Don't Stop Believin'

Mulla olisi tällainen postaus roikkunut luonnoksissa jo viikon... Ajattelen vieläkin, että ei luoja mikä cliché, mutta toisaalta nyt olisi hyvä hetki julkaista tämä, sillä istun kuumeisena sohvalla ja jaksamiseni rajoittuu ainoastaan bloggaamiseen. Jos tuota teetä jaksaisi kohta keittää...

Nyt syksyn tullen monet kirjoittelevat blogeihinsa uusista opiskelupaikoista, tai niistä paikoista, jotka eivät sitten kuitenkaan omalla kohdalla auenneet. Olen lukenut koskettavia tarinoita siitä, miten on koko vuoden treenannut pääsykokeita varten, mutta koulupaikka jäi lopulta yhden pisteen päähän. Olen myös lukenut tarinoita siitä, miten puolimaratoonia varten on treenattu puoli vuotta ja kisapäivänä terveys pettää.

Näissä molemmissa tarinoissa on mieleeni tullut yksi ajatus. Pitäisi osata nauttia siitä itse matkasta kohti haaveita. Puolimaratonia juostessa on tietysti tärkeää tietää, miksi treenaa, mutta on myös todella harmillista, jos puolen vuoden urakka kaatuukin sitten siihen yhteen päivään. Eihän se nimittäin siihen lopu. Puolimaratooni on aina mahdollista juosta uudestaan. 

Samoin on opiskelupaikan kanssa. Jos se ei nyt aukea, niin ehkä ensi kerralla. Samalla kannattaa myös pohtia voisiko unelmien eteen tehdä jotain muuta, tai olisiko olemassa jotain toista reittiä.

IMG_2817 copy

Olen itse hieman peloissanikin siitä, että olen kokenut loppujen lopuksi niin vähän vastoinkäymisiä opintojeni edetessä. Kaikki on mennyt epätodellisen sulavasti, näin jälkikäteen ajatellen. Toki mieleen alkaa muistua ammattikorkeakoulun ykkösluokan inhottavia matikankursseja (yöh), puhumattakaan vielä sitäkin aikaisemmista ammattikouluajoista, tai yksinäisistä lukiojaksoista. Mutta kaiken sen jälkeen olen siellä, missä halusinkin. Olihan opiskelu usein yhtä hampaiden kiristelyä, muttei mikään ole silti mennyt hukkaan.

Eräs ikänsä opettajana työskennellyt tyyppi (aka papi) naureskeli muutama päivä sitten, miten joku voi vapaaehtoisesti haluta opettajaksi. Tänään olen kuitenkin toiminut uudessa haaveiden ammatissani lähes kolme viikkoa. Tänään, kuten myös jokaisena muunakin päivänä (pienen sallitun alkuromahduksen jälkeen) muistin syyn unelmaani. Vaikka opettaminen on rankkaa ja tarvitsen siihen vielä rutkasti koulusta, ovat mm. perjantain opetuksettomat päivät ihana muistutus siitä, että tämän takia tätä halusin.

IMG_9046 copy

Kutsukaa mua laiskaksi, mutta olen jo pitkään puhunut vitsinomaisesti siitä, miten ihania nelipäiväiset työviikot olisivat. Enkä voi tarpeeksi hehkuttaa opettajien pitkää kesälomaa. Puhumattakaan siitä, että työpaikka sijaitsisi omalla paikkakunnalla ja olisi vielä oman alan juttuja. Hah! Siksi tuntuukin nyt ehkä maailman hassuimmalta, että se työ on tässä juuri nyt ja saan opettaa juuri niitä asioita muille, josta olen jo niin pitkään ollut kiinnostunut.

(Ja siihen nelipäiväiseen työviikkoon on kyllä myös syynsä. Teen joka ilta töitä kotona, eikä se haittaa mua yhtään. Etätyöt rules!)

Tie tähän pisteeseen ei ole aina ollut helppo, eikä edes nopea. En missään vaiheessa pitänyt unelmaani itsestäänselvyytenä, mutta aina opettajana työskentely on pysynyt mielessä. Olen jotenkin aina yrittänyt suunnata ajatukseni kohti tätä työtä ja tehdä asioita sen eteen. 

Media-ala ja työllistyminenhän ovat nimittäin vitsi. Sanon tämän jo ties kuinka monetta kertaa, mutta näin se on. Silti olen oppinut myös uuden asian: Hyville tekijöille löytyy aina töitä. Tätä olen hokenut itselleni ja hoen nyt myös oppilailleni, sillä tämä pätee allalla kuin alalla. Aina joku on vailla työntekijää ja aina joku sen työn saa. Pitää vaan yrittää erottua joukosta ja uskoa itseensä. Mikä ehkä kuitenkin on tärkeintä (imo) on se, että työtä yrittäisi tehdä jo ennen valmistumista.

IMG_7986 copy
IMG_7976 copy

Mun urapolku alkoi tasan kymmenen vuotta sitten lukiosta. Siihen oheen aloitin kaksoistutkinnon, kun kuulin, että viereisessä koulussa saattoi opiskella kivalta kuulostavaa media-alaa. Yllättäen media-alan työ alkoikin kiinnostaa ja aloin jo haaveilla mahdollisuudesta työskennellä joskus omassa koulussani opettajana. (!)

Amiksen jälkeen suunnitelmat mutkistuivat. Pohdin, miten ihmeessä voisin ikinä ryhtyä opettajaksi, kun en millään jaksanut pyrkiä yliopistoon. Olin myös aivan varma, että pääsen opiskelemaan TAMKiin medianomiksi. Kun en vielä toisellakaan kerralla päässyt sisään, luulin media-alan opintojen olevan osaltani ohi. Ensimmäisellä kerralla olin 11 varasijalla, mutta toisella kerralla en päässyt edes haastatteluun. Ehkä hekin siellä jo tajusivat, että elokuvatuottajan työ olisi ollut mulle väärä ala.

Onneksi näiden pettymysten jälkeen kuulin mediatekniikan insinööriopinnoista Riihimäellä. Onni oli ehkä tässäkin mukana, sillä ekasta koulupäivästä asti tiesin, että tämä tutkinto olisi mulle juuri se oikea. Tuon jälkeen medianomin titteli unohtui saman tien.

IMG_7972 copy
IMG_7961 copy

Muistan joskus lukiossa lukeneeni jutun eräästä valmistuneesta ylioppilaasta, joka luki itsensä insinööriksi. Jotenkin tuo asia jäi päähäni, sillä insinööriys kuulosti niin hienolta. Pian täytinkin hakupapereita ja luin matikan ja fysiikan pääsykokeisiin. Olin aivan varma, että pääsykokeeni olisi kaatunut viimeistään matikantehtäviin, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Onneksi jaksoin tsempata sen vähänkin pääsykokeisiin. Niin sitten sain kuin sainkin kirjeen, jossa ilmoitettiin, että minut oli hyväksytty opiskelemaan HAMKiin mediatekniikkaa.

Siellä eräs luokkalaiseni kysyi minulta: "Missä haluaisin työskennellä isona?" Vastasin hänelle, että haluaisin toimia media-alan opettaja vanhassa koulussani.

Kymmenen vuoden aikana olen ehtinyt työskennellä monenlaisissa media-alan tehtävissä. Olen myös saanut työllistettyä itseäni aika hyvin valokuvauksen ja bloggaamisen osalta, sillä jostainhan se leipä on täytynyt repiä. Niiden ohella olen myös tehnyt videokuvaamiseen ja toimittamiseen liittyviä juttuja. Suurin osa näistä on siis ollut freelancer-juttuja. Voi taivas, sitä on muuten tullut elettyä pienellä budjetilla... Näin ne asiat alkavat muistua mieleen!

Tuntuu myös, että blogia kirjoittamalla on oppinut sosiaalisen median käytäntöjä niin hyvin, ettei mikään koulu olisi opettanut asioita paremmin. Parhaitenhan asian kuin asian oppii käytännössä. Olen myös huomannut, että bloggaaminen jos mikä kehittää äidinkieltä. Sisällöntuotanto ei todellakaan ole niin helppoa kuin moni kuvittelisi.

IMG_7985 copy

Mun vinkki onkin, että tehkää jo nyt niitä töitä, mistä haaveilette. Avoimessa amkissa tai yliopistossa voi suorittaa kursseja ja opiskelemalla itse voi oppia hurjan paljon uusia asioita vaikka mistä asiasta. Eihän kukaan meille bloggaamistakaan ole opettanut ja silti täällä jotkut suomalaiset tekevät sitä pääammatikseen.

Mulla on jo uudet haaveet mielessä, sillä olen jo pitkään halunnut opiskella opettajan pedagogiset pätevyydet. Joten tällaista olisi suunnitelmissa seuraavaksi, toivottavasti koulupaikka nappaa vielä joskus.

Muistakaa unelmoida!

t. Enni

Kommentit

  1. ...hold on to that feelin' ja eikun Tammikuussa paperit vetään Lahdensivulle. Pedagogiikkaa päähän ja baanalle! \o/
    ja avoin yliopisto tosiaan on yks parhaimmista keksinnöistä ever kihih... ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis Hamk in my mind... ;) Kyllä, etäopinnot!

      Poista
  2. Osuvaa tekstiä! Olen samaa mieltä, että ahkera ja hyvä työntekijä löytää kyllä aina paikkansa. Joskus voi olla hieman rämeikköä matkan varrella, mutta jos vaan jaksaa jatkaa ja hieman avartaa katsettaan työpaikoista niin varmasti löytyy joku sopiva ja mielenkiintoinen! Ainakin siis isommissa kaupungeissa, ihan pikkupaikat on sitten erikseen jos vaihtoehtoja on se viisi.

    Kivoja kuvia myös! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mutta ei sitä myöskään koskaan tiedä, vaikka se siellä pikkupaikkakunnalla napsahtaa myös. Kannattaa mun mielestä ilman muuta suunnata katseet myös kohti niitä, sillä muistojeni mukaan (kun hain töitä) Helsingissä yhtä paikkaa haki 300, kun taas Hyvinkäälle 50. On siis paremmat mahdollisuudet silti! :) Järvenpäässä on kolme-neljä media-alan opettajaa täällä koulussa. Eli ei sitä koskaan tiedä!

      Kiitos paljon! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Totta turiset kuomaseni:

Lue myös