. 

Haastattelu alkoi kaikkea muuta kuin perinteisesti. Yksi haastattelijoista (tuleva esimieheni) pyysi minua aluksi kasaamaan videokameran jalustalle, jotta haastattelu voitaisiin kuvata. Koska en ole äänipuolen ihmisiä, ja videokuvaamisestakin oli jo aikaa, tuskailin hetken mikin kanssa. Onneksi kysymykset eivät olleet kiellettyjä. Sanoin suoraan, etten ollut varma, miten mikki kytkettiin ko. kameraan, jolloin haastattelija kysyi minulta: "Oletko kuullut phantom-virrasta?" Joo, olinhan minä. Hän auttoi minua napsauttamaan oikean napin 48 voltin kohdalle.

Niinpä laitoin kameran käymään ja varoin koko haastattelun ajan, etten vahingossakaan katsoisi kameraan.

Haastattelu sujui mielestäni hyvin, eikä missään vaiheessa ilmennyt mitään erityisen omituisia kysymyksiä. Haastattelu oli rento, tosin minä tietysti alkuun tärisin, mutta yritin näyttää iloiselta. Esittelin heille nopeasti myös erään DVD:n, joka sisälsi (todella vanhan) vuonna 2007 editoimani kaupallisen dokumentin. Halusin kyseisen työpaikan niin kovasti.

Minulta kysyttiin: "Mitä  tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?", johon vastasin: "Haluaisin työskennellä media-alan opettajana".

Kun haastattelu loppui, ohjattiin minut toiseen huoneeseen, jossa odotti valokuvaustehtävä. Tässä vaiheessa lauloin mielessäni halleluujaa, koska olin niin iloinen ja itsevarmuuteni kohosi. Toinen haastattelijoista (tuleva työkaverini) kertoi, että minun tulisi valita joku pöydällä olevista esineistä ja kuvata se Canon-järjestelmäkameralla manuaaliasetuksin. Niinpä kun ovi suljettiin, nappasin pöydältä kovakantisen lehtiön ja aloin sommitella kuvaa. 

Lopulta riisuin kengät, hyppäsin pöydälle ja aloin kuvata. Vaikka itse sanonkin, onnistui kuva mielestäni aika hyvin. Sain jälkeenpäin kommentteja kuvasta, että sitä oli näytetty ammattilaiselle, joka oli tokaissut kuvan olevan kansikuvamateriaalia. Eräs työkaveri myös heitti, että kuva oli ollut parempi kuin ennakkoon otettu esimerkkikuva. Muistan nämä kehut aina, kiitos niistä. 

Hyvinkäälle pääsin töihin ja olin siellä töissä niin pitkään, kunnes aloitin työt nykyisessä työpaikkassani.

caminito_del_Rrey

Kesäkuu 2014: av-alan opettaja

Kun hain keväällä aktiivisesti työpaikkoja, oli myös nykyiseen työpaikkaani haku auki. Unohdin kokonaan opettajan paikan ollessani Hyvinkäällä töissä. Pari kuukautta Hyvinkäällä oltuani sain puhelinsoiton nykyisestä työpaikastani, sillä minut haluttiin pikaisesti haastatteluun. 

Haastattelu oli lyhyt, mutta ilmeisesti mussa nähtiin potentiaalia. Siellä minulta kysyttiin jotakin tähän suuntaan: "Koetko, että sinulla on jotain pelkoja tätä työtä kohtaan?", johon vastasin, että no tietysti se, että koen olevani aika nuori opettajaksi. En muista yhtään olinko se minä vai haastattelija, joka loppuun tokaisi jotain, että "etkä sä nyt niin nuori enää ole...", että kyllä me sulle paikka annetaan.

Naurattaa vieläkin!

liisi_jarvelainen_haat

Työhaastatteluissa siis kannattaa käydä, vaikka paikka ei tuntuisikaan juuri oikealta. Haastatteluista saa mielettömästi kokemusta. Työhaastattelusta ei myöskään voi kerätä kokemusta millään muulla tavalla kuin käymällä niissä. Kun se oikea paikka sitten vihdoin ilmaantuu, on takana paljon harjoittelua ja kokemuksia. 

Valmistautuminen uuteen haastatteluun tulee olemaan paljon helpompaa, kun tietää mihin on menossa ja mitä mahdollisesti tulee tapahtumaan.

t. Enni

tiistai 3. tammikuuta 2017

Happy New Year 2017

Tänään aamulla heräsin siihen, että maa oli täyttynyt puuterilumesta. Oho, talvi tuli takaisin! Mikäpä sen mukavampaa näin meikäläisen kolausviikkona. Juuri tulin takaisin sisään 45 minuutin kolaamisen jälkeen. Huh, kolaaminen on ihan hullua puuhaa ja se sai mut myös epäilemään sitä, että haluanko koskaan muuttaa omakotitaloon... 

Siinä kolatessani huomasin, että kotia lähellä oleva koulu oli jo täynnä oppilaita ja mieleni valtasi hetkeksi pieni kauhu, että pitäisikö munkin olla töissä tänään. Työpuhelinkin oli kiinni. Vaan kyllä se loma vielä muutaman päivän jatkuu ja olisi kai mulle jo soiteltu omaan puhelimeen. Tänään oli loman 12. päivä, koulu jatkuu taas ensi viikon maanantaina.

Lomaan on ehtinyt mahtua paljon kaikenlaista, vaikka olenkin ollut kotona. Viime viikolla kävin aleostoksilla ja löysin mm. kuvissa näkyvän uuden vuoden aaton asun, joka ei luonnollisesti tietenkään ollut alessa. Hiljalleen olen myös alkanut selvitä joulun jälkeisestä haikeudesta, sillä joulu tuntui menevän ohi niin nopeasti. Joulusta muistuttaa kotona olevan kuusen lisäksi enää luminen maisema. 

black_knit_polo_ennin_kengissa

Tämä loma on ollut siitä erikoinen, etten ole kunnolla sairastunut. Sairastan nimittäin yleensä aina lomilla. Tosin on flunssa yrittänyt iskeä päälle jo pari kertaa, mm. eilen minulla nousi vähän lämpökin. Olen kuitenkin ollut niin iloinen viime viikkojen leudoista, ulkoilun mahdollistaneista keleistä, että oloista huolimatta olen käynyt joka toinen päivä joko kävelyllä tai juoksemassa. 

Aleostoksilla kävin Willassa Hyvinkäällä. Olen pitkään etsinyt mustaa pooloa ja Willan H&M:ltä löysin paljon vaihtoehtoja. Siellä olisi ollut alennuksessa myös vastaava paita oikealla poolokauluksella, mutta lämpenin kuitenkin enemmän tälle kaula-aukolle. Paita on ihanan monikäyttöinen, sillä se sopii farkkujen ja hameiden kanssa käytettäväksi.

Hameen kanssa kävi tuuri, sillä New Yorker on yksi ehkä ahdistavimmista myymälöistä Zaran jälkeen (jotka on kuitenkin aina pakko kahlata läpi). Zara nyt on ihan omaa luokkaansa lauantairuuhkineen, mutta New Yorkerin heikkous on ehkä se tavaranpaljous ja pursuilevat rekit. En olisi löytänyt tätä hametta, ellei joku nainen olisi mallaillut sitä päälleen. Siellä niitä oli, rekin perimmäisenä.

black_outfit_ennin_kengissa
black_outfit_ennin_kengissa
Knit: H&M / Skirt: New Yorker / Heels: Minna Parikka 
new_yorker_hame_ennin_kengissa

Mitäs muuta? Instagramissakin ehdin jo hieman muistella vuoteen kuuluneita parhaimpia ostoksia. Hame pääsee varmasti TOP 10 -listaan, mutta kyllä Elinchromin studiovalot ansaitsevat 1. sijan. Valoista on ollut hurjan paljon hyötyä ja iloa. Kiitos aviomiehelle näistä kuvista.

Oikein ihanaa uutta vuotta 2017 kaikille! Katsotaan, saisinko minäkin aikaiseksi jonkinlaisen koosteen vuoden kohokohdista.

t. Enni
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...