lauantai 29. marraskuuta 2014

No mitäpä ei kuuluisi?

Otsikkoon viitaten asiaa tulossa niin urheilusta, ruoasta kuin paljon muustakin.

Niin on taas yksi jakso ohi ja uusi alkaisi heti maanantaina. Aika menee ihan sairaan nopeasti, ihan pelottaa. Viikot menevät ohi siten, että sitä vielä muistelee edellistä viikonloppua, kun yhtäkkiä onkin taas jo perjantai.

Tälle illalle mulla oli oikeastaan suunnitelmia, mutta yllättäen jäinkin kotiin katsomaan Frendejä loppuillaksi. Kunnon fossiili. Unohdin ensinnäkin, että olin suunnitellut tälle illalle Tradetracker-awardseja (khöhöm), mutta öö no ilmeisesti unohdin nekin ihan kokonaan! Olen vaan ollut koko ajan, että koulu, koulu, koulu

Muutama viikko sitten vielä melkein jaksoin, mutta nyt... Jouluhehkutus, jouluvalot ja kaikki pimeistä illoista muistuttavat asiat saavat mut hautautumaan ennemmin sohvalle kuin lähtemään minnekään muualle. Mutta todisteena mojitot parin viikon takaa, on mulla oikeasti elämä!


Uusi jakso tuo kuitenkin tullessaan ihan uudenlaisen lukkarin ja näyttää hieman siltä, että ehtisin taas alkaa lenkkeillä enemmän. Jotain on vaan meneillään, nimittäin liekö se juoksijan polvi vai mikä, mutta vasen polveni on tullut kipeäksi jokaisen lenkin yhteydessä. 

Olen kokeillut pohjallisia, ilman pohjallisia, uusia kenkiä ja sen sellaista, mutta apua ei tunnu löytyvän. Voisiko olla virheasennosta kyse? Vuosi sitten temppuili akilles, nyt polvi. Saanko vain kysyä, että miten se urheilu muka on niin hyväksi kropalle?

Laitetaanpa tähän kuitenkin lenkkitunnelmia ja vähän muitakin juttuja menneiltä päiviltä.


Pikkujoulut!


 ANNA ABREU! Äää olin eturivissä!


Pari viikkoa sitten kävin Hokussa bf:n kanssa juhlistamassa 10-vuotispäivää. Ihanan alkudrinkin jälkeen eteemme kannettiin niin paljon herkullisia juttuja, että teki aika tiukaa meikäläiselle. Onneksi tilattiin silti yheinen jälkkäri, sillä se kruunasi illallisen.

Alkumaljoina maistelimme aivan älyttömän hyvää luumuviiniä (en muista nimeä)! Siitä tuli kyllä yksi lemppari ja pitääkin varmistaa kokilta, että mitä se herkullinen lasillinen oikein olikaan, jotta voi joskus toistekin maistella. Muuten pidän tästedes pullon korkit mielelläni kiinni ja voisin oikeastaan aloittaa ihan kunnon tipattomankin. 

Selvinpäin on kivempaa ja tämän on opettanut mulle pikkusisko! Ootteko muuten samaa mieltä?


Ja sitten... Hairahduin... Mun joululahja aka Rebecca Minkoff Mini MAC, josta pian lisää juttua.


Mut myös mainittiin eräässä kirjassa.


Tällainen grumpy cat seurasi mun erään päivän lenkkiä.


... Ja näin kauniilta ja hehkeältä näytti sää (ja minä) tänään. No polvivammainen taputtaa nyt itseään olalle, ettei huomenna tarvitse rehkiä heti aamusta. Sen sijaan ajattelin nukkua pitkään, valmistella maanantain tunnit ja sen jälkeen ehkä vielä viettää ilta ystävän kanssa. Aah!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

t. Enni

2 kommenttia:

  1. En ole ihan täysin samaa mieltä tosta alkoholittomuudesta, vaikka en todellakaan mitään ryypiskelyä harrasta. Mun mielestä pari lasillista nostaa tunnelmaa kummasti. Sit kun menee överiksi, se taas helposti pilaa kaiken, mut parhaan tunnelman saa pienellä määrällä alkoholia. Ainakin mulle se sopii...
    Tässä vielä mun blogi: http://tanssitytto.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo varmasti nostaa, mutta kyllä se usein alkoholittakin nousee. Mulla muutama lasillinen alkaa väsyttää :/ ja harvoin sitä hyvänmakuseen juomaan törmään. :D esim. Jotkut eivät vaan tykkää alkoholijuomien mausta, niin minkäs sille voi. Vaikka iässä 30 lähestyy, juon silti ravintolassa kokiksen, kuiva viini pilaa maun mun mielestä. Mutta kultainen keskitie on hyvä ja jokainen tallas tavallaan. Toisinaan otan lasillisen, toisinaan en. Mietin alkoholia usein myös turhina kaloreina.

      Poista

Totta turiset kuomaseni:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...