Valokuvaamisen perusteet

Rapustelin töissä pienimuotoista raporttia valokuvaamisen perusteista ja kun tällaista aina tekee, tulee hieman sokeaksi omalle tekstille. Toisaalta ajattelin, että tämä voisi olla hyödyllinen blogiinkin! Eli kiinnostuneet lukaiskaa läpi ja halutessanne huomauttakaa ajatuskatkoistani ja virheellisestä infosta! ;D

Teksti on vielä raakile ja korjaan sitä parhaillaan ja sitä mukaa, kun asioita ilmenee. tarkoituksena oli tehdä hyvin, hyvin supistettu dokumentti valokuvaamisen perusteista.

1 JOHDANTO 

Tässä dokumentissa käydään läpi valokuvauksen perusteet käyttäen järjestelmäkameroita tai taskukokoisia kameroita. Osa dokumentin ohjeista on toteutettavissa vain järjestelmäkameroilla. Lopussa käydään läpi myös valokuvia koskevia tekijänoikeuksia ja kuvien julkaisuun liittyviä asioita. 

2 JÄRJESTELMÄKAMERA JA POKKARI

2.1 Digitaalinen järjestelmäkamera

Digitaalinen järjestelmäkamera mahdollistaa sen, että kuvaaja voi hallita kameran kaikkia asetuksia. Järjestelmäkameroihin voidaan lisäksi vaihtaa objektiiveja, jolloin niiden käyttötavat laajenevat.

Järjestelmäkameroita löytyy eri hintaluokissa niin harrastelijoille kuin ammattilaisillekin. Nykyään jo halvimmatkin mallit tuottavat kuvanlaadullisesti todella hyvää jälkeä.

2.2.1 Peilitön järjestelmäkamera

Markkinoille on nykyisin ilmestynyt pienikokoisia järjestelmäkameroita, kuten Olympus OMD-EM5 -kamera. Kameroiden peilittömyys mahdollistaa pienen koon. Kamerasta siis puuttuu optinen etsin, eli valoherkän kennon ja objektiivin väliin jää ainoastaan suljin. Koska peiliä ei ole, tilaa jää isommalle kennolle. Niinpä peilittömillä järjestelmäkameroilla saadaan hyvänlaatuisia kuvia jopa hämärässä ja ne alkavat nykyisin vastata kuvanlaadultaan jo tavallisia järjestelmäkameroita.

2.3 Digipokkari

Pieni, taskukokoinen kamera, johon ei saa vaihdettua objektiivia. Pokkarin etuja ovat keveys ja pienuus, sekä se, että niillä saa kuvattua helposti makrokuvia lyhyen tarkennusetäisyyden ansiosta.

 3 HYVÄ VALOKUVA

Hyvä valokuva saa katsojan ajattelemaan kuvan syvällistä merkitystä. Hyvänkin valokuvan voi pilata huolimattomalla sommittelulla tai väärillä asetuksilla. Mitä enemmän valokuvaamista harjoittelee käytännössä, sitä varmemmin asetuksien hallinta ja sommittelu sujuvat ja sitä nopeammin kuvia voidaan ottaa.

Kun perusasiat ovat kunnossa, voidaan sääntöjä seuraamalla tai rikkomalla luoda mielenkiintoisia, kauniita ja ajatuksia herättäviä valokuvia.

Millainen on hyvä valokuva?

Hyvän valokuvan elementtejä voivat olla ainakin seuraavat asiat:
- Tekniseltä laadultaan hyvä
- Loppuun asti mietitty asettelu / sommittelu
- Mielenkiintoinen kohde
- Oikea hetki

Kuvan tekniseen onnistumiseen eniten vaikuttavia tekijöitä ovat:

1. Sommittelu
2. Kuvan valotus
3. Valkotasapaino

4 SOMMITTELU

Kohteen sijoitus kuvan keskelle on ehkä yleisin sommittelutyyli, mutta yleensä tämä tapa on myös kaikista tylsin. Sommittelua pohtiessa kannattaa miettiä kolmasosien sääntöä / kultaista leikkausta. Tämä tapahtuu käytännössä siten, että kuva jaetaan kolmeen vaaka- ja pystysuuntaan ja kohde sijoitetaan viivojen leikkauspisteisiin, tai niiden lähelle (Kuva 1). Joissain tapauksessa kohteen sijoittaminen keskelle kuitenkin toimii.

KUVA 1

Kuva 1 Kolmasosien sääntö

Tällä tavalla voidaan mahdollistaa muita huomioon otettavia asioita, kuten se, että liikkeen / katseen suuntaan kannattaa jättää tilaa (kuva 2).

KUVA 3

Kuva 2 Tilaa oikeaan suuntaan

Kuvan rajausta pohtiessa kannattaa myös käyttää hyväkseen videokuvauksesta tuttua kansainvälistä 8-portaista kuvakokojärjestelmää ja sen jälkeen sommitella kohde halutulla tavalla.

5 VALOTUS

Kameran histogrammi kertoo, millainen kuvan valotus on. Histogrammi muodostetaan kuvan kirkkausarvojen vaihtelusta. Kun histogrammin kuvion kummassakaan päädyssä ei ole havaintoja, on kuva valottunut oikein. Mikäli vasemmassa reunassa on paljon havaintoja, kuva on alivalottunut. Taas vastaavasti kuva ylivalottuu, mikäli käyrä osuu histogrammin oikeaan reunaan.

Kuvan 3 histogrammista nähdään, että kohde on oikein valottunut, sillä histogrammin havainnot eivät osu vaaleaan päähän (oikea reuna) ja vain hyvin pieni osa osuu tummaan päähän (vasen reuna). Kuva on silti hieman alivalottunut, sillä suurin osa pykälistä osuu histogrammin tummalle alueelle.

KUVA 6

Kuva 3 Histogrammi

Kyseinen histogrammi on napattu Adobe Photoshop -ohjelman Levels-kohdasta ja esittää alempaa kuvaa (kuva 4).
KUVA7

Kuva 4 Kuva, jolle histogrammi kuuluu

Kun valkoinen väri ylivalottuu kuvassa, siitä käytetään termiä puhkipalaminen. Kun valokuvan tummat osat taas näkyvät kuvassa mustina, ovat mustat alueet tukossa. Kun valkoinen väri palaa puhki, kuva sisältää täysin valkoisia pikseleitä. Kun tumma alue toistuu kuvassa liian tummana, tarkoittaa se, että kuvassa on täysin mustia pikseleitä.

Usein vastavaloon kuvatessa kuvaa ylivalotetaan tarkoituksellisesti, eli tätä sääntöä kannattaa noudattaa tilanteen mukaan. Yleisimmin ylivalottuminen tapahtuu kirkkaassa auringonvalossa, jolloin taivas näyttää kuvissa valkoiselta.

Valotusta voidaan säätää kameran asetuksia muokkaamalla, tai valotusmittarin antamien vihjeiden perusteella. Valokuvassa oikeanlainen valotus saadaan aikaan yhdistelemällä kolmea eri tekijää: aukkoa, valotusaikaa ja ISO-herkkyyttä.

Yksi tapa säätää valotus kohdilleen on käyttää valotusmittaria. Sitä käytetään siten, että kameraan asetetaan jokin aukko ja aikaa säädetään siten, että kamera ilmoittaa valotuksen olevan kohdillaan. Valotusmittarilla voidaan säätää valotus myös valotusajan suhteen, eli mikä aukko on paras vaihtoehto tietylle valotusajalle.

5.1 Himmennin ja suljinaika

Himmennin on kameran objektiivista löytyvä mekaaninen laite, jonka kautta valo kulkee. Himmentimen koko ilmaistaan aukkolukuna, eli f-lukuna. Aukon arvo voidaan esittää monella eri tavalla, mm. f/1.8, f/1,8, f:1.8 tai f1.8. Kun valotus kasvaa yhden aukon (kaksinkertaistuu), myös suljinaika kaksinkertaistuu. Aukon luku on käänteisluku (1/2,0 tai 1/22), eli mitä pienempi luku, sitä suurempi himmentimen aukon läpimitta todellisuudessa on. Tästä syystä f/2,0 päästää enemmän valoa kennolle kuin f/8.0. Valotuksessa yksikkönä käytetään termiä aukko.

5.2 Herkkyys ja kohina

Kuvissa esiintyvän kohinan voi havaita kirkkaina tai värillisinä pisteinä erityisesti kuvan tummilla alueilla. Kohinaa syntyy erityisesti silloin, kun kuvataan heikossa valaistuksessa pitkällä valotusajalla.

Valotuksen mittaamiseen käytetään yleisimmin herkkyyden asteikkoa, eli ISO-herkkyyttä. ISO-herkkyyden arvoja ovat esim. ISO 100, ISO 200, ISO 400, ISO 800, ISO 1600 ja ISO 3200. Mitä suurempi arvo, sen enemmän kuvassa on kohinaa. Mitä suurempi ISO-arvo kuitenkin on, sen pienempää aukkoa ja pidempää valotusaikaa voidaan käyttää. Hyvin suuret ISO-arvot mahdollistavat kuvaamisen myös hyvin hämärässä.

6 VALKOTASAPAINO

Kuten videokuvauksessakin, myös valokuvauksessa valkotasapainon säätäminen oikeanlaiseksi on hyvin tärkeää. Valkotasapainolla tarkoitetaan valon väriä, ja se on oikea silloin, kun valkoinen näyttää samalta kuvassa kuin ihmissilmin nähtynä. Joissain tapauksissa valon väriä voidaan vääristää, mutta muutoin kannattaa pyrkiä mahdollisimman neutraaliin lopputulokseen (kuva 5).

KUVA 8
Kuva 5 Valkotasapainon vääristäminen tehokeinona

Valkotasapainon säätäminen on helppoa, sillä kamerasta löytyy hyviä esiasetuksia sitä varten (Kuva 6). Toisinaan kameran voi antaa valkotasapaino automaattisesti, mutta tällöin esim. kuvasarjaksi tarkoitettujen kuvien valkotasapaino voi vaihdella kuvan mukaan. Valkotasapainoa voidaan myös korjata kuvankäsittelyohjelmien avulla / raakakuvien tuomisvaiheessa.

kuva 9
Kuva 6 Valkotasapainon asettaminen  

7 KUVAUSTYYLIT

Valokuvatessa voidaan hyödyntää erilaisia kuvaustyylejä, kuten muotokuvausta, maisemakuvausta tai makrokuvausta. Jokaiselle tyylille on olemassa soveltuvia asetuksia, joiden avulla saadaan tilanteeseen sopivat kuvat aikaiseksi. Kameroista löytyy valmiiksi eri kuvaustyyleihin sopivia asetuksia, jolloin kamera pyrkii hyödyntämään jokaiselle kuvaustyylille ominaisia asioita.

Esim. makrokuville ominaista on se, että kohde on kuvattu läheltä ja kohteesta riittävä osa on tarkka. Maisemakuvauksessa tyypillistä on taas se, että koko kuva on kauttaaltaan tarkka. Henkilö/muotokuvauksessa käytetään yleensä hyväksi lyhyttä syväterävyyttä, jolloin kohteen tausta on sumea. Tästä efektistä käytetään nimeä bokeh (kuva 7 & kuva 8).

kuvA 10

Kuva 7 Bokeh / Kuvan terävyysalueen ulkopuolinen alue

kuva11

Kuva 8 Bokeh / Etuala tarkka

7.1 Muotokuva/henkilökuva

Henkilökuvauksessa huomioonotettavia asioita:

- Kuvakoko (lähikuva vai kokokuva)
- Aukon valinta
- Objektiivin pidempi polttoväli (telepää)
- Kuvakulma
- Valon suunta
- Pysty vai vaakakuva?
- Rajaus
- Sommittelu
Muotokuville tyypillistä on se, että kohde piirtyy kuvaan terävänä, mutta tausta on sumea. Tämä toteutetaan kameran asetusten, polttovälin ja oikeanlaisten objektiivien avulla, mutta myös siten, että kuvattava kohde ei ole kiinni taustassa. Kuvatessa käytetään isoa aukkoa (pientä aukon numeroa), jolloin bokeh-efekti syntyy.

Objektiivin valinnalla ja objektiivin polttovälillä on paljon merkitystä muotokuvauksessa, sillä objektiivien valovoimissa on eroavaisuuksia ja pidempi polttoväli taas helpottaa syväterävyyseron syntymistä. Henkilökuvia kuvataan usein hyvin laadukkailla valovoimaisilla objektiiveilla, joissa on iso aukko, sillä suuriaukkoinen objektiivi on myös valovoimainen.

Henkilökuvauksessa kannattaa miettiä tarkasti mm. rajausta ja kuvakokoa (lähikuva/kokokuva). Tärkeintä on, että kuva rajataan selkeästi ja kohteen ympärille annetaan tilaa.

Kannattaa huomioida, että kohdetta ei rajata nivelten kohdalta, vaan mieluummin nivelten alapuolelta. Henkilökuvaa ei myöskään tulisi ottaa laajakulmalla, sillä se vääristää mittasuhteita. Ainoastaan tilanteissa, jossa mittasuhteita halutaan vääristää tarkoituksellisesti (kalansilmäobjektiivi), kannattaa käyttää laajakulmaista linssiä / polttoväliä.

Esimerkkejä polttoväleistä:

50mm / 70 mm / 150mm

Esimerkkejä aukoista:
f/1.4, f/1.8, f/2.0 yms.

Objektiivista riippuen kannattaa suosia mahdollisimman suurta aukkoa. Kuitenkaan aivan täydellä aukolla ei kannata kuvata, sillä monet objektiivit piirtävät tällöin turhan pehmeästi ja saattavat aiheuttaa vääristymiä.

Myös suljinajalla on paljon merkitystä henkilökuvauksessa. Alle 1/50 sekunnin suljinajalla otetut kuvat tärähtävät varmasti. Hyvä olisikin ottaa kuvia vähintään 1/60 sekunnin valotusajalla, mutta mieluiten jopa 1/100 s tai 1/250 s. Jos valoa on vähän, tekee suljinajan lyhentäminen kuvasta liian tumman. Tämäkin kannattaa kokeilla siten, että asettaa kameran suljinaika-tilaan (Tv) ja asettaa suljinajaksi vähintään 1/60 s.

Kiinnitä huomiota myös mallin asentoon ja taustan yksinkertaisuuteen. Mitä sekavampi tausta, sen helpommin kuvasta tulee levoton ja huomio kiinnittyy johonkin muuhun kuin malliin. Varsinkin mallin päätä ympäröivä tausta kannattaa pitää yksinkertaisena.

Kokovartalokuvissa valokuva voidaan ottaa hieman alaviistosta, sillä tällöin tausta usein muuttuu yksinkertaisemmaksi. Kuvattavan mallin kannattaa aina asettaa kasvot valoon päin, eli jos pilvisellä säällä aurinko paistaa pilven läpi, kannattaa katse suunnata kohti sitä.

Liian kirkkaassa (”kovassa”) valossa kuvaaminen voi olla huono vaihtoehto. Usein juuri pilvinen sää tai laskevan auringon luoma valaistus ovat otollisinta aika muotokuvaukselle. Liian kova valo synnyttää kovia ja epäimartelevia varjoja.

7.2 Makrokuva

Makrokuvalla tarkoitetaan kuvaa, jossa kuvan kohde näkyy kuvassa vähintään luonnollisessa koossa, eli 1:1 kuvattuna. Makrokuvia saadaan aikaiseksi siten, että kohde kuvataan mahdollisimman läheltä. Usein tällaisissa kuvissa valitaan asetukset siten, että syväterävyysalue on kapea, mutta kohteeseen nähden riittävä (Kuva 9).

kuva 12

Kuva 9 Makrokuva sudenkorennosta

7.3 Maisemakuva

Maisemakuvalle tyypillistä on se, että kuva on kauttaaltaan tarkka (kuva 10). Avainasemassa ovat myös mm. horisontin suoruus, kuvakulma ja maisemakuvaukseen soveltuva laajakulmainen objektiivi. Kuvatessa kannattaa myös hyödyntää jalustaa tai tukevaa alustaa, mikäli se on mahdollista.

Maisemakuvissa käytetään pientä aukkoa, jolloin kuva on kauttaaltaan tarkka. Aukoksi kannattaa valita kohteen valon määrään sopiva pieni aukko (iso luku). Aukko f/8 ja f/10 tai sitä pienemmät aukot ovat sopivia mm. maisemakuvaukseen, sekä kaikenlaiseen muuhun kuvaukseen, jossa kuvista halutaan kauttaaltaan tarkkoja. Tämä aukon arvo riittää useimmissa kameroissa tuottamaan kauttaaltaan tarkan kuvan.

Maisemakuvissa kannattaa käyttää mahdollisimman pientä ISO-arvoa, jotta kuvaan muodostuisi mahdollisimman vähän kohinaa. Mitä pienempi ISO-luku, sen parempi lopputulos, sillä kuva kohisee vähemmän. Joskus hämärässä otetut kuvat vaativat kuitenkin vähintään ISO 800-ISO 3200 arvot, mutta hyvässä valaistuksessa, kuten ulkona kuvatessa, ISO 100 tai ISO 200 voi hyvinkin riittää.

Sopiva suljinaika löytyy valitun aukon perusteella. Myös erilaisten suotimien, kuten harmaasuotimien tai polarisaatiosuotimien käyttö voi olla hyvä vaihtoehto, mikäli kuvataan järjestelmäkameralla. Tällä tavalla voidaan ehkäistä kuvan ylivalottumista, jolloin voidaan kuvata pidemmillä suljinajoilla, tai vastaavasti syventää kuvien sävyjä.

kuva 13
Kuva 10 Maisemakuva

8 KAMERAN KUVAUSTILAT

Lähes kaikissa kameroissa on olemassa valmiita kuvaustiloja. Ne voivat olla yksinkertaisuudessaan pokkarikameroissa symbolein varustettuja maisema/makrokuvaustiloja, mutta järjestelmäkameroissa valmiita kuvaustiloja on lukuisia ja ne löytyvät säätöpyörästä. Yleisimpiä näistä ovat mm. automaatti, puoliautomaatti, aukkotila, suljintila ja manuaali.

Valmiiden kuvaustilojen avulla kamera säätää asetuksia automaattisesti, mutta useimmilla tiloilla kamerasta voidaan säätää joitain asetuksia ja kamera antaa muut sopivat arvot, jotta kuva onnistuu. Automaattitilassa (AUTO tai A) kamera säätää kaikki arvot itse ja usein tämä tila käynnistää salamakuvauksen. Puoliautomaatilla kuvatessa päästään itse vaikuttamaan kameran asetuksiin, kuten salaman, ISO-arvon, valkotasapainon ja valotushaarukkaan arvoihin.
 
Aloittelijalle suositeltavaa on valita kamerasta puoliautomaatti tai aukko/suljinatila (Av / Tv), sillä automaattiasetuksella saa harvoin parhaimman näköisiä kuvia. Kameran sisäänrakennetut salamat ovat usein melko huonolaatuisia ja kuvan ottaminen tällaisella salamalla hävittää usein kuvasta tunnelman. Automaattiasetus käyttää salamaa hyvin usein. Puoliautomaattitilalla salaman käytöstä voidaan jo päättää.

Alla on selitetty ainakin Canonin kameroista löytyviä kuvaustiloja:

1. A tai Auto = Automaatti
2. P = Puoliautomaatti / Program mode
3. Av = Aukkotila / Aperture priority
4. Tv = Suljintila / Shutter priority
5. M = Manuaali / Manual Mode

Muita kamerakohtaisia kuvaustiloja ovat mm.

1. Makrokuva
2. Urheilukuva
3. Muotokuva

9 OBJEKTIIVIT

Järjestelmäkameroiden ominaisuus on se, että niihin voidaan vaihtaa objektiiveja. Objektiiveilla on suuri merkitys siihen, millainen lopputulos saadaan aikaiseksi, sillä erilaiset objektiivit toimivat erilaisissa kuvaustilanteissa.

Objektiivit voidaan jakaa polttovälin ja käyttötarkoitusten mukaan seuraaviin ryhmiin:

- kalansilmäobjektiivit, polttoväli alle 10mm, kuva-ala 180 astetta
- laajakulmaobjektiivit, polttoväli 10–28mm
- normaaliobjektiivit, polttoväli noin 50 mm
- teleobjektiivit, polttoväli vaihtelee välillä 70–500mm
- makro-objektiivit, polttoväli yleensä noin 60–100mm

On olemassa kahdenlaisia objektiiveja, kiinteitä ja zoom-objektiiveja (kuva 11). Kiinteät objektiivit ovat usein valovoimaisimpia, mutta niissä polttoväliä ei voi muuttaa. Zoom-objektiivit mahdollistavat polttovälin muuntamisen, jolloin objektiivi on monikäyttöisempi ja voi soveltua niin maisema kuin myös muotokuvaukseen.

kuva 14

Kuva 11 Canon 18-55mm zoom-objektiivi / Kiinteä Canon 50mm f/1.8 -objektiivi / Kiinteä Canon 50mm f/1.4 -objektiivi

9.1 Teleobjektiivit

Teleobjektiiveja käytetään yleisesti tilanteissa, joissa kohde on kaukana, mutta kohde halutaan saada kuvattua ”läheltä”. Luontokuvaus ja urheilukuvaus ovat teleobjektiiveille tyypillisiä kuvaustilanteita. Teleobjektiiveja voidaan myös hyödyntää muotokuvauksessa, mutta tällöin kannattaa kiinnittää huomiota kuvausetäisyyteen. Tällaiset objektiivit vääristävät mittasuhteita, joten kohde kannattaa sijoittaa jokseenkin kauas kamerasta.

9.2 Normaaliobjektiivit

Normaaliobjektiivit soveltuvat hyvin muotokuvaukseen, sillä niiden polttoväli vastaa lähes samaa kuin ihmissilmä näkee (noin 50 mm). Kiinteäpolttoväliset normaaliobjektiivit ovat usein myös valovoimaisia ja niiden avulla saa aikaiseksi hyviä muotokuvia.

9.3 Laajakulmaobjektiivit

Laajakulmaobjektiivit soveltuvat erityisesti maisemakuvaukseen tai esim. ryhmäkuvien ottamiseen. Zoom-objektiivilla varustettu objektiivi, jossa polttoväli on esim. välillä 17-70 mm, on hyvä valinta henkilöille, jotka kuvaavat paljon perhe/lomakuvia. Tällainen objektiivi on hyvin monikäyttöinen.

Objektiivin laatu vaikuttaa paljon kuvaan. Laadukkaalla harrastelijoille tarkoitetulla järjestelmäkameralla saadaan hyvinkin laadukasta jälkeä hyvillä objektiiveilla. Usein kameroiden mukana tulevat objektiivit ovat markkinoiden halvimpia ja vaikuttavat kuvan lopputulokseen paljon. Ennen kuin miettii järjestelmäkameran rungon päivittämistä uuteen, kannattaa testata kuvaamista muillakin kuin pakettiobjektiiveilla. Usein jo tämä riittää pitkälle.

Hyviä ja edullisia objektiiveja harrastelijakuvaajille ovat mm.

- Canon EF 50mm f/1.8 II Canonin järjestelmäkamerarungoille,
- Canon EF-S 55-250mm Canonin rungoille,
- Nikkor AF-S 50mm f/1.8G -objektiivi Nikonin rungoille,
- Nikon Nikkor AF-S DX 35mm f/1.8G Nikonin rungoille,
- Sigma 17-70mm f/2.8-4 -objektiivi Canonin / Nikonin rungoille.

10 KUVIEN JULKAISEMINEN JA TEKIJÄNOIKEUDET

Julkisella paikalla kuvaamista ei ole rajoitettu. Kuvien julkaisua koskien kannattaa pitää mielessä muutama asia. Jos kuvaat julkisella paikalla henkilöä, joka on tunnistettavissa kuvasta, kuvaa ei saa julkaista ilman kuvattavan lupaa

Suomen journalistiliiton sivuilla olevassa ohjeessa on kerrottu yksityiskohtaisesti, mitä ja missä saa kuvata, ja missä ei.

Juna-asemat, linja-autoasemat, lentoasemien yleisölle avoimet alueet, kadut ja puistot, kauppakeskusten yleiset alueet, kirjastot ja muut vastaavat yleisölle avoimet julkisen palvelun laitokset, sairaaloiden aulat ja virastojen yleisölle avoimet alueet. (Journalistiliitto 2014.)

Yleisölle avoimissa yksityisissä liiketiloissa kuvaaminen on sallittua, eikä omistaja voi sitä kieltää. Omistajalla on kuitenkin mahdollista valikoida asiakkaansa ja estää kuvaajaa pääsemästä tilaan. Mikäli kuvaaja on sisällä esimerkiksi kaupassa, omistajalla tai haltijalla on mahdollisuus vaatia kuvaajaa poistumaan. (Journalistiliitto 2014.)

Kuvaamista ei voida kieltää, mutta joissakin tilanteissa sisäänpääsy voidaan evätä tai kuvaava henkilö poistaa. Sellaisia ovat mm. kaupat, baarit ja ravintolat. (Journalistiliitto 2014.) 

Ihmisten kuvaamien vaatii luvan seuraavissa paikoissa: 

”Kotirauhan suojaamat paikat, aidattu piha-alue, käymälät, pukeutumistilat, yleisöltä suljetut yleiset tilat, kuten virastojen ja laitosten yleisöltä suljetut osat, suljetut yksityistilaisuudet. (Journalistiliitto 2014.)

Myös maksullisissa yleisötapahtumissa, kuten laivoissa, museoissa, näyttelyissä, urheilutapahtumissa ja liinkuntahalleissa kuvaaminen, tai kuvausvälineiden tuominen voidaan kieltää sisäänpääsyn ehtona.

LÄHTEET 

Kommentit

Lue myös