Blogger templates

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Miss potilas

Pelkään pahoin, että jos nyt kirjoitan postauksen, tulee se käsittelemään ainoastaan sitä, miten kipeänä olen ollut koko viikonlopun. Ja niinhän se sitten heti alkoikin! Keskiviikkona olin kuumeessa ja siitä eteenpäin olen voinut kommunikoida ainoastaan kuiskaten. Tänään ääni alkoi jo hieman muistuttaa omaani, mutta ei se se vieläkään ole täysin palannut. Tunnen myös hirvittävän huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi vaan maata sängyssä ja lepäillä. Olisi niin paljon tekemistä!

Torstain vanhempainillan vedin Buranan voimin, vaikka ääntä ei enää juuri tullutkaan. Nämä kuvat ovatkin muuten torstailta ja yllättäen näytin kuitenkin aika terveeltä. Mulla alkoi onneksi torstaina viikonloppu, joten olen saanut siitä asti parannella itseäni.

IMG_8066 copy
IMG_8049 copy
IMG_8048 copy
IMG_8070 copy
 
Litroittain teetä, kasoittain mieltä nostattavia herkkuja sekä Netflix ja Skyfall. Ja unohtamatta Ellie Gouldingin kotikeikkoja! Niistä oli tämä viikonloppu tehty.

Onko siellä muita potilaita?

t. Enni

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Don't Stop Believin'

Mulla olisi tällainen postaus roikkunut luonnoksissa jo viikon... Ajattelen vieläkin, että ei luoja mikä cliché, mutta toisaalta nyt olisi hyvä hetki julkaista tämä, sillä istun kuumeisena sohvalla ja jaksamiseni rajoittuu ainoastaan bloggaamiseen. Jos tuota teetä jaksaisi kohta keittää...

Nyt syksyn tullen monet kirjoittelevat blogeihinsa uusista opiskelupaikoista, tai niistä paikoista, jotka eivät sitten kuitenkaan omalla kohdalla auenneet. Olen lukenut koskettavia tarinoita siitä, miten on koko vuoden treenannut pääsykokeita varten, mutta koulupaikka jäi lopulta yhden pisteen päähän. Olen myös lukenut tarinoita siitä, miten puolimaratoonia varten on treenattu puoli vuotta ja kisapäivänä terveys pettää.

Näissä molemmissa tarinoissa on mieleeni tullut yksi ajatus. Pitäisi osata nauttia siitä itse matkasta kohti haaveita. Puolimaratonia juostessa on tietysti tärkeää tietää, miksi treenaa, mutta on myös todella harmillista, jos puolen vuoden urakka kaatuukin sitten siihen yhteen päivään. Eihän se nimittäin siihen lopu. Puolimaratooni on aina mahdollista juosta uudestaan. 

Samoin on opiskelupaikan kanssa. Jos se ei nyt aukea, niin ehkä ensi kerralla. Samalla kannattaa myös pohtia voisiko unelmien eteen tehdä jotain muuta, tai olisiko olemassa jotain toista reittiä.

IMG_2817 copy

Olen itse hieman peloissanikin siitä, että olen kokenut loppujen lopuksi niin vähän vastoinkäymisiä opintojeni edetessä. Kaikki on mennyt epätodellisen sulavasti, näin jälkikäteen ajatellen. Toki mieleen alkaa muistua ammattikorkeakoulun ykkösluokan inhottavia matikankursseja (yöh), puhumattakaan vielä sitäkin aikaisemmista ammattikouluajoista, tai yksinäisistä lukiojaksoista. Mutta kaiken sen jälkeen olen siellä, missä halusinkin. Olihan opiskelu usein yhtä hampaiden kiristelyä, muttei mikään ole silti mennyt hukkaan.

Eräs ikänsä opettajana työskennellyt tyyppi (aka papi) naureskeli muutama päivä sitten, miten joku voi vapaaehtoisesti haluta opettajaksi. Tänään olen kuitenkin toiminut uudessa haaveiden ammatissani lähes kolme viikkoa. Tänään, kuten myös jokaisena muunakin päivänä (pienen sallitun alkuromahduksen jälkeen) muistin syyn unelmaani. Vaikka opettaminen on rankkaa ja tarvitsen siihen vielä rutkasti koulusta, ovat mm. perjantain opetuksettomat päivät ihana muistutus siitä, että tämän takia tätä halusin.

IMG_9046 copy

Kutsukaa mua laiskaksi, mutta olen jo pitkään puhunut vitsinomaisesti siitä, miten ihania nelipäiväiset työviikot olisivat. Enkä voi tarpeeksi hehkuttaa opettajien pitkää kesälomaa. Puhumattakaan siitä, että työpaikka sijaitsisi omalla paikkakunnalla ja olisi vielä oman alan juttuja. Hah! Siksi tuntuukin nyt ehkä maailman hassuimmalta, että se työ on tässä juuri nyt ja saan opettaa juuri niitä asioita muille, josta olen jo niin pitkään ollut kiinnostunut.

(Ja siihen nelipäiväiseen työviikkoon on kyllä myös syynsä. Teen joka ilta töitä kotona, eikä se haittaa mua yhtään. Etätyöt rules!)

Tie tähän pisteeseen ei ole aina ollut helppo, eikä edes nopea. En missään vaiheessa pitänyt unelmaani itsestäänselvyytenä, mutta aina opettajana työskentely on pysynyt mielessä. Olen jotenkin aina yrittänyt suunnata ajatukseni kohti tätä työtä ja tehdä asioita sen eteen. 

Media-ala ja työllistyminenhän ovat nimittäin vitsi. Sanon tämän jo ties kuinka monetta kertaa, mutta näin se on. Silti olen oppinut myös uuden asian: Hyville tekijöille löytyy aina töitä. Tätä olen hokenut itselleni ja hoen nyt myös oppilailleni, sillä tämä pätee allalla kuin alalla. Aina joku on vailla työntekijää ja aina joku sen työn saa. Pitää vaan yrittää erottua joukosta ja uskoa itseensä. Mikä ehkä kuitenkin on tärkeintä (imo) on se, että työtä yrittäisi tehdä jo ennen valmistumista.

IMG_7986 copy
IMG_7976 copy

Mun urapolku alkoi tasan kymmenen vuotta sitten lukiosta. Siihen oheen aloitin kaksoistutkinnon, kun kuulin, että viereisessä koulussa saattoi opiskella kivalta kuulostavaa media-alaa. Yllättäen media-alan työ alkoikin kiinnostaa ja aloin jo haaveilla mahdollisuudesta työskennellä joskus omassa koulussani opettajana. (!)

Amiksen jälkeen suunnitelmat mutkistuivat. Pohdin, miten ihmeessä voisin ikinä ryhtyä opettajaksi, kun en millään jaksanut pyrkiä yliopistoon. Olin myös aivan varma, että pääsen opiskelemaan TAMKiin medianomiksi. Kun en vielä toisellakaan kerralla päässyt sisään, luulin media-alan opintojen olevan osaltani ohi. Ensimmäisellä kerralla olin 11 varasijalla, mutta toisella kerralla en päässyt edes haastatteluun. Ehkä hekin siellä jo tajusivat, että elokuvatuottajan työ olisi ollut mulle väärä ala.

Onneksi näiden pettymysten jälkeen kuulin mediatekniikan insinööriopinnoista Riihimäellä. Onni oli ehkä tässäkin mukana, sillä ekasta koulupäivästä asti tiesin, että tämä tutkinto olisi mulle juuri se oikea. Tuon jälkeen medianomin titteli unohtui saman tien.

IMG_7972 copy
IMG_7961 copy

Muistan joskus lukiossa lukeneeni jutun eräästä valmistuneesta ylioppilaasta, joka luki itsensä insinööriksi. Jotenkin tuo asia jäi päähäni, sillä insinööriys kuulosti niin hienolta. Pian täytinkin hakupapereita ja luin matikan ja fysiikan pääsykokeisiin. Olin aivan varma, että pääsykokeeni olisi kaatunut viimeistään matikantehtäviin, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Onneksi jaksoin tsempata sen vähänkin pääsykokeisiin. Niin sitten sain kuin sainkin kirjeen, jossa ilmoitettiin, että minut oli hyväksytty opiskelemaan HAMKiin mediatekniikkaa.

Siellä eräs luokkalaiseni kysyi minulta: "Missä haluaisin työskennellä isona?" Vastasin hänelle, että haluaisin toimia media-alan opettaja vanhassa koulussani.

Kymmenen vuoden aikana olen ehtinyt työskennellä monenlaisissa media-alan tehtävissä. Olen myös saanut työllistettyä itseäni aika hyvin valokuvauksen ja bloggaamisen osalta, sillä jostainhan se leipä on täytynyt repiä. Niiden ohella olen myös tehnyt videokuvaamiseen ja toimittamiseen liittyviä juttuja. Suurin osa näistä on siis ollut freelancer-juttuja. Voi taivas, sitä on muuten tullut elettyä pienellä budjetilla... Näin ne asiat alkavat muistua mieleen!

Tuntuu myös, että blogia kirjoittamalla on oppinut sosiaalisen median käytäntöjä niin hyvin, ettei mikään koulu olisi opettanut asioita paremmin. Parhaitenhan asian kuin asian oppii käytännössä. Olen myös huomannut, että bloggaaminen jos mikä kehittää äidinkieltä. Sisällöntuotanto ei todellakaan ole niin helppoa kuin moni kuvittelisi.

IMG_7985 copy

Mun vinkki onkin, että tehkää jo nyt niitä töitä, mistä haaveilette. Avoimessa amkissa tai yliopistossa voi suorittaa kursseja ja opiskelemalla itse voi oppia hurjan paljon uusia asioita vaikka mistä asiasta. Eihän kukaan meille bloggaamistakaan ole opettanut ja silti täällä jotkut suomalaiset tekevät sitä pääammatikseen.

Mulla on jo uudet haaveet mielessä, sillä olen jo pitkään halunnut opiskella opettajan pedagogiset pätevyydet. Joten tällaista olisi suunnitelmissa seuraavaksi, toivottavasti koulupaikka nappaa vielä joskus.

Muistakaa unelmoida!

t. Enni

Leather Jacket

Voihan peeveli sentään, miten ihmeessä sain taas flunssan? Arvelin jo aamulla, että tänään ollaan vielä kuumeessa ja näinhän siinä sitten kävi.

Ennen tätä syysflunssaa, eli tarkemmin ottaen viikonloppun, kävin kuitenkin shoppailemassa ja löysin Mangon aleista vihdoin aidon, mustan nahkatakin hopean värisillä vetoketjuilla. Olen aika pitkään etsinyt sopuhintaista nahkatakkia ja Mangossa sitten törmäsin tällaiseen vähän bomberhenkiseen takkiin. Toivottavasti tämä takki kestää käytössä pitkään, sillä ajatuksena olisi, etten koskaan heittäisi sitä pois!

IMG_8015 copy
IMG_8004 copy
IMG_8005 copy

Nahkatakki: Mango

Laukku: Coccinelle

Neule: Bershka

Loaferit: Primark

Farkut: Bik Bok

IMG_8013 copy

Näihin syksyisiin tunnelmiin onkin hyvä lopetella tämä postaus. Sää on tänään muuttunut niin paljon, etten edes pysy perässä. Ilmeisesti nyt on jo syksy, mutten yhtään pahoittaisi mieltäni, jos tänne yhtäkkiä tupsahtaisikin intiaanikesä. No aina saa toivoa!

Mutta verhoutuisin silti tähän nahkatakkiin. :)

t. Enni

tiistai 26. elokuuta 2014

Viikon liikunnat ja TUULARIT

Mäkin ajattelin kerrata viime aikojen treenejä blogiin. On ihan kiva nähdä, mitä kaikkea sitä lopulta on tullutkaan tehtyä. Välillä nimittäin tunnen itseni varsinaiseksi laiskiaiseksi sanan kaikessa merkityksessään. Voisinko esim. haluta yhtään enempää herkkuja juuri nyt? Kaikki käy, tänne vaan. Bounty-patukkakin menisi tällä kertaa!

Viikon treenit ovat kuitenkin pitäneet sisällään aika paljon kaikenlaista liikuntaa monessa eri muodossa. Normaalisti juoksen lenkkejä vain aina viikonloppuisin, sillä arkipäivisin olen varannut vapaa-ajan salitreeneille tai open töille. Blogiakaan ei aina ehdi viikolla päivittää!

WP_001882

PE 15.8 Lenkki

 LA 16.8 Lenkki

SU-TI Vapaa

KE 20.8 Sali

TO 21.8 Sali

PE 22.9 Lenkki

LA - SU vapaa (paitsi su 10 min stepperiä, mut sitä ei lasketa) :D

MA 25.8 Piloxing (!)

TI 26.8 : Sali

IMG_7896 copy
WP_001909
WP_001934
 
Tälle viikolle olisi ohjelmassa vielä lenkkeilyä, mutta salille en enää ehdi. Valmistaudun jo torstain vanhempainiltaan ja huomisen aion ihan varmasti pyhittää lepopäiväksi. Olen aivan jumissa eilisestä Piloxing-jumpasta, jota testasin vasta ensimmäistä kertaa. Ajatuksissa olisi käydä siellä vielä tulevaisuudessakin.  

Muutenkin musta on tullut ihan neeerd! Uskomatonta, että mulla on tuularit, eli tuulipuvun housut jalassa (ovat kyllä mukavat, pakko myöntää). Kiitos vain fitness-trendi. :)

t. Enni

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Huomisen päivän asu: Jätesäkki?

Syksyn eka kellastunut lehti bongattu! Kylläpä on muuten ihanat säät meillä täällä Suomessa nyt. Miten on edes mahdollista, että ensin paistaa ja vain hetkeä myöhemmin sataa kaatamalla niin paljon vettä, että katto tuntuu pettävän? Kaiken huippuna lisätään yhtälöön vielä ukkonen, jee! No kuinka ollakaan, viisi minuuttia myöhemmin paistaa taas aurinko. No eipä mene kauaa, kun aurinko vielä paistaa, mutta samalla taivaalta tulee taas kasoittain vettä. Siis aurinko paistaa ja vettä sataa kaatamalla. Samanaikaisesti!

Mielenvikast.

IMG_0312 copy
IMG_0307 copy

Onneksi tämä vaihteleva sää ei ole vielä vaikuttanut pukeutumiseeni paljoa, sillä olen onnistunut välttelemään sadekuuroja. Musta kuitenkin tuntuu, että avokaskelit (kuin myös Chanel-ajatkin) ovat kohta ohi. 

Tällä asulla kävin perjantaina Järvenpään Kin Sushissa (oli muuten toinen kerta kahden viikon sisällä). Mikä lie sushihimo yllättänyt taas. No siellä erityisen kivaa oli kuitenkin se, että ruokailun päätteeksi talo tarjosi jälkkärin. Friteerattu banaani jäätelön ja siirapin kera oli liian omnom... Kiitos Kin Sushi!

IMG_0320 copy
IMG_0314 copy

Nyt odottelen ihan kauhul... innolla huomista ryhmäytymispäivää. Olen lähdössä huomenna Nurmijärven Vauhtifarmille ja luin ohjeesta, että pitää pukeutua sään mukaisesti. Mietin vain, että mitä ihmettä se tarkoittaa, jos säätiedote lupaa tällaista? 

Jätesäkkiä?


t. Enni

lauantai 23. elokuuta 2014

Voinko mennä takaisin?

Mulla on ihan hirveä ikävä Espanjaan.  Onneksi tänne Suomeenkin on tuotu pala kansainvälisyyttä, nimittäin yksi Espanjaa muistuttavista asioista on Burger King. Tuusulan BK:n ohi ajaessa katselen aina haikeasti puljun logoa ja kuvittelen itseni Puerto Marinaan nautiskelemaan yhden euron jäätelöä.

IMG_5659 copy
IMG_5966 copy
IMG_6001 copy
IMG_6426 copyIMG_6402 copy

En edes selittele, miten kiireinen olen ollut viime aikoina. Onneksi on sentään töitä! Voin aina kuitenkin palata näihin kuviin ja muistella esim. sitä, miten hyvä Wok-ravintolan buffet (ja erityisesti jälkiruokapuoli) oli, ja miten hyvältä Pekingin ankka maistui.

Mutta kun siis Tuusulan BK:n ohi ajelin, olin juuri tulossa Jumbosta. Onnistuin tuhlaamaan tuollakin reissulla melko paljon, mutta ainakin yksi pitkäaikainen haaveostos löytyi, nimittäin nahkatakki! Mangon alet ovat olleet kieltämättä hyvät tänä syksynä, Espanjastakin kiikutin kassalle kolmet eri kengät... Ehkä saisin niistä kuvan joku päivä tänne blogiinkin!

t. Enni

perjantai 22. elokuuta 2014

Sponsoroitu video / Style Playground: Clay

Yhteistyössä: Wella

Tässäpä toistaiseksi jotain ihan muuta kuin mitä blogiini yleensä eksyy. Kun minulle ehdotettiin yhteistyötä Wella - Shockwavesin kampanjassa, ei käynyt mielessäkään, ettenkö tekisi sitä. Asiaan ei liittynyt edes se, että itse asiassa 60 % blogini selaajista on miehiä (mietin vain, että paljon heitä näyttää kiinnostavan kengät...), vaan se, että kyseinen tuote on ollut mun luottokuvaajan, Pirjon, suosikki jo vuosia.

Nyt ehkä hieman kadun sitä, että nimesin luottokuvaajani Pirjoksi, sillä Pirjo on todellisuudessa miespuolinen henkilö, joka nimenomaan käyttää tätä hiustuotetta. Siis ainoastaan tätä.

IMG_0292 copy
IMG_0288 copy

Kyseinen hiustuote on ilmeisesti hyvää, sillä muistan vuosien aikana useammankin kuin yhden tällaisen purkin tyhjentyneen. Joulutkin ovat tätä nykyä helppoja, sillä hankin lahjaksi tätä ja Pirjo kiittää.

Niinpä nähdessäni Wellan kampanjan Style Playground: Clay -videon, lähti linkki videosta Pirjolle salamana. Vain Pirjo tajuaa. Jotta siis tekin tajuatte, mistä on kyse, niin tsekatkaapa video. Hyvä mainos kaiken kaikkiaan. Ihan täydellinen musiikki.

IMG_0295 copy

Ja kyllä video iski muhunkin ihan täysillä. En vaan kestä:"Look at how he's working the product through his hair!" Ja nimenomaan tuotetta, puhumme tästä aina tuotteena... :D Jonkin sortin inside, myönnän.


Tämä olkoon mun vinkki kaikille tyttöystäville ja vaimoille. Jos herranne kaipaa mattapinnan jättävää hyvää, erittäin kestävä ja muuten vain luotettavaa muotoilutuotetta, niin vinkatkaa heille tästä tuotteesta. Go Matt Clay it is.

t. Enni

Postaus toteutettu yhteistyössä Wellan kanssa

tiistai 19. elokuuta 2014

Superfoodia

Jännityksellä odotan, miltä iltapala tulee näyttämään ja ennen kaikkea maistumaan. Mut yllätti tänään iloisesti paketti, joka sisälsi Voimaruoka-merkin Chia-siemeniä ja goji-marjoja sekä Erkki Palviaisen Voimaruokaa-kirjan.

Chia-siemeniä olin ajatellut muutenkin ostaa, joten lähetys sattui aika hyvään saumaan. Mua kiinnostavat nämä sammakon kuteelta tai minikokoisilta viiriäisenmunilta näyttävät siemenet oikeastaan siksi, että ne sisältävät hurjan määrän omega 3 -rasvahappoja. Jo nykisin edesmennyt ukkini oli kalamiehiä, eikä hän kärsinyt ikinä muistihäiriöistä. Ollaan perheessä pohdittu, josko kalansyönnillä olisi ollut siihen asiaa. Chia-siemenissä on siis jopa enemmän omega 3:sta kuin kalassa, joten tässä syy mun yllättävään kiinnostukseen. Haluan pitää pääni yhtä terävänä!

IMG_0247 copy
IMG_0257 copy
IMG_0261 copy
IMG_0251 copy

Goji-marjoja pidän yhtä ihmeellisinä kuin mustikoita. Älkää ymmärtäkö tätä väärin, sillä syön siis joka päivä mustikoita! Mua kuitenkin kiinnostaisi tietää, millaisia mullistavia kokemuksia te olette kohdanneet, mikäli olette lisänneet ns. superfoodeja ruokavalioonne? 

Mä toistaiseksi jatkan ihan omalla ruokavaliollani, mutta toki testaan saamani tuotteet. En nimittäin usko, että tuleva iltapala olisi missään nimessä huono juttu. Chiaa, mustikoita, gojimarjoja ja viiliä. Tätä odotellessa!

t. Enni

Ps. Postauksen kuvat on otettu isovelin korvaajalla, eli EOS M -kameralla aka pikkusiskolla ja objektiivina käytin Canon EF 17-40 mm f/4L -linssiä. Eli siis adapteri saapui... Tähän typerä riemuhymy, on se ihana! <3

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Pöytäliinakuosi - Gingham

Tämän pitserian pöytäliinakuosein, eli gingham-ruuduin varustellun kauluspaidan löysin Topshopin alennuksista. Tällä kuosilla oli nimikin, mutten nyt jostain syystä muista sitä. Satuin kuitenkin lukaisemaan Trendistä, että kyseinen pöytäliinakuosi olisi kuumakin kamaa tulevaisuudessa, joten kun bongasin tämän aleista, oli se pakko napata mukaan. Oli tai ei, mä ainakin tykkään! Niinpä kyseinen paita on eksynyt päälleni jo useampaankin otteeseen.

Taustalla näkyy myös eräs uusi juttu, nimittäin Celinen vintagelaukku! <3 Tästä tulee varmasti juttua lisää blogiin myöhemmin.

IMG_0196 copy
IMG_0213 copy

Päivän asukuvat ikuistettiin milläs muullakaan kuin uututtaan kiiltelevällä EOS M -kameralla. Hieman on vielä hakusessa valikoiden käytettävyys, mutta kyllä se siitä. Adapterikin on nyt tilattu!

IMG_0212 copy

Löydä kuvasta pallogrilli!

IMG_0200 copy
IMG_0214 copy

Kyllä nämä kesäiset viikonloput saavat kieltämättä haikailemaan uuden kesäloman perään... Eli siis annan anteeksi, jos se syksy sieltä alkaa hiljalleen saapua. Ainakin lenkeillä voi sitten käydä muulloinkin kuin aamulla ja illalla.

t. Enni

lauantai 16. elokuuta 2014

Canon EOS M

Toteutin tänään pitkäaikaisen haaveeni kevyemmästä rungosta ja ostin peilittömän Canon EOS M -järjestelmäkameran. Olen testannut sitä jo aiemmin ja todennut sen hyvät ja huonot ominaisuudet, mutta tällä kertaa hyvät kuitenkin veivät voiton. 

Kuten ehkä muistatte, viimeisin kameraostokseni oli Canon EOS 1100D, jonka ostin myös kevyemmän rungon tarpeeseen. Kyseisen kamera on palvellut mua nätisti jo yli 10 000 räpsityn kuvan ajan ja toiminut ainoana kamerana mm. Lontoon ja Tallinnan reissuilla. Nyt on kuitenkin niin, että tuo kakkoskamera taitaa jäädä tarpeettomaksi. Kamera olisi hyvä myydä nyt, kun siinä on vielä takuutakin jäljellä.

IMG_0180 copy

Mikä sitten mietitytti Canon EOS M -järkkärissä? No hinnan ohella ainakin hidas tarkennus oli sellainen ongelma, josta en pitänyt testatessani kameraa reilu vuosi sitten. Onneksi tarkennus takkusi ainoastaan kittilinssillä, eikä ollenkaan muilla testaamillani. Mitä ilmeisemmin tästä on myös tulossa pian uusi malli, mutta toki se sitten maksaakin jo enemmän. Sen lisäksi kamera oli alennuksessa nyt. 

Olen muuten tehnyt kamerasta arvostelun, joten mikäli kiinnostaa, käykää lukaisemassa se täältä.

IMG_0179 copy

Olisi myös ollut turhaa vaihtaa merkkiä nyt, kun omistan jo muutamia Canonille sopivia ojektiiveja, joten summa summarun, Canonistina valitsin luonnollisesti Canonin. Kyllähän ajatus Olympuksen minijärkkäreistä kutkuttaa edelleen, mutta näin saan parhaan hyödyn irti jo omistamastani laitteistosta. EOS M -runkoon saa nimittäin hankittua EF-M-sovittimen, jolloin voin kiinnittää jokaisen omistamani objektiivin runkoon.

Paitsi, että... Olisinpa älynnyt tutkia sovittimen hintaa etukäteen, sillä tässähän puhutaan yli sadan euron laitteesta, varsinkin jos meinaa hankkia nimenomaan Canonin sovittiminen! Jos jollain siis on sellainen joutilaana, laittakaahan viestiä mulle! En ole niin innostunut kuvailemaan pakettiobjektiivilla, sillä se ollut alun perinkään tarkoitukseni.

Mutta muuten me happy! :)

t. Enni

perjantai 15. elokuuta 2014

Caramel

Eksyin tänään tutkimaan puhelimeen tallentuneita kuvia ja niitähän oli paljon. Eräs toinen, kuvissakin näkyvä aleostos tältä syksyltä on ollut valkoinen farkkutakki. Se on toiminut ihanan raikkaana vaihtoehtona nahkatakille.

WP_001813 copy

1-2 Viime lauantain asua. Omistan nyt farkkupaidan (tai tässä tarkemmin ottaen se takin) ainakin viidessä eri sävyssä! eh nyt riittää...
3. Ai, tämä olikin samaa settiä vielä. No tämä takki oli ylläni tänäänkin.
4. Uudet lenkkireleet, toppi ja lenkkarit sävysävyyn. :)

WP_001812 copy

5. Kirkkaalta taivaalta tajusin, että osaankin luetella nimeni espanjaksi. Niinpä sain chai latteni vihdoin viimeisenä päivänä oikealla nimellä varustettuna. Sanoin kassalla: e ene ene i. Ja tee oli niin hyvää, kuin myös oli täysjyvä-omenamuffinssikin
6. Kävin Espanjassa rannallakin, en tosin uimassa
7. Kotiinlähtö

WP_001814 copy
WP_001811 copy

8. Lenkin lempiosuus
9. Tällaista on mun nukkumaameno. Saman tien, kun suljen silmäni, aivot alkavat raksuttaa. Niinpä nukun yleensä muistivihko vierelläni siltä varalta, että keksin hyviä ideoita
10. Pull & Bearin sovitushuoneessa
11. Aamulenkillä
12. Fuengirolan tutut maisemat

Palatakseni vielä tuohon Starbucks-kuvaan... Espanjassa tilaan yleensä ruokani jollain muulla nimellä kuin omallani. Tämä siis siksi, että useinkaan kukaan ei osaa kirjoittaa nimeäni oikein. Niinpä olen hyödyntänyt jo pariin otteeseen espanjaminääni, siis alter egoani Carmenia. Näin siis myös tein asioidessani Taco Bell -ravintolassa, eli esittelin itseni Carmeniksi. Tilaus sujui hyvin ja jäin odottelemaan ruokia. Siinä sitten tutkin kuittia ja huomasin, että siihen olikin kirjoitettu: "Caramel". 

Ok, olen siis tästä lähtien karamelli, mikäs sen sopivampaa tällaiselle makeanpersolle tyypille...

t. Enni

torstai 14. elokuuta 2014

Kesä älä vielä mene pois

Oi tätä autuutta, viikon ensimmäinen vapaailta on tässä ja nyt! Viikko on ollut hyvin mielenkiintoinen samalla, kun pää on täyttynyt hurjasta määrästä uutta tietoa. Onneksi lukkarini on sen verran kiva, että mulla ei ole ollenkaan tunteja perjantaisin. Tuntiopettajan työ on haastavaa, erityisesti tuntien suunnittelu vie paljon aikaa. Huominen opetukseton päivä tulee todella hyvään saumaan, sillä pääsen suunnittelemaan ensi viikon tunteja rauhassa.

Tänään huomasin ilmassa ensimmäistä kertaa sen tutun syksyn kirpeän tuoksun, mutta aion sivuuttaa sen vielä ihan kokonaan. Syksy ei tule ihan vielä piste. Juurihan kesä alkoi, mitä ihmettä! Haluan vaan palata lämpimiin säihin ja nauttia auringosta. Syksyn sateet saavat puolestani saapua vasta marraskuussa.


IMG_7558 copy
IMG_7572 copy
IMG_7571 copy
IMG_7552 copy
IMG_7551 copy
IMG_7624 copy
IMG_7549 copy
IMG_7533 copy
IMG_7629 copy

Espanjan reissulla poikkesimme myös Barranco Blancoon. Uskollinen Corsa vei meidät perille tähän ihanaan paratiisiin (tai ainakin melko lähelle sitä). En tiedä, uskallanko enää ikinä käydä tuolla kameran kanssa, sillä paikalle pääsee ehkä helpommin uimalla, mutta jos kantaa mukanaan kameraa, kiipeily on välttämätöntä. Tänä vuonna reitti tuntui taas entistä vaikeammalta, enkä ole vähään aikaan pelännyt yhtä paljoa.

Näin jo kauhukuvia siitä, miten joku porukasta olisi liukastunut ja kopsauttanut päänsä pahasti pyöriessään kalliota alas. Luojan kiitos, taas kerran selvittiin!

IMG_7068 copy
IMG_6923 copy
IMG_7175 copy

Vielä viimeisenä kuvia härältä uuden mekon kera. Primark oli niin iso, että päähän siinä sekosi, mutta tällainen mekko tarttui mukaani silti. Jotenkin myös pahoitin mieleni siitä vaatetulvasta. Paikka oli täynnä kolmen euron t-paitoja ja vitosen keinokuituisia kauluspaitoja. Mikähän niiden arvo on käyttäjälleen? 

Musta tuntuu, että moni menee ihan sekaisin tuollaisista hinnoista ja hamstraa tuotteita siksi, että "ne ovat NIIN halpoja". Alla oleva puuvillamekko oli kuitenkin poikkeus ja toivon mukaan se myös kestää käytössä. Ainakin Espanjassa mekko oli todellinen hellesäiden pelastaja ja toimi se hyvin vielä täällä Suomessakin viime viikonlopun helteessä. 

Ei Primark pelkkää huuhaata kuitenkaan myy, nimittäin löysin myymälästä vielä nahkaiset loaferit, jotka olivat samaa mallia kuin joskus pari vuotta sitten ostamani ballerinat. Nuo aiemmat, jo täysin loppuun kulutetut ballerinat olivat aikoinaan loisto-ostos. Toivoin koko reissun, että löytäisin vastaavat ballerinat ja lopulta nämä osuivat silmiini. Melkein hypin ilosta! Luotan niin tähän malliin, että ostin kenkiä saman tien kahdet. Jos näillä kävelee yhteensä neljä vuotta, niin 20 euroa ei ole siitä paha hinta.
IMG_6511 copy
IMG_6460 copy
IMG_6836copy

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Hauskaa viikonloppua!

t. Enni

Lue myös