torstai 13. elokuuta 2015

Melkein kadonneet laakeat samppanjalasit

Vihdoin! Chez Mariuksen verkkokaupasta löytyi jotain, mitä olen jo pitkään etsinyt. Sain vihdoin hommattua astiastooni laakeita kuohuviinilaseja. Ikuisena Marie Antoinette -fanina nämä olivat ihan must have. Vielä, kun olisin syntynyt niihin aikoihin, niin voisin pukeutua mekkoon joka päivä...

Lasit ovat Stölzle-Lausitzin Coupé -sarjaa. Ostin laseja alkuun kuusi kappaletta, mutta täytyy katsoa, ostanko niitä vielä myöhemmin lisää. Näissä laseissa on aavistuksen korkeampi jalka kuin olisin halunnut. Kun jalka kuitenkin lyhenee, alkaa ulkomuoto muistuttaa helposti cocktail-lasia. On ylipäätään ollut todella vaikeaa löytää yhtään nättiä laakeaa samppanjalasia myynnistä!

Ensimmäisenä ehkä tulee mieleen, että miksen hankkinut Iittalan Essence-sarjan laakeaa samppanjalasia? Mielestäni Essence-lasin design oli liian kulmikas, minkä lisäksi Essence-sarjan laseissa on muistaakseni vielä näitäkin korkeampi jalka. Riedelillä olisi ollut valikoimissa lähes identtinen malli Stölzle-Lausitzin Coupén kanssa, mutta hintansa puolesta en voinut edes pohtia niitä. Olen hyvin tyytyväinen, että löysin juuri nämä lasit edulliseen hintaan ja vieläpä suhteellisen läheltä. Nyt alkaa jo silmä tottua jalan korkeuteenkin.

IMG_0223 copy
IMG_0227 copy
IMG_0216 copy

Vaan meinasin jo hukata lasit tänään. Kävin IKEAn järjestämässä lehdistötilaisuudessa tänään ja ennen tilaisuutta vietin luppoaikaa käyden jäätelöllä. Ulkona paistoi aurinko ja ajattelin, että tähän väliin sopisi jäätelö. Olin todella onnellinen, kainalossa kuitenkin kauan himotut kuoharilasit ja kesän lempimekko vielä päälläni. Olin kuitenkin valinnut mekon kanssa mustat sukkahousut, sillä mietin aiemmin, että tuulinen Helsinki on yhtä kuin potentiaalinen vilautusvaara. Caracalit ja sukkahousut eivät lopulta toimineetkaan yhdessä niin hyvin kuin kuvittelin, eli rakkohan siitä syntyi. Varpaaseen. 

Jätskin nautittuani suuntasin asettelemaan laastaria paikoilleen ja siinä tohinassa unohdin lasit tietysti naistenhuoneen lattialle. Muistin asian vasta sitten, kun olin jo Kaapelitehtaalla ja tilaisuus oli juuri alkamassa. Onneksi sain jätskipaikan työntekijän kiinni ja hänen avullaan laakeat samppanjalasit pääsivät turvaan odotelemaan mua. Voin sanoa, että hetken ajan oli suru puser... eikun mekossa, mutta onneksi tarinalla oli onnellinen loppu ja lasit pääsivät oikeaan kotiin.

Eli näin fiinisti vietän oman iltani. Sitruunamarenkipiirakkaa ja kuplivaa mehua. Ja rakko varpaassa.

t. Enni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Totta turiset kuomaseni:

Lue myös