Miten välttää kopiot verkkoshoppailussa?

Säännöt lukemiseen: 

1. Minä itse päätän rahoistani, joten sen käyttökohteista ei sitten ilkeillä. Jokainen voi halutessaan ostaa siihen överikalliiseen autoonsa överikalliit vanteet tuumakoossa "liian suuret", enkä mä urputa.

Asiaan!

Viime päivinä olen käyttänyt paljon aikaa huuto.netin ja eBayn selaamiseen. Nämä etsimäni tuotteet ovat siis sellaisia hieman hintavampia merkkituotteita, joita varten aion säästää harkitusti (ja jotka aion pitää loppuelämäni), ja joiden toivon myös löytyvän netin kautta edes hieman halvemmilla hinnoilla kuin Suomesta ostettuna.

Mutta miten ihmeessä pelkkien valokuvien ja myyjän kanssa käydyn keskustelun perusteella voi varmistua siitä, että tuote on oikeasti aito? Mä, joka olen varmaan maailman skeptisin ihminen, käytän ihan liikaa aikaa aitouden miettimiseen. Helpommalla siis ilmeisesti pääsee, kun ostaa tuotteen uutena, kalliimmalla. Tämä tietää enemmän säästämistä, kun kuitenkin todellisuudessa on myös ihan luonnollista, että aitoja merkkituotteitakin on myynnissä. 

Toisaalta en tiedä saanko tätä ajattelutapaa muutettua. Jos ostan senkin verran kalliin tuotteen netistä, että samalla hinnalla saisin menopaluulipun ulkomaille, niin en halua tuhlata aikaa miettiäkseni onko tuote sittenkään aito. Mikä ihme ajattelutapa tämä on? Iän ja kokemuksen tuomaa viisautta, heh..?




Vaikka varmistaisin aitouden kahdesta-kolmesta eri lähteestä, niin en silti saa sitä pientä varoituksen ääntä hiljenemään mielestäni. Miten kukaan näistä ihmisistä voisi tietää tuotteen aitouden yhtään sen paremmin kuvia katselemalla? Eräänkin tuotteen olen käynyt jo varmistamassa PurseForumilla ja Ninas-liikkeessä, enkä silti pysty luottamaan aitouteen sataprosenttisesti. Ehkä tuotteen ostokuitti helpottaisi asiaa...

Onko teillä kenelläkään samoja ajatuksia ja miten te varmistatte tuotteen aitouden? Kaiveleeko teitä ikinä se, että menikö rahat hukkaan kopioon, vai ajatteletteko edes asiaa ollenkaan?

Joten mikä neuvoksi? Osta liikkeestä, jos ostat?

t. Enni

Kommentit

  1. Hyvä aihe, ja oon kelaillut joskus samoja juttuja, tosin en siltä kannalta, että itse olisin tällaisen hankinnan tehnyt, koska en ole. :D Mun arvokkain asia taitaa olla Michael Korsin kello, ja sen olen ostanut luotettavasti liikkeestä (Shopbop.com). Mutta oon kelannut sitä, että miten tyypit uskaltaa ja lukenut artikkeleita aitouden tunnistamisesta. Mut siis et ymmärrän hyvin tuon kalvavan mielen!

    Mut ei kai siinä, jos parikin asiansa tuntevaa tahoa tulee samaan lopputulokseen, niin vähintään sillon on kyseessä NIIN hyvä kopio, että ehkä se onkin sitten rahansa arvoinen? xD No ehkä sit ei, jos ne rahat mene tyyliin terroristijärjestöille, mut siis, kyllähän kaikkea voi epäillä aina ikuisesti. Ehkä jossain kohtaa pitää vaan päättää luottaa ja kelata et ei, ei nää rahat menny hukkaan. :) ...Tosin sit jos alkaa kelata et oliko hankinta ylipäätään fiksu veto, niin siihen ei kai auta kuin siitä eroon hankkiutuminen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Liikkeestähän se on aina turvallisinta ostaa, miksei vintageliikkeestäkin, jos on rahat takaisin -takuu.

      Vaikka itsekin aina huolella tutustun merkkiin ja itse tuotteeseen, niin silti se ärsyttävä tunne jää mieleen, jos jokin ei täsmää ihan täydellisesti. Esim. mun yksissä kengissä katson pakkausta, kun pitäisi keskittyä itse kenkiin. Ja herranjestas jos Niina Kurkinen sanoo, että hänen himastaan löytyy samanlaiset, niin pitäisi kai jo osata olla sinut asian kanssa! :D

      Näin on, kaverit sanoneet monesti samaa, että ehkä se jo on sen arvoinen. Enkä tiedä panostetaanko feikkilaukkuihin/kenkiin sitten oikeasti niin paljon, että näyttäisivät 100 % aidoilta. Luulisi, että hintaa tulisi jo siitä niin paljon, että ei ole heille taloudellisesti kannattavaa. Kyllä ne erot pitäisi olla ihan silminnähtävät, jos yhtään on tuotteeseen perehtynyt.

      Niin, tuo eroon hankkiutuminen on yksi hyvä vaihtoehto. Mutta siinäkin on se ärsyttävä juttu, että jos uskot tuotteen olevan feikki, saatat luopua aidosta designer-tuotteesta ihan liian halvalla. Pitäisi vaan nyt aidosti luottaa siihen, että vintage ja kierrätys on todellisuutta ja joku on joskus oikeasti luopunut aidosta designer-tuotteesta. Ja joku ostaa sen. :)

      Poista
  2. Todella hyvä aihe ja voin ihan samaistua suhun tässä. Mä en ole vielä uskaltanut ostaa käytettynä mitään kovin arvokasta koska mä ens aa myöskään päästäni sitä pientä epäilyä pois. Mä olen muutaman kerran ollut ostamassa kalliimpaa laukkua käytettynä ja kummallakin kerralla olen sitten perääntynyt vaikka olen käyttänyt tämän aitouden tunnistamiseen aikaa ihan tuhottomasti.

    Tässä on oikeastaan ihan kaksikin seikkaa, se että en oikeasti halua feikkiä vaan aidon ja se että en halua sille feikin myyjälle joka sai myytyä vaikka sen laukun mulle aitona sitä tyydytystä siitä että sai hujattua. Toisaalta ihan hyvä pointti toi että jos se feikki on oikeasti todella aidon näköinen ja mikä tärkeintä tuntuinen niin kai sen on oltava silloin laadukas. Oikeastaan Istanbulissa joskus lomaillessani törmäsin tähän. Siellä oli laadukkaita ihania nahkalaukkuja, ainoastaan ne oli pilattu sillä että niihin oli lätkäisty joku merkki kylkeen ja koska tiesin ettei ne ole aitoja en ostanut. Olisin ostanut ilman niitä merkkejä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toi on niin harmillista, koska tästä ei voi syyttää muutakun piraattiteollisuutta. :(

      Näin on, kyllä siinä laadussa on eroja ja se kasvattaa hintaa, joten ihan halvaksi tällöin ei laukku olisi tekijällekään tullut. Ja onhan merkkilaukussa oikeasti osa hinnasta pelkkää ilmaa, osa toki laatuakin. Mutta se on todella inhottavaa, että ostaisit feikkutuotteen ja myyjä on juuri tuolla asenteella, eli "huh pääsinpä siitä eroon ja nyt se on jonkun muun huolenaihe".

      Totta. Tuo postauksen "Mulberry" oli myös todella laadukkaan tuntuista nahkaa, mutta se olo, mikä siitä jäi, käski minua palauttamaan sen.

      Poista
  3. Hyvä postaus ja aihe lähellä sydäntä tällä hetkellä. Esim. Xenian blogissa on juuri esittelyssä luksuslaukku, jonka olettaisi kestävän loppuelämän, mutta hups. ei niin ole. En löytänyt suoraa linkkiä, mutta löytyy googlettamalla.
    Usein muuten ns. feikkilaukut tulevat samoilta linjastoilta eivätkä eroa millään tavalla aidoista. Joku pikkujuttu on voinut tekovaiheessa mennä pieleen, eikä näinollen laatua kelpuuteta putiikkiin saakka. Näiden pitäisi mennä hävitykseen, mutta minkäs teet. Kaikki ei ole niin mustavalkoista, eikä varsinkaan se, että maksat tonnin "laatulaukusta", joka osoittautuu ihan sekundaksi. Menee maku ja rahat ja luottamus. Onneksi toistaiseksi vielä harvoissa tapauksissa näin, mutta siltikin hälyyttävän suuressa määrin kasvavissa.
    ps. ja omassa blogissani kelailin juuri tuota luottamusta merkkejä kohtaan, että kuinka helposti meitä voidaan kusettaa. Käy kurkkaamassa Ninan Tunnetilan blogin teksti, niin saat kuvan siitä mitä ajan takaa. Pelottavan järkyttävää oikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä. Käyn ehdottomasti lukemassa!

      On totta, olen myös nähnyt esim. LV-laukkuja, joiden hihnat kuluvat alle vuoden käytössä ja tietysti Miu Miun logot, jotka irtoilevat... :D

      Jos panostaisin tällaiseen, ostaisin ehdottomasti ajattoman klassikon, josta näkisi, että se on jo nähnyt elämää monen vuosikymmenen ajan ja kestää vielä aikaa. Ja onhan ilmeisesti merkkituotteessa aika hyvät takuut, eli jos jotain hajoaa, niin korjaukseen ne voi kai viedä, ilmaiseksikin?

      Poista
    2. Juu niinhän se taitaa olla, että nuo "pikkusiskot" ja IT -tuotteet eivät enää vastaa sitä täydellistä laatua. Itse juurikin tästä syystä koluan vintageliikkeitä ja katsastan näitä merkkilaukkuja sieltä. Kyllä sen näkee aika hyvin onko aito vai ei, varsinkin jos on pientä haisua siitä mitä etsii vanhoissa malleissa. Uusimmissa tuotannoissa se voi olla vaikeaa ja toisaalta olen kuullut yhden kauppiaan sanovan, että nykypäivänä esim. Turkista tulevat tuotteet ovat niin laadukkaita, etteivät edes omat liikkeet erota tuotetta aidosta. Ole siinä sitten. Aikoinaan esim. Mulberryn laukut eivät maksaneet (nykyhintoihin nähden) mitään ja kestävät sukupolvelta toiselle.
      Ja niinhän sen takuun luulisi toimivan. Mutta olen törmännyt itse tähän siskoni Longchampin sekä Burberryn laukkujen osalta ja lisäksi monessa blogissa samaan. Takuu saattaa korvata sen mitä vuoden sisään on laukulle käynyt.. Korjaus taas saattaa kestää tolkuttoman kauan. Näitä jotenkin tuodaan nyt useammin esille, mikä on hyvä juttu,niin saadaan kuluttajat miettimään. On se ikävää jos säästää nuori neitokainen pitkän pennin the laukkuun ja se hajoaa alta vuodessa. Aikoinaan sen on voinut pitää lapsenlapselleen saakka. Ainakin itselläni on käytössä mummin vintage chanel ja dior ja ihan täydellisesti on tikit ja saumat pysyneet hyvänä..
      Se Xenian juttu löytyy täältä:
      http://www.xeniasday.com/2012/06/noottia-mulberryn-laadusta.html

      Poista
    3. No joo itseasiassa luin tuon Xenian postauksen vähän liian myöhään, että olin jo ehtinyt puhua takuusta. Olin aika järkyttynyt tuosta ja kommenttien perusteella järkytyin vielä vähän lisää. Esim. että LV on muuttanut takuuehtojaan tuotteen ostohetken jälkeen ja ei korvaa aiemman sopimuksen mukaan, mikä taitaa olla ihan laitonta puuhaa... Järkyttävää sanon minä. LV:n takuu vielä oli ihan hyvä joku aikaa sitten, mutta nyt. Ja mulberry, 1300 euron laukku hajoaa pahemmin kuin espanjan markkinalaukut, jotka maksavat 5e!!!

      Taitaa ainakin mulla Mulberry mennä boikottiin, samaten LV:n laukkujen ihanuudesta olen jo onneksi päässyt eroon. Onhan näitä himotuksia vielä vaikka millä mitalla, enkä tiedä mistä se tulee. Pitää luottaa vintageen ja ajattomuuteen ehkä.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Mä en kylläkään enää tän luettuani: http://www.xeniasday.com/2012/06/noottia-mulberryn-laadusta.html

      :)

      Poista

Lähetä kommentti

Totta turiset kuomaseni:

Lue myös