lauantai 30. marraskuuta 2013

Hengenahdistus / Juokseminen talvisin

Luin On My Way -blogista juuri erään jutun koskien juoksuharrastusta. Ihan samaa juttua olen miettinyt viimeisen kuukauden ajan... Siis miten käy, kun pakkaset tulevat ja juoksu käy hengittämisen osalta mahdottomaksi? Onko teillä muilla samanlaista oireilua, eli talvisin kylmässä ilmassa hengitys alkaa käydä raskaaksi ja henkeä alkaa ahdistaa? Mulla on allergia ja astmalääkkeetkin löytyvät, eli kyseessä on aito ongelma. 


Pari viime talven ulkoilukertaa on jäänyt hyvin mieleen. Erään kerran tulin salilta ja pakkasta oli ulkona -20 astetta. Pääsin autokyydillä lähelle kotiani Riihimäellä, mutta sen parin sadan metrin kävelyn jälkeen olin tukossa kotonani seuraavat kaksi tuntia. Henki rohisi, enkä saanut kunnolla happea. Toinen kerta oli eräs tavallinen koulumatka pakkasaamuna. Puolivälissä matkaa henki alkoi pihistä ja kurkku tuntui turvonneen umpeen. Ja nämä molemmat ovat syntyneet kävelylenkin tuloksena!

Mietin siis sitä, miten voisin käydä talvisin juoksemassa? Tällä hetkellä vedän jo nyt rajan siihen, että kun lumet tulevat, en enää juokse ulkona. En halua hengenahdistusta, enkä halua kaatua. Onko talvella ylipäätään mahdollista juosta, mikäli kärsii astmaoireista? Vai siirryttekö suosiolla sisätiloihin matolle?

t. Enni

Paras meikkivoide, puhdistusaine ja itseruskettava / Lehtikaalisipsi

Päätin listata teille omia lemppareitani taas pitkästä aikaa. Ihan ykkösenä on uusin meikkiostokseni, ystävän ja Sokoksen myyjän suosittelema, Lumene CC Color Correcting Cream -meikkivoide.

Lumene CC Color Correcting Cream

Kun kuulin, että BB-voiteet eivät ehkä olekaan hyväksi iholle (ne tekevät ihon pinnalle hengittämättömän silikonikalvon), lopetin BB-voiteiden käytön kokonaan. En tiedä päteekö tämä sama Lumenen CC-voiteeseen, mutta toivottavasti ei. Silikonia yleensä kyllä löytyy melkein kaikista meikistä, paitsi mineraalimeikeistä.

Lumene CC-voide on noussut parhaimmaksi meikkituotteekseni siksi, että se peittää kaikista aiemmista meikkivoiteistani parhaiten ihon pienet virheet, jättää ihon ihanan mattapintaiseksi (puuteria ei edes tarvita), kestää pitkään kasvoilla ja on riittoisaa. Voidetta löytyy kolmea eri sävyä: Light, Medium ja Dark. Minulla on tuotteesta käytössä sävy medium, sillä käytän välillä itseruskettavaa ja vaaleampi olisi ollut liian vaalea iholleni. Sokoksella myyjä testasi iholleni vielä sitä tummempaakin sävyä ja melkein sekin olisi sopinut!

IMG_4399 copy

Pidän tuotteesta myös siksi, että se on uusi, eli sisältää viimeisintä teknologiaa. Jotenkin siitä tulee vain sellainen kuva, että kehityksen on pakko ollut tuoda parempia uudistuksia mukanaan. Osa kaupoissa myytävistä meikeistähän on ollut myynnissä jo vuosien ajan, eivätkä ne ole toimineet haluamallani tavalla.

Tätä toivon lisää joululahjaksi! Ps. Tuotetta saa alennuksesta mm. Sokoksen verkkokaupasta.

Vichy Purete Thermale

Toinen lemppari on parabeeniton Vichy Purete Thermale -puhdistusvaahto, jonka sain mukaani Inspiration Dayn lahjapussista. Ihoni on yleensä ollut aika hyvässä kunnossa ja periaatteessa pelkkä puhdistusmaitokin riittää puhdistamaan ihoni, mutta välillä ihoa on myös hyvä puhdistaa muillakin tuotteilla.

IMG_4403 copy


En ole ennen juuri käyttänyt muita puhdistustuotteita kuin puhdistusmaitoa, sillä monet tuotteet tekevät ihostani kireän ja kuivan. Tätä käyttäessä en ole huomannut kiristävää tunnetta, eikä tuotteesta ole muutenkaan käynyt mitään negatiivista ilmi. Uusia näppyjä ei ole vielä tullut näin viikon käytön jälkeen, joten tuote vaikuttaa hyvältä! Tämä viikonlopun mässäys toimii taas hyvänä testinä, sillä yleensä aina maanantaisin muistona saattaa olla yksi näppy keskellä otsaa...

Avène Self Tanning Lotion


Viimeisenä kovana suosikkina pysyy itseruskettavien kruunaamaton kuningatar, hyvin miedon tuoksuinen ja herkälle iholle suunniteltu Avène Self Tanning Lotion. Siitä ei pääse mihinkään, että se on yksinkertaisesti parasta. Se ruskettaa hyvin kevyesti, mutta kerroksittain levitettynä tehoa silti löytyy. Tuotetta ei tarvitse sekoittaa erikseen kosteusvoiteeseen.

IMG_4404 copy


Suurin plussa tulee siitä, että tämä voide ei kutita atooppista ihoani, vaikka levittäisin itseruskettavaa jalkoihin, käsiin tai kasvoihin yms. Kämmenet ovat kuitenkin ainut kohta, joka saattaa reagoida aineeseen, vaikka tuotteen pesisikin hyvin pois. Kuten ehkä tiedätte, olen käynyt kämmenieni takia lääkärissäkin ja saanut ihottumaan erittäin hyvän ylläpitävän lääkevoiteen. Vaan kaikki aiemmin kokeilemani itseruskettavat ovat osoittautuneet jollain tavalla huonoiksi. Ne ovat olleet liian voimakkaan tuoksuisia ja ihoa kutittavia. Pian kovaan testiin pääseekin saamani Vita Liberata -itseruskettava, jonka luomusuihkurusketus ei viimeksi kutittanut ihoani. Katsotaan pärjääkö se tälle!

Jos kuitenkin kärsitte samoista ongelmista ja etsitte hyvää itseruskettavaa, niin kannattaa testata tätä tuotetta ihan oikeasti. Tämänkin ostin apteekin henkilökunnan suosittelemana. Se ei ole markkinoiden halvinta ja sitä myydään tietääkseni vain apteekeissa. Riittoisa tuubi maksaa noin 27 euroa. Paljon halvemmalla tuotteen saa mm. Apteekkituotteet.fi*-verkkokaupasta.

IMG_4364 copy
IMG_4383 copy

Muita viikon kokeiluja, onnistumisia ja epäonnistumisia näette alta. Kokeilin ensimmäistä kertaa lehtikaalisipsien valmistusta, mutta lopputulos oli kuitenkin liian raaka ja suolainen. Ottivat siis suolaa todella hyvin, eli kannattaa käyttää mausteita maltillisesti!

Ensimmäinen purutuntuma oli outo, sillä en saanut lehtikaalia jauhettua suussa rikki. Toisella kerralla leikkasin lehdistä nuo "ruodot" pois, maustoin lehdet kevyesti suolalla, pippurilla ja auringonkukkaöljyllä ja paistoin pelkät lehtien kärjet uunissa 250 asteessa. Tällä kertaa uuni oli liian kuumalla (alempi kuva), eli lehdet kärähtivät. Tosin nyt suutuntuma oli täydellisen suussasulava ja rapea. Älkää siis päästäkö lehtiä noin punaisiksi, sillä tällöin maku on jo pilalla.

IMG_4386 copy

Ps. Lehtikaalisipsit olivat ihan hyviä, mutta jälkeenpäin niistä tuli äklö olo. Tulihan sitä vedettyä melkein puolikas pussi kaalia... En siis ehkä tee enää toiste.

t. Enni

*Sisältää syvälinkin

PS. ARVONTA LOPPUU TÄNÄÄN! Toinen huomenna!


perjantai 29. marraskuuta 2013

Black Friday

Pikaisesti ennen alkavaa tuntia tulin vielä päivittelemään blogia. Tiesittekö, että tänään on Black Friday, eli siis jenkkien hulluin ostospäivä? En mäkään olisi tiennyt/muistanut, ellei sähköposti olisi täyttynyt erinäisistä alennus-ilmoituksista. No mainittakoon nyt pikaisesti, että esim. Nellyllä* alennuskoodilla BLACKFRIDAY saa nyt -10% alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista. Nellyltä saa myös valikoituja kenkiä*ja mekkoja* -20 % alennuksella.



Postauksen kuvituksena saa toimia puhelimeen viime aikoina tallentuneet puhelinräpsyt. Suurin osa on näköjään Thorista. Eihän meillä koirat istu ruokapöydän ääressä...

Viikko lyhyesti: Maanantaina tein maailman parhaimman makuisen drinkin Chambord-kisaa varten. Postausta aiheesta tulossa lähiaikoina. Käykää kuitenkin äänestämässä jo nyt mieluisinta drinkkiä.

Muuten viikko on koostunut mm. Cocon pentujen kasvun seuraamisesta, koulusta, saleista, lenkistä, Kalevala Korun synttäreistä ja Ifolor-kirjan vääntämisestä. Kunhan saan parempaa materiaalia käsiini, voin palata aiheisiin paremmin.



Nyt kuitenkin alkaa tunti, mutta mielessäni ei pyöri muu kuin, että perjantai = karkkipäivä. Himoitsen jo illan karkkipussia. No salmiakkivalintaa pohtiessa se seuraava neljä tuntia kuluu varmasti rattoisasti... :)

Hauskaa viikonloppua!

t. Enni

*Sisältää syvälinkin

torstai 28. marraskuuta 2013

VAASAN Lapin Rilla -pitsapohjat / Kevyt Olive-pitsa

Sisältöyhteistyö

Pääsin mukaan Indiedaysin ja VAASANin herkulliseen kampanjaan, jossa haasteena oli kehittää itsensä näköinen resepti teemalla Inspiroiva uutuuspitsa. Lähdin siltä linjalta, että jotain uutta, terveellistä ja hyvää oli keksittävä! Pian muistin Lontoon reissun ja siellä syömäni herkullisen pitsan. Päätin vihdoin toteuttaa oman versioni tästä Olive-pitsasta, joka sopii myös kasvisruokailijoille.

Pitsassa hyödynsin VAASAN Lapin Rilla -pizzapohjia, jonka ansiosta pitsan teko oli helppoa ja lopputulos erittäin ruokaisa, näyttävä ja maistuva. Kokemuksen perusteella pitsa maistui myös perheen lihansyöjille!

Kannattaa muuten käydä katsomassa VAASANin kampanjasivuilta löytyvää kilpailua, osallistumalla kisaan voi voittaa Day Spa -hemmottelutuokion! Sivulta löytyvät kaikki kilpailussa mukana olevat reseptit, joista lukijat voivat äänestää suosikkinsa.

Kisa löytyy täältä: showroom.indiedays.com/vaasan/

IMG_2099

Ensimmäisenä lomapäivänä kiertelimme ympäri Lontoota ja illan päätteeksi suuntasimme kohti Leicester Squarea ja sieltä löytyvää Bella Italia -ravintolaa. Koska olin päivän aikana ehtinyt jo syödä lämpimän ruoan, halusin valita menusta jotain kevyttä. Olikin hyvin yleistä, että ravintoloiden menut sisälsivät ns. kevyitä vaihtoehtoja. Bella Italiassa nämä vaihtoehdot oli nimetty alle 600 kalorin annoksiksi. Listalta löysin Olive-pizzan, joka sisälsi kalamata-oliiveja, tuoretta mozzarellaa, rucolaa, pinaattia ja kirsikkatomaatteja.

Kun pitsa tuotiin eteeni, oli se mielestäni pöydän näyttävin annos. Loppuhuipennukseksi tarjoilija rouhi päälle vielä paljon tuoretta mustapippuria. Paitsi, että pitsa näytti hyvältä, se myös maistui todella hyvältä. Ihmettelin tätä paljon, sillä itse pitsan raaka-aineet olivat hyvin yksinkertaiset. Kaiken huippuna pitsa oli kasvisruoka. Niinpä jo ravintolassa pitsaa syödessäni päätin, että tätä täytyy tehdä vielä kotonakin.

IMG_6141 copy copy
IMG_6599 copy

Kun haluan tehdä jotain kevyttä ja hyvää ruokaa yksinkertaisista raaka-aineista, en lähde sieltä mistä aita on matalin. Tässä reseptissä päätin panostaa tomaattikastikkeeseen. Toki pitsan tomaattikastikkeen voisi tehdä ketsupista ja tomaattipyreestä, mutta koska reseptissä yritin imitoida tarkasti syömääni Olive-pitsaa, ei ketsuppipohjainen kastike tullut kyseeseen. Tässä tapauksessa luotin puhtaasti hyviin raaka-aineisiin, jolloin itse pitsaan tuli vain ne asiat, joita halusin.

Kun kuulin VAASAN Lapin Rilla -pizzapohjista, niin tiesin, että ne sopisivat reseptiini hyvin. Tällä tavalla ravintola-annosta vastaavan pitsan valmistaminen käy kotioloissa hitusen nopeammin. Perinteisellä Lapin Rieska -reseptillä valmistetut pizzapohjat on lisäksi maustettu tomaatilla, paprikalla, sipulilla ja yrteillä, joten niitä ei tarvinnut lisätä erikseen tomaattikastikkeeseen. Pizzapohjia myös mahtuu neljä kappaletta kerralla pellille, sillä ne ovat suorakaiteen muotoisia (kuten oli Olive-pitsakin). Ja tietysti tällaiselle syntyperiltään lappilaiselle rieska aina maistuu... 

Tässä kaikki reseptiin tarvittavat raaka-aineet (kuvasta puuttuvat luonnollisesti valkosipuli ja kirsikkatomaatit...).

IMG_1896
IMG_1901
IMG_1897
IMG_1911

Kaikki lähtee hyvästä tomaattikastikkeesta, jonka teko vie tässä reseptissä eniten aikaa (noin 30 min). Niinpä ajoituksen kannalta tomaattikastike kannattaa valmistaa sillä väliin, kun irrottaa kivet oliiveista (esim lusikan kuperalla puolella painamalla) ja tekee muita esivalmisteluita. Oliiveiksi suosittelen kivellisiä Kalamata-oliiveja, sillä niiden maku on kivettömiä parempi. Tomaattikastikkeen keittäminen vie noin 30 minuuttia, millä väliin voi huuhdella salaatinlehdet, halkaista kirsikkatomaatit, laittaa uunin 200 asteeseen, sekä valmistautua kasaamaan pitsoja.

Tomaattikastikeen tein Leena Lindholmin Vielä yksi pala -kirjan reseptiä mukaillen.

Tomaattikastike:

2 valkosipulinkynttä
4-5 auringossa kypsynyttä tomaattia
1 rkl voita tai oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
1 tl valkoviinietikkaa
1 tl suolaa (tai oman maun mukaan)
mustapippuria myllystä

  1. Viipaloi valkosipuli ohuiksi viipaleiksi ja kuutioi tomaatit. Käytä reseptissä keskisuuria tomaatteja. Tomaateista voi halutessaan poistaa kuoret kalttaamalla.
  2. Hauduta valkosipulin viipaleet kevyesti pienessä määrässä voita tai öljyä.
  3. Lisää hunaja ja tomaattikuutiot. Keitä hiljalleen noin 20-30 minuuttia, tai niin kauan kunnes tomaatit ovat pehmeitä ja kastike sakeaa. Itselläni tämä vaihe vei 40 minuuttia, sillä tomaatit olivat tavallista isompia.
  4. Lisää kaikki muut mausteet (viinietikka, suola ja pippuri).
  5. Anna jäähtyä.
kuva1_1
kuva2_1

(Vaihe yksi katosi mystisesti yllä olevasta kuvasta...)

Muut raaka-aineet:

VAASAN Lapin Rilla -pizzapohjia
200 grammaa kivellisiä Kalamata-oliiveja
2 pakettia mozzarellaa (à 200/125 g paketti)
salaattisekoitus (tuoretta rucolaa, pinaattia, punamangoldia yms.)
paketti kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä

Tästä määrästä kastiketta riittää hyvin neljään VAASAN Lapin Rilla -pizzapohjaan. Yhden tomaattikastikkeen energiamäärä on noin 30 kcal / annos. Kaikkien muiden raaka-aineiden määrät ovat tekijän päätettävissä, ja niitä voi laittaa miten paljon haluaa maun mukaan.

kuva3
IMG_1994
IMG_2005
IMG_1986

Pitsan valmistus:

Kun kastike on valmis ja oliivit & kirsikkatomaatit pilkottu, alkaa kiva vaihe.
  1. Levitä pizzapohjat leivinpaperin päälle uunipellille ja kauho kastiketta pitsoille reippaasti. 
  2. Lisää viipaloituja (kivettömiä) oliiveja pitsan päälle ja paista uunissa 200 asteessa noin 8-12 minuuttia. Jos kastike on kovin vetistä, pitsojen kannattaa antaa olla uunissa vähän kauemmin. Seuraa pitsojen reunoja, etteivät ne pala.
IMG_2011_small
IMG_2013_small
kuva4
IMG_2035
IMG_2042
IMG_2050
  1. Ota pitsapohjat uunista ja lisää reilusti tuoretta rucola-pinaatti-punamangoldi-sekoitusta.
  2. Revi päälle isoja paloja mozzarellaa. 
  3. Lisää halkaistut kirsikkatomaatit ja rouhi päälle tuoretta mustapippuria. Kruunaa kokonaisuus oliiviöljyllä. 
Nauti lämpinänä heti!

IMG_2058
IMG_2061
IMG_2087
IMG_2081
IMG_2102

Toivon kovasti, että jokainen teistä kokeilee tätä reseptiä kotonaan. Jos tämä resepti kolahti, muista käydä jättämässä äänesi pitsalleni. Kuten lupasin, kyseessä on kevyt, mutta hyvin täyttävä herkku. Kaikkiaan reseptissä on maksimissaan noin 400 kaloria per pitsa. Oliiviöljyä kannattaa lisätä salaatin päälle noin 1 teelusikallinen makua tuomaan. Testasin reseptissä myös rasvaista sekä vähärasvaista mozzarellaa ja makuero oli hyvin vähäinen. Jos siis haluat valmistaa todella kevyen pitsan, valitse kevytmozzarella ja käytä vähemmän oliiviöljyä.

Nyt kaikki kipin kapin äänestämämään kampanjasivulle teidän mielestänne herkullisinta reseptiä, niin osallistutte samalla Day Spa -hemmottelutuokion arvontaan. Makoisaa torstaita!

t. Enni

Postaus toteutettu yhdessä Indiedaysin ja VAASANin kanssa.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Lahjakori

Kävi se klassinen, että kuvaajaa ei tietenkään ikuistettu kuin muutamiin kuviin viikonlopun juhlissa... Niinpä juhlakuvat jäivät osaltani aika vähäisiksi. Kävi myös niin, että tilan hämäryyden takia kuvaaminen lisäsalamalla oli aika haastavaa (varsinkin siinä vaiheessa, kun akkupatterit alkoivat ikävästi menettää tehoaan). Niinpä huomasin, etten kuvannut pöydän antimia ollenkaan! Tai no joo, kuvasin onneksi kakunpuhaltamisen. No näitä sattuu välillä.

Onneksi en ollut juhlissa palkollisena, sillä muuten nolottaisi. Otin kuitenkin muista ihmisistä paljon kuvia ja salama antoi yllättävän hyvin valoa muuten ihan pilkkopimeisiin kuviin, joten muistoja jäi silti. Canonin koulutuksessa kerrattu lisäsalaman käyttö oli siis aika jees juttu, opin oikeasti paljon.

IMG_3877 copy
IMG_3671 copy

Päivän sankarille koostin lahjakorin, johon Laitilan Wirvoitusjuomatehdas sponsoroi juomapuolen. Suurimmat kiitokset heille! En oikeastaan olisi voinut kuvitella koriin edes muita lasipulloja, sillä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan pullojen ja etikettien design on ihan omaa luokkaansa + juomat itsessään ovat mielestäni todella hyviä kaikki. Varsinkin retrolimut, sillä ne ovat niin värikkäitä ja söpöjä! Alkoholipitoisista juomista Oiva Skumppa mansikka on mun suosikki. 

Mikä on teidän?

WP_000185
IMG_3680 copy
IMG_3876 copy
IMG_3763 copy
IMG_3760 copy
IMG_3658 copy
IMG_3762 copy

Lopullinen lahjakori näytti tältä ja sisälsi juomien lisäksi lakua, pippuri- ja suolamyllyn ja teetä. Synttärit järjestettiin rantasaunalla ja samaisessa paikassa juhlin itse viimeksi 18-vuotis syntymäpäiviäni. Jessus, siitä on seitsemän vuotta...

IMG_3845 copy
IMG_3873 copy

Mun päivän asun olettekin jo nähneet, mutta oli silti pakko laittaa pari näitä kuvia. Miettikää, nämä kuvat otettiin ihan pilkkopimeässä ja lisäsalama heijasti jostain takaa seinän kautta valoa. Ei ihan turha kapistus siis. Vaan joululahjalistaan täytyy lisätä ne uudet akkupatterit salamaa varten!

t. Enni

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kuurankukka

Kävin pitkästä aikaa kuvailemassa takapihan pensaiden ja kasvien päälle levittäytynyttä kuuraa. Viime kuvauskerrasta onkin vierähtänyt jo aika pitkä tovi, joten näiden pienten kauniiden asioiden ikuistaminen oli ihan hauskaa puuhaa. Ainut vaan, että missä vaiheessa tuli näin kylmä? Teidän olisi pitänyt nähdä Thor parka pihalla, kun se vaan tärisi kylmyydestä ja katsoi mua juuri sellaisella spanielinkatseella: "Voidaanko mennä jo sisälle?" Välillä se istahti alas, mutta hetken päästä sen peppu taisi jäätyä, kun jo piti vaihtaa asentoa!

Mulla oli tumput kädessä, joten näpit säästyivät jäätymiseltä. Tosin aamulla, kun kuvasin erästä toista prokkista, oli viiden minuutin päästä sormet jo niin jäässä, ettei kameran säätöjä voinut enää muuttaa. Ja siellä oli kutenkin vain jotain -6 astetta! Tästä siis viisastuneena oli hanskat kädessä näitä kuvia napsiessa. Tosin niiden tumppujen kanssa kuvaaminen oli aikamoinen haaste sekin...

IMG_4244 copy
IMG_4227 copy
IMG_4222 copy
IMG_4294 copy
IMG_4235 copy
11066707495_d20eba5f09_o
IMG_4220 copy
IMG_4306 copy
IMG_4305 copy
IMG_4296 copy
IMG_4287 copy
IMG_4273 copy
IMG_4270 copy
IMG_4338 copy
IMG_4260 copy

Kuurankukkia. :)

IMG_4298 copy
IMG_4292 copy

Ps. Kiinnostaako vuoden terät tai Maylash-ripsiseerumi? Kurkkaa pian päättyvät arvonnat!

t. Enni

Lue myös