LOVE

Mulla on salainen pahe. Silloin, kun kärsin inspiraationpuutteesta postausten suhteen, menen toisten ihmisten blogeihin ja katson sieltä toivepostaus-kirjoituksia ja yleensä etsin aihetta niistä. Niinpä tänään eksyin Merenhelmi-blogiin ja törmäsin muutamaan mielenkiintoiseen ideaan. Ensimmäisenä joku oli kysynyt häneltä, että miten sitä osaa olla onnellinen ja mistä saada voimaa silloin, kun eteen tulee suuria ylämäkiä? (09.05.2013, Anonyymi)


Viimeksi tänään masentelin vähän asiasta, joka meille monille naisille tuottaa päänvaivaa, siis ulkonäöstä. Mietin, että miksei mua ole siunattu luonnollisen hoikalla kropalla. Tällöin yleensä masentelen hetken, mutta katson viereeni ja muistan taas mikä elämässä on tärkeämpää kuin ulkonäkö. Onneksi mulla on joku, joka ei ole yhtä kriittinen mun suhteen, kuin mä olen itseeni. Ja onneksi mulla on muutenkin kaikki asiat hyvin. Näin siis selviän. Yritän miettiä niitä hyviä asioita ja tehdä asioiden eteen sen minkä voin. Jos asialle ei voi mitään, niin sitä on turhaa miettiä enää enempää.



Toinen mielenkiintoni herättänyt kommentti liittyi unelmiin ja haaveisiin. (09.05.2013, Anonyymi)

Tällä hetkellä mun unelmat ja haaveet ovat aika lähellä tulevaisuudeessa. Ensimmäinen asia olisi varmaan se, että saisi koulun kunnialla loppuun ja sen jälkeen saisi työpaikan. Se, jos mikä tulee olemaan suurin haaste valmistumisen jälkeen. Työpaikka media-alalta, mikä vitsi. Tämän jälkeen haaveilen oikeastaan ihan vaan elämästä ja sen alkamisesta, vaikka koko ajanhan tässä sitä elämää eletään. Olen kuitenkin viettänyt sellaista reppureissaajan elämää viimeiset kolme vuotta, että olisi kivaa laittaa koti johonkin yhteen tiettyyn paikkaan. Haasteita tuottavat mm. koulu ja raha.



Kai mun on tähän loppuun vielä kerrottava tämän päivän epäonnisin sattuma yllä näkyvän kaunottaren, Loven, kanssa. Mut vähän niin kuin pakotettiin testaamaan mopedin huippunopeuksia navigaattorin kanssa ja kaikki menikin hyvin siihen asti, kunnes Love hyytyi. Sitä ennen sain tosin huippunopeudeksi jopa 38 km/h. 

Olin noin kilometrin päässä kotoa, ilman puhelinta, eikä ennen niin uskollinen Suzuki enää pörähtänytkään käyntiin. En voi kyllin kuvailla tilanteen epämukavuutta, kun rullailin tämän kanssa kotiin. Pienten tutkailujen jälkeen syykin selvisi ja se oli huonokuntoinen tulppa. Nyt Love taas kulkee (tai kulkee ja kulkee). Toivon mukaan se joskus vielä sen 45 km/h saavuttaa. Love on mun ensimmäinen skootteri ja ollut siitä lähtien uskollinen kesäratsu vähän uudemman Derbin ohella.

t. Enni

Kommentit

  1. Yltiömäisen sulonen menopeli! Rakastan nuita sun hiuksias aika lujaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi joo, kääntää päät kadulla! :D Voi kiitos! :)

      Poista
  2. Hihi, kiva menopeli sulla tosiaan! ^^ Söpö :D

    Noi ulkonäköasiat on kyl varmaan melkein kaikille jollain tavalla vaikeita, sillon ei auta ku muistaa sekin, että vaikka olis mimmosella superfitnesskaunottaren kropan siunattu (tai no, pikemminkin sellaisen kovalla työllä hankkinut), niin aina sitä tuppaa siltikin löytämään niitä vikoja, jos sille päälle sattuu. Ei siis kannata sattua sille päälle. ;) Korvien välissähän ne jutut on aina. Kun on terve ja ympärillä välittäviä ihmisiä, voi sanoa itseään aikamoisen onnekkaaksi. Sekin on tosin vaikea välillä muistaa...

    Itellä vastaavia ajatuksia aiheuttaa kans nimenomaan opiskelu ja se kuuluisa työ. Mulla ei oo mitään hajuakaan siitä mieten mä tästä kaikesta selviän ja mistä mä niitä töitä sitten niinkun ihan oikeasti itseni elättääkseni taion. Mä ite en haluais stressata koko asiaa, koska hei, stressi vie aikaa ja energiaa niiltä tärkeiltä asioilta, kuten vaikka siltä opiskelulta, ja mulla on muutenkin kyl varmaan parikymppisen stressikiintöt borderline mahahaavatasoa, mutta autapa armias kun on vaikka niitä kuuluisia välittäviä ihmisiä ympärillä, jotka eivät ihan yhtä rennosti otakaan näitä. ;o Se kuuluisa pieni ääni pään sisällä onkin välillä kaikkea muuta kuin mukava ja kannustava.

    Hoh, olipa avautuminen :D Joskus käy näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Niin, noin yritän aina muistuttaa itsellenikin. Ja ei todellakaan ulkonäkö aina tuo myös onnellisuutta, kummasti noita jenkkikaunottariakin petetään hyvin usein...:(

      Hahah! Joo työ.. Ihan ensinnäkin sellaisen saaminen nykypäivänä on tehty niin vaikeaksi ja sitten, että se vielä löytyisi näiltä aloilta haha, paitsi ettei edes naurata :D

      Vähän tuolleen mäkin tätä asiaa nyt ajattelen, kattoo mitä vaan tapahtuu, luulisi kaiken jossain vaiheessa järjestyvän. :D

      Poista
  3. Oiii, ihana LOVE, onneksi vika selvisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin :D joo selvisi! Lovekun kulkee nyt vähän paremmin, eli about 44km/h :D

      Poista

Lähetä kommentti

Totta turiset kuomaseni:

Lue myös