keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Viimeinen päivä äänestää voittaja/ Saleduck Fashion Blogger Awards 2015

Muistuttaisin, että tänään on viimeinen päivä äänestää Saleduck Blogger Awards 2015 -kisassa, jossa blogini on ehdolla voittajaksi. Olisin enemmän kuin kiitollinen äänistänne!

Blogiani voi äänestää täällä
ennin kengissa_ saleduck

Kiitos, kiitos, kiitos kaikille äänistänne!

t. Enni

tiistai 29. syyskuuta 2015

Viimeiset päivät Tokiossa

Täällä mä salin jälkeen mussuttelen viimeisiä kuivalihan palasia, jotka roudasin Suomeen Japanista. On muuten hyvää! Reissun jälkeen ruokavalio on ollut vähintäänkin yhtä epäsäännöllinen, koska en ole ehtinyt edes pitää lounastaukoa töissä. 

Hurlumhei oli kuitenkin tiedossa, sillä niin voi olettaa tapahtuvan, kun lähtee parin viikon työmatkalle kesken muiden töiden. Onneksi huomenna on opetukseton päivä ja ohjelmaan kuuluu ainoastaan iltapäivän opekokous. Aika menee taas aivan älyttömän nopeasti.

IMG_7782
IMG_0769 copy
IMG_0763 copy
7-Elevenissä myytiin kravaatteja ja kauluspaitoja

IMG_0757 copy
IMG_7810
IMG_1613
IMG_1605
Matcha milk
IMG_0768 copy

Viimeisenä päivänä Tokiossa suuntasin toisen opettajan kanssa Tokyo Stationille, eli Tokion rautatieasemalle, jonka ympäristöstä kävimme etsimässä Iittalan myymälää. Kun tunnin ajan pyörii Tokion aseman ympärillä, tajuaa viimeistään, miten iso paikka Tokio itse asiassa on. Toiselta puolelta asemaa löytyivät kaikki maailman kaupat, mitä vain toivoa voi, kun taas aseman toinen puoli johti Tokion keisarillista palatsia kohti. Matkalla palatsille ei voinut välttyä muutamalta kymmeneltä pilvenpiirtäjältä ja upealta kauppakeskukselta, jossa tuli vietettyä tunti jos toinenkin...

Hajaannuimme toisen opettajan kanssa puolen päivän aikoihin, kunnes löysin itseni hotellilta neljän aikaan iltapäivällä. Aikamoinen saavutus taas kerran, askelten päiväsaldo lähenteli 20 000. Kuinka ylpeäksi myös tunsin itseni, kun osasin vaihtojen kera takaisin hotellille! Tokion metro on helppo oppia.

IMG_7784
IMG_7779

Eräänä aiempana iltana, Akihabaran kaupunginosasta löytyvässä ravintolassa, ruoat tilattiin pöydältä löytyneen tabletin avulla. Emme löytäneet käyttöliittymästä englanninkielistä menua, mutta onneksi menu oli kuvallinen, joten se helpotti tilausta huomattavasti. Koko reissun ruoat ovat muuten olleet parhaimpia ikinä. Ihan älyttömiä makunautintoja, voi luoja sanon vaan.

Mietin, että jos Suomessa olisi tabletti pöydällä ihan noin vain, kauankohan se pysyisi ehjänä...?

IMG_1622
IMG_1637
IMG_1632
IMG_1629
IMG_1624
IMG_1591

Alla vielä Fuji-vuorelta pari kuvaa, joita en muista julkaiseeni vielä täällä (voin olla väärässäkin). Kuvia tuli niin paljon, että on vaikea muistaa, mitä tänne blogiin on jo ehtinyt heittää.

IMG_1271small
IMG_1287blog

Katsotaan, ehdinkö laittaa blogiin kuvia Tokion katumuodista, tosin kuvasin lähinnä kenkiä... Oli silti älyttömän hienoa huomata, että lähestulkoon joka ikinen nainen tai mies panosti pukeutumiseensa. Miesten pukeutuminen arkena oli tietysti kauluspaita- ja puvunhousut-tyyliä, mutta naiset sen sijaan pistivät parastaan. Suurin osa naisista ja nuorista tytöistä pukeutui hameeseen, tekokuituisiin sifonkipaitoihin ja näyttäviin korkokenkiin, tai vähintäänkin erikoisempiin herrainkenkiin.

Itse asiassa +25 asteen helteessä ja kosteudessa minihame kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta, mutten ehkä ikinä voisi pukea päälleni tekokuituista paitaa tuollaisissa lämpötiloissa. He kuitenkin tekivät sen ja tulos oli aikalailla upea. En voinut kuin ihastella tokiolaisten naisten tyylikkyyttä.

t. Enni

maanantai 21. syyskuuta 2015

14 Days in Tokyo

Mitenhän voisin kiteyttää Japanin, tai ainakin Tokion yhteen lyhyeen lauseeseen? Ensimmäisenä mieleen tulee, että täällä on periaatteessa kaikkea, mitä voi olla, paitsi Seppälä. Löysin mm. kaksi Iittalan ja Marimekon myymälääkin. Lyhyen kolmen päivän vapaiden aikana askelmittarin lukema on kohonnut noin 55 000 askeleeseen ja liian moneen kilometriin. Ilmankos sitä näkee kaikenlaista, kun pyörii kaupungilla 10 tuntia putkeen per päivä. Sen lisäksi täällä on ollut todella kuumia päiviä, siis lähemmäs +30 astetta. Ihan hyvä, etten pakannut mukaan yhtään kesämekkoa...

IMG_0481 copy
IMG_0417 copy
IMG_0420 copy
IMG_0444 copy

Olen törmännyt ties kuinka moneen eri luksusliikkeeseen ja saman merkin liikkeitä tuppaa olemaan jopa aika lähelläkin toisiaan. Olen myös bongannut kolme Tiffany & Co.:ta ja ehkä siitä ja Ellie Gouldingin uudeen sinkun kannesta johtuen alan käydä kuumana sinertävään sävyyn.

Ehkä eniten innoissani olin siitä, että kävelin erään RagTag-liikkeen ohi, sillä RagTag ja Harajuku olivat mun to do -listalla periaatteessa ainoat asiat. Kyseinen liike löytyi juurikin Harajukusta, ja siellä myydään second hand muotia. Se oli yksi vilkaisu Chanelin lompsaan, kun tiesin, että tuossa on mun uusi lompakko. Loppu on historiaa. Kehtasin vielä kysäistä, että mistä tiedätte näiden olevan aitoja ja myyjä naurahti... Ok, uskon!

IMG_0447 copy
IMG_0495 copy
IMG_0490 copy
IMG_0489 copy

Olen pyörinyt täällä niin monissa paikoissa, etten meinaa edes muistaa, mikä oli mikäkin. Tokion metroverkosto ei parin päivän käytön jälkeen eroa paljoakaan Lontoon metrosta, joten jos se on tuttu ennestään, täällä pärjää aivan varmasti. Toki, vaikka ei olisikaan, oppii metron nopeasti. Kotimatka Akihabaran Yodobashi-liikkeen edestä on jo tullut tutuksi, sillä kyseinen elektronikkajätti on hyvin lähellä hotellin viereistä mertoasemaa. Parin viikon aikana olen reissannut ympäri Tokiota ja koettua on tullut mm. Shinjuku, Harajuku, Shibuya, Roppongi, Ueno, Asakusa ja Tokyo Station.

Karkeasti arvoiden lataan päivittäin Pasmo-kortille noin ¥1000, joka vastaa reilua seitsemää euroa. Sillä pääsee hotellilta pariinkin eri kohteeseen päivän aikana. Majailen täällä Apa Hotel Kodenmacho-Ekimae -hotellissa. Hotelli on ollut ihan mukava ja kivan rauhallisella paikalla downtownissa, hyvien kulkuyhteyksien varrella. Aamupala on ollut suppea, mutta hyvä. Kaikki tarpeellinen löytyy suomalaiseen ja japanilaiseen makuun. Hotellihuoneet ovat todella pikkiriikkisiä, mutta eipä näissä oikeastaan aikaa tule edes vietettyä kuin nukkuen.

IMG_0486 copy
IMG_0525 copy
IMG_0524_copy
IMG_0539 copy
IMG_0359 copy
IMG_0358 copy

Ehkä eniten tulen kaipaamaan hyvää ruokaa ja puikoilla syöntiä. Musta on kehittymässä hyvää vauhtia oiva puikkojenkäyttäjä, joten ostin kertakäyttöisiä puikkoja Suomeenkin. Ehkä jatkan harrastusta kotosalla. Kauppoja sen sijaan en tule kaipaamaan, ne vei jo nyt kaikki mun rahat. Sen ohella täällä on vain muutama hyvä ketjuliike, joiden valikoimista on tullut poimittua yhtä ja toistakin. 

Uniqlo-niminen ketjuliike vastaa meikäläisten H&M:ää ja hintataso on hyvin samankaltainen suomalaiseen hintatasoon verrattuna. Erona on se, että löysin paljon tuotteita, jotka oli valmistettu kašmirvillasta. Niitä piti sitten jemmata muutamakin kappale neuleen ja kaulahuivin muodossa, koska ne olivat vielä lähes kaikki alennuksessa edulliseen hintaan. Sen sijaan Bershkasta tai Forever21:sta en löytänyt muuta kuin tekonahkaisia kenkiä ja laukkuja sekä akryylineuleita, en siis ostanut niitä. Myös täkäläiset ostarit ovat lähes kaikki hyvin hintavia, joten en voinut tehdä paljoa heräteostoksia.

Tai noh... Totuus on myös se, että olen aina halunnut vierailla Jimmy Choon liikkeessä, eikä asiaa helpottanut yhtään se, että olin itse samoissa bileissä Choon jälkeläisen (?) kanssa. Yksi Worker Been työntekijöistä kyseli minulta ohimennen, tiedänkö Jimmy Choon kenkiä. Hän melkein ehti napata tätä kyseistä henkilöä hihasta kiinni, mutta sen jälkeen henkilö katosi taas. Sattumoisin olivat siis tuttuja. Olisi ollut mielenkiintoista jutella hänen kanssaan.

img_2_tokyo IMG_0519 copy
Jimmy Choolla on ollut jo pitkään mallistossa metallinhohtoisia korkokenkiä, joita olen silmäillyt monen vuoden ajan. Täällä tuotteissa taitaa olla jonkun sortin lisä, jonka ohella olen jo käyttänyt tax free -oikeuteni. Niinpä en tiedä voitinko ostoksessani yhtään senttiä, mutta ainakin sain juuri oikeankokoiset kengät, enkä tehnyt hutiostosta netistä. Otin kengistä nimittäin pienemmän koon kuin olin ajatellut.

Eivätköhän kengät pian pääse käyttöön, niin pääsen näyttämään ne täälläkin. Huomenna sen sijaan odottaa kotiinlähtö ja pitkääkin pidempää lento, jolle muistan nyt varata buranaa. Odotan innolla kotona odottavaa työmäärää hah.

t. Enni

perjantai 18. syyskuuta 2015

Millaista Japanissa on ollut?

Tokyo Game Show 2015 -messujen päivä 2/2 oli osaltani vähän rauhallisempi, vaikka päivän aikana tulikin käveltyä paljon. En tiedä, kärsinkö vasta nyt aikaerorasituksesta, mutta heräilen yöllä ihmeellisiin aikoihin, tai sitten en saa enää aamulla kuuden aikoihin herättyäni uudestaan unta. Niinpä tänään on menty reiluilla viiden tunnin yöunilla.

Tänään messuilla kiertelin enää harvakseltaan ja loppupäivän kulutin kokonaan Sense Of Wonder Night 2015 -awardsien upeita indiepelien demoja katsellen. Mukana oli mielenkiintoinen, amerikkalaista tuotantoa oleva peli nimeltä Mushroom 11, sekä viihdyttävän näköinen ruotsalaisen TeamCrew:in suunnittelema peli nimeltä Frog Climbers.

IMG_0268Small

Japanilaiset olivat taas menneet kehittelemään jotain ihan omaa, sillä he olivat hoksanneet sosiaalisen median ilmiön, jonka avulla kuka tahansa osaa small talkia, mutta kasvokkain kohdatessa ihmisistä tuleekin tuppisuita. Niinpä heillä oli peli nimeltä Kineo & Usuko, jota pelataan kahdestaan - yhdellä konsolilla. Peli on tarkoitettu esimerkiksi ensimmäisille treffeille, jos keskustelua ei vaikka syntyisikään. Yhteispelin tuloksesta muun muassa selviää, onko parilla tulevaisuutta, siis millainen match he ovat. Eikö kuulostakin ihan japanilaiselta haha?

Sen lisäksi yksi kiinnostavimmista ja omituisimmista peleistä oli Plug & Play, joka tietynlaisella sopimattomuudellaan, mutta upealla toteutuksellaan ja yksinkertaisuudellaan jäi kiinnostamaan. Pakko vielä loppuun mainita Little Nandon upea lavaperformanssi keltaisine kypäröineen ja ledivaloineen, sekä huikeinen musiikkeineen. Kieli poskella ideoitu ja toteutettu demo "Tough Coded: Live" oli niin absurdi ja täynnä actionia, että heilutin hassua ääntä pitävää lelukapulaani vimmatusti. Pelissä vilahtaa mm. George Clooney -bossi, eikä siitä sen enempää. Katsokaa video instagramista, tätä on vaikea kuvailla sanoilla oikein.

Tapahtuman jälkeen osallistuimme vielä Tokyo Game Show:n after partyyn, jossa pääsimme verkostoitumaan alan ihmisten kanssa. Siinä oli messut omalta osaltani.

IMG_0254small
IMG_0252_sope

Nyt alkaa myös tuntua epäsäännöllinen ruokailu, kahden viikon hotelliaamiaiset ja lukuisat alkoholittomat ginger alet, joissa on varmaan himppasen sokeria. Saas nähdä, miten tuskaa arkeen palaaminen tulee olemaan. Hotelliaamiaisen valitseminen osoittautui silti hyväksi ideaksi, sillä täällä onkin aivan erilainen päivärytmi kuin kotosalla. Täällä työntekijät aloittavan työpäivänsä 10-11 aikoihin aamupäivällä.

Töihin tullessa nautitaan normaalisti lounas tunnin aikana, eli työt aloitetaan esimerkiksi juuri yhdentoista aikoihin. Sen jälkeen puksutetaan hyvällä tuurilla seuraavat kolme-neljä tuntia ilman taukoja. Sitä seuraa lyhyt, maksimissaan kymmenen minuutin tauko, jonka jälkeen hommia jatketaan aina iltaan asti, tai niin pitkään kuin jaksaa.

Työpäivän päätteeksi olemme suunnanneet joka päivä syömään päivällisen vasta klo 21 aikoihin. En ole kertaakaan nähnyt, että työntekijät olisivat syöneet työaikanaan ylipäätään mitään. Täällä ei selvästikään päde viiden aterian päivärytmi.

IMG_0337Ssmall
IMG_0354 copy IMG_0340Small

Viimeisen yhteisen illan kunniaksi kävimme vielä 36. kerroksessa (vai 32?) ihmettelemässä Tokion näköaloja, minkä jälkeen suntasimme kahvilaan viimeistä kertaa. Pääsin vihdoin jakamaan yritykselle tuomani lahjat, jotka sisälsivät mm. Muumi-mukeja, -pyyhkeitä, -keksejä, -tarroja, sekä Marimekon servettejä, Marja Kurki -huiveja ja solmioita, puisia käsitöitä, sekä mun ihanan mummin itse tekemät valkoiset, pitsireunuksiset nenäliinat.

Worker Been kolme uskomattoman ystävällistä ja huolehtivaa työntekijää, jotka ovat viettäneet kanssamme reilun viikon ajan, olivat ihan fiiliksissä liinoista, sillä olihan mun 98-vee mummeli lahjoittanut samanlaisia mm. Jyrki Kataiselle ja Sauli Niinistöllekin.

Nyt on siis väsynyt, mutta hieman haikeakin mieli. Onneksi Tokiopäiviä on vielä jokunen jäljellä. Täällä on niin paljon nähtävääkin. Kiitos Worker Bee, arigato gosaimasta!

terv. Enni

torstai 17. syyskuuta 2015

Tokyo Game Show 2015 / Canon EOS M3

Iltaterveisiä Japanista! Pitäisi taas olla jo nukkumassa, mut noh... Olin tänään Tokyo Game Show 2015 -messuilla ja jestas, että siellä osasi olla porukkaa, mutta kaikki toimi silti hyvin. Paikka oli kuitenkin sen verran iso, että ihmismassa pääsi levittäytymään alueelle hyvin. Viikonlopulle on kuitenkin odotettavissa paljon enemmän kävijöitä, nyt kyseessä oli vasta bisnespäivät. Yhteensä tapahtumalle odotetaan tietääkseni 200 000 kävijää. 

Missä on mun kaula, I wonder...

IMG_0031 copy
IMG_0059 copy
IMG_0196 copy
IMG_0174 copy
IMG_0172 copy
IMG_0155 copy
IMG_0145 copy

Olen jutellut tänään varmaan kymmenen eri oppilaitoksen edustajan kanssa ja jakanut käyntikorttejani niin monta kappaletta, että ne itse asiassa loppuvat ihan juuri. Otin vielä ihan hirvittävän pinon käyntikortteja mukaan Suomesta! Täällä käyntikorttien vaihto on tietynlainen kohteliaisuuden ele, joka toteutetaan aina uuden ihmisen sattuessa tielle. 

En ehkä uskalla osallistua messuille enää lauantaina, sillä kuulemma pelkkä liikkuminenkin saattaa muuttua mahdottomaksi ja porukka kulkee yhtenä massana. En voi muutenkaan uskoa, että huomenna on meidän opettajien viimeinen päivä Worker Bee:ssä

IMG_0135 copy
IMG_0126 copy
IMG_0124 copy
IMG_0108 copy
IMG_0215 copy
IMG_0093 copy

Hiippakuntakengät sopivat japanilaiseen jalkinemuotiin kuin nenä päähän. Olen bongannut jo varmaan viidet lähes samanlaiset, tosin yhdistettynä pitsireunaisiin nilkkasukkiin. Pitääkin laittaa korvan taakse...

Messujen näyttävin osasto oli ehdottomasti Clash of Clans, tietysti senkin takia, että taustalla häärivät suomalaiset (Supercell). Go Finland! Myös Oulun Game Lab löytyi messuilta ja heiltä oli esillä monta upeaa toteutumassa olevaa tai jo julkaistua peliä. Osallistuimme täällä eilen Oulu Game Labin järjestämään seminaariin, joten pääsin puhumaan taas suomea. Oli aika jännä fiilis nähdä pelialan opiskelijoita täällä Japanissa promoamassa omaa tuotantoaan.

IMG_0072 copy
IMG_0090 copy
IMG_0067 copy

No mitä ne Japanin kuuluisat pelimarkkinat nyt ovat? Japanissa aika monta ihmistä valmiina pelailemaan mobiilipelejä junamatkojen ajan. Ei siis ihme, että peliteollisuus kiinnostaa suomalaisiakin kovasti. Peliteollisuudessa kannattaisikin keskittyä ehdottomasti mobiilipeleihin. Ihmisillä ei näytä olevan enää aikaa istua kotona ja pelata konsolipelejä. Ne pienet hetket, ennen saapumista työpaikalle tai päivän päätteeksi kotiin, käytetään todennäköisesti julkisissa kulkuvälineissä. Japanilaisten käyttäytyminen julkisissa kulkuvälineissä ei siis eroa suomalaisten junakäyttäytymisestä juuri millään tavalla. Istutaan hiljaa nenä kiinni älypuhelimessa.

Ps. Mulla on uusi tulokas kameraperheeseen ja se on Canon EOS M3. Otin postauksen kaikki kuvat kyseisellä rungolla, mutta messualue oli välillä niin säkkipimeä, että kameran herkkyys oli nostettava äärirajoille. EF 17-40 mm f/4L on myös erinomainen objektiivi rungon pariksi, mutta voisi se olla vähän valovoimaisempi.

Kuitenkin ensimmäisen käyttökerran kokemukset EOS M3:lle ovat: "I love, love, love".

t. Enni
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...